Esiintyykö yliopistoissa paljonkin henkistä väkivaltaa opiskelijoiden kesken? Olen ilmeisesti aika monipuolinen persoonallisuus, kun olen saanut kuulla rakkailta opiskelijakollegoiltani olevani hullu, idiootti, kusipää, outo, pervo jne. Pahimmat eivät ole julkaisukelpoisia, mutta on minusta liikkeellä vähintäänkin ala-arvoisia juoruja. Peruspäivään yliopistolla kuuluu aggressiivisen huutamisen ja solvaamisen kuuntelua ja v:mäisen seläntakana naureskelun kestämistä. Myös esim. harjoitustöissä minua on yritetty savustaa jatkuvalla painostamisella ja nöyryyttämisellä ulos. Tuoli viedään alta, niin että joudun seisomaan tuntikausia pöydän vieressä, kaikki sanomiseni mitätöidään tai kysymyksiin ei vastata. Luonnollisesti en osaa mitään ja olen täysi idiootti. Saattaa kuulostaa ala-asteelta, mutta tällä alalