Eli kyse on paikasta jossa olen käynyt kaksi kertaa joskus n. 12-vuotiaana kaverini kanssa. Paikka oli peltojen ympäröimä pieni metsikkö jonka keskellä oli lampi. Eka kerralla olimme ratsain enkä huomannut muuta outoa kuin että hevoset olivat hermostuneita tultuamme pellolta metsikön puolelle. Myös meille tuli sellanen jännä epämiellyttävä olo, käännyimme miltei heti takaisin.
Toisella kerralla olimme lenkillä koirien kanssa olloin huomasin enemmän asioita. Koirat olivat vapaana eivätkä lainkaan tulleet metsikön puolelle, haukkuivat ja ulisivat sinne päin pellon reunasta. Me uskalsimme ottaa vain pari askelta kun tuo epämiellyttävä olo taas valtasi mielen. Olimme hiljaa paikallamme, tuntui ettei uskalla liikkua, emme sanoneet sanaakaan. Huomasin että mitään ääniä ei kuulunut vaikka olimme siis ihan lähellä pellon reunaa eikä mitään tiheää puustoa tms. ollut ympärillä. Pellolla kuitenkin oli kuulunut vielä esim. traktorin ääni, kauempana haukkuvan koiran ääni yms. Päivä oli aika tuulinen ja se tuntui pellolla ihan selvästi mutta metsikössä ei mikään liikahtanutkaan. En tiedä olivatko meidän koirat hiljaa sillä välin kun olimme metsikön puolella vai eikö sekään kuulunut siihen vaikka olivat ehkä noin viiden metrin päässä. Emme sanoneet sanaakaan, katsoimme toisiamme hetken ja lähdimme juoksemaan niin lujaa kun pystyimme, taakse ei uskaltanut kumpikaan katsoa.
Siinäpä se tarinani. Olisi kiva kuulla jos jollakin voi olla jotain selitystä asialle tai jos on kokenut samanlaista. Tästä on jo kymmenen vuotta aikaa, se tuli vain yhtäkkiä mieleeni.
En usko että se oli mielikuvitusta kun kumpikin tunsi samalla tavalla sanomatta toiselle mitään, ja emme olleet kuulleet mitään outoja tarinoita paikasta.
Toisella kerralla olimme lenkillä koirien kanssa olloin huomasin enemmän asioita. Koirat olivat vapaana eivätkä lainkaan tulleet metsikön puolelle, haukkuivat ja ulisivat sinne päin pellon reunasta. Me uskalsimme ottaa vain pari askelta kun tuo epämiellyttävä olo taas valtasi mielen. Olimme hiljaa paikallamme, tuntui ettei uskalla liikkua, emme sanoneet sanaakaan. Huomasin että mitään ääniä ei kuulunut vaikka olimme siis ihan lähellä pellon reunaa eikä mitään tiheää puustoa tms. ollut ympärillä. Pellolla kuitenkin oli kuulunut vielä esim. traktorin ääni, kauempana haukkuvan koiran ääni yms. Päivä oli aika tuulinen ja se tuntui pellolla ihan selvästi mutta metsikössä ei mikään liikahtanutkaan. En tiedä olivatko meidän koirat hiljaa sillä välin kun olimme metsikön puolella vai eikö sekään kuulunut siihen vaikka olivat ehkä noin viiden metrin päässä. Emme sanoneet sanaakaan, katsoimme toisiamme hetken ja lähdimme juoksemaan niin lujaa kun pystyimme, taakse ei uskaltanut kumpikaan katsoa.
Siinäpä se tarinani. Olisi kiva kuulla jos jollakin voi olla jotain selitystä asialle tai jos on kokenut samanlaista. Tästä on jo kymmenen vuotta aikaa, se tuli vain yhtäkkiä mieleeni.
En usko että se oli mielikuvitusta kun kumpikin tunsi samalla tavalla sanomatta toiselle mitään, ja emme olleet kuulleet mitään outoja tarinoita paikasta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En ole tuollaista kokenut enkä kuullut kenenkään muun ennen kertovan. Mutta aika karmaiseva homma. En usko, että kyse olisi ollut mielikuvituksesta, koska ette olleet kuulleet mitään paikkaan liittyviä stooreja.
Liian herkästi laitetaan mielikuvituksen piikkiin tuntemuksia, mitä ihmisessä herää. Joku järki tietysti täytyy pitää asioissa mukana, mutta on se nyt kumma, jos omaa pelon tunnetta ei kannattaisi uskoa ja kuunnella. Ei ne ihan tyhjästä synny.
Tämä ei liity kummituksiin, mutta itse aistin joskus ihmisistä jotain sellaista aivan kauheaa pahaa, niin, etten pysty kyseisten henkilöiden kanssa edes kommunikoimaan. Joissain tapauksissa olen sitten jälkikäteen kuullut, että tällainen henkilö on esim. ollut väkivaltainen. Kaikista en tietenkään kuule yhtään mitään, koska ovat vain joitain sattumalta kadulla tai ravintolassa vastaan tulevia ihmisiä.
Hej...tuli jutusta mieleen se "dokumentti", joka näytetty telkkaris ainakin 2 x. Eli nuorista, jotka kuvaamas metsäs kirottua noita aluetta ja ne itse jäi sinne...kuulema, mut videokamera löytyi myöhemmin...Kerran sitte vein koiranpentuni yöllä hämärälle pihalle hädälle, ni näin metsänrajassa jonkun alkavan tulla kohti! Olin aiemminkin istuskellut talonportaille ja katsellut samoihin suuntiin, muttei siellä ollu mitään ihmeellistä. Nyt sitte joku kaksjalkainen tuli sieltä!! Ja mä koirani kanssa menin, äkkiä sisään. Juoksin makkariin ja sänkyyn. Yritin laittaa valot,mut lamppu pamahti ja sulakkeet meni koko makkarin alueelta...tälläst "kivaa"...
Ja se kaikki tietysti laitettiin kummituksen piikkiin? Niin sitä käy kun mielikuvitus ohittaa järjen tuhatta ja sataa.
Ei järki ole sama, kuin fiksuus jne...mielikuvitus, tunteet sama, kuin tyhmyys, tietämättömyys...Ymmärtääkö?
MUTTA, kun ei ole itse kokenut, ei voi tajuta...ken tynnyrissä koko ikänsä...ei ymmärräm, että, on muutakin...Joskus näet vielä, kaiken* Eikä tämä ole mikään juupas-eipäs leikki*
Mutta, eikö se ole niin, että mikä joku muu on kieltämään sinun itse kokemia asioita???????????
Se vasta on järjetöntä...Ei sinun kokemasi elämä ole sen "fiksumpaa", kuin muiden, jotka kokevat muuta-kin. Mieti...
Just justiinsa.. sitten eiku kallon kutistajille vain tuosta paasaamaan. Kyllä ne hullut sitten ihan aitoja juttuja näkee. Pehmustetussa sellissä ikänsä. Just ja silleen ja maailma pelastuu.
Jippijaijee!
"Mutta, eikö se ole niin, että mikä joku muu on kieltämään sinun itse kokemia asioita?"
Ja mitäs se sinun kokemuksiisi tarvitsee vaikuttaa jos joku ne kieltää tai ei niihin usko? Ja ennen kaikkea muiden ihmisten kritiikki, muiden ihmisten puheet laittavat sinut miettimään omia juttujasi ehkä muutaman kerran uudestaan, ne opettavat (siinä missä sinunkin juttusi ja kyseenalaistuksesi opettavat muita).
Ja uhma ja päteminen ei välttämättä oo mitään kaikkein kehittävimpiä vastauksia/vastareaktioita siihen jos joku kritisoi jotain mitä sanot. Ennemminkin kannattaa miettiä mitä ne muut on oikein sanoneet, onko niiden puheissa ehkä totuusperää ja näin.
Avoin mieli :) Ja järjen käyttö. Sekä vielä mausteeksi rajojen vetäminen.
Rakentava kritiikki on ihan eri asia, kuin nämä viestit jotka alkavatkin "heh heh" tai "hahahaa". Niissä kertojan kokemus leimataan suoralta kädeltä huuhaaksi jo otsikossa. En nähnyt Ninnun viestissä uhmaa tai pätemistä, vaan ihan luonnollisen reaktion vastaajan pilkalliseen asenteeseen.
Eri asia on, jos esitetään rakentavasti muita selitysvaihtoehtoja, ja mielellään perustellaan ne. Mutta kun täällä usein se "kritiikki" on sitä, että vihjataan kertojan olevan lääkityksen tai kallonkutistajan tarpeessa, tai sitten tuota mainitsemaani "hehettelyä".
Kaikista turhimpia "keskusteluja" on juupas-eipäs ja makuasiat, omakohtaiset kokemukset, jotka joku teilaa...Esm. Kristus ei lähtenyt jankkaus linjalle. Kun olet valmis, opettaja saapuu ja sydämesi on avoin ymmärtämään, myös sitä mitä itse et ole kokenut(vielä?)...
Jos et halua katsoa, et voi nähdäkkään ja siksi et voi kieltää myöskään muiden näkemisiä.
Ei hiiri voi ymmärtää pääskyn maailmaa, ennen pääskyksi muuttumista...karrikoidusti siis...
On niin helppo mollata niitä, sellaista, jota ei ymmärrä...ivata, polttaa roviolla jne...tuttu ilmiö jo valovuosien takaa...eli jätettäköön ihan omaan rauhaansa kasvamaan...kaikkea hyvää elämääsi, pikkuinen")
siis toi Blair witch juttuhan on tekemällä tehty elokuva, ei edes "dokumentti". Loistava ja todella pelottava ja erikoinen elokuva, hieman samaa kaliberia on "blair witch project 2". Noh, tämä siis kaikille selvennykseksi ettei tule väärinkäsityksiä.. Aloittajan stoori todella erikoinen ja aika selkäpiitä karmiva. Itselleni joskus käynyt koirien kanssa vastaavia, ajattelin että pimeässä metsässä jokin eläin mitä ne pelkäävät, mutta kun sama alkoi toistumaan joka päivä niin alkoi ihmetyttään, päivä aikaan koirat kulki reitin normaalisti, pimeällä stoppi tuli aina samaan paikkaan, ininää vain ja täysin jarrut päälle, ei edes haukkuneet kumpikaan, minulle ei sen kummempia tuntemuksia tullut, mutta kyllä se polku jäi sitten...
Olen kuullut, että musta aukko imisi kaiken sisäänsä niin ainaskin ruotsalaisten tiedemiesten mukaan mutta nyt kuulkaas kävi niin, että sieltä mustasta aukosta tulikin suuri kakkapötkylä! Aivan! Ja ihan silmänräpäyksessä!! Niinh! Sellainen ruskea ja aika suuri! Sitten se katosi.. -PUF- Voih.. voih!!
mulla tosin on jokunen sellainenkin kokemus, monta vuotta sitten, jotka kuulostaisivat kovin "Mary Brownilta... Mut mitä uniini tulee, niin pikkupenskana näin unia samantapaisista, mitä siinä leffassa roikkui siellä metsässä, niissä puissa, niitä noitajuttuja ja niissä uniissa eksyin metsään, joissa niitä näin... Huom, ei silloin tosta leffasta vielä kellään ollut edes tietoa. Tapahtunu joskus 80 luvulla unet jne. Niin ja kerran kun heräsin, niin ovella seisoi joku nainen, jonka kasvot loisti pimeässä!... Joissakin lapsuuden painajaisunissa jähmetyin nurkkaan seisoma-asentoon(kuten Blair Witchissa!), kasvot seinään päin, kuin halvaantuneena ja selkäni takana tuntui, niin kuin se nainen, jonka kasvot loisti pimeässä, seisoi selkäni takana ja naureskeli ja viilteli jollakin veitsellä selkääni, siis unessa, mutta pelottava uni se oli, eikä ainut sellainen uni, näin myös useammin samanlaisia unia pienenä.
Pikkupenskana varmaan moni on nähnyt ne pelottavimmat painajaisunet, mörköineen, johtuu siitä, kun silloin uskoo kaikkeen, mihin ehkä vanhempana ei ja ehkä se voi herkistää näkemään mörköjä sängyn vieressä oikeasti, vai ?
Joo, en minäkään jotenkin voinut uskoa, että se leffa olis dokumentti, mut mun mies kertoi lukeneensa sen jostain ohjelman yhteydessä...
Mutta, leffa herätti minussa niin outoja fiilixiä, ettei ennen! Mua ensinnäkin raivostutti jengin sekoilu ja riitely metsässä. Oli se kumma, ettei ne osannu pois jne.piti oikein jäädä "odottaa" pimeyttä ja noitaa...
Ja inhottava olotila jäi pitkään mieleen...
oletko joskus yrittänyt selvittää mitään asioita paikan historiasta??
eläimet vaistoavat hyvin asioita, samoin jotkut ihmiset..
luulen että vastaus löytyy historiasta.
miten sais tietoa, maanomistajaa en tiiä kun ihan lähellä ei mitään asutusta oo eikä siellä taida ketään oikeen käydäkään. Tai no siis näin 10 vuotta sitten... Paikkakunta on pieni ja uusi, asutusta oli tosi vähän sillon ku me rakennettiin sinne. Et koko paikalla ei tavallaan sitä historiaa oikeen ole. Menihän sinne kyllä joku traktoripolku. Että on siellä joku muukin siis joskus ainakin käynyt :)
Mutta menepä sitten kyselemään joltain raavaalta maatalonisännältä että oletkos huomannut maillasi jotain yliluonnollista :D Saisin varmaan potkun persiille...
ehkä kuitenkin voisit joltain alkuperäisasukkaalta sieltä suunnalta kysäistä..
eihän sun tarvii kertoa mitään mistä et halua puhua..
kuinka suuri se lampi on ja milloin olet viimeksi käynyt siellä?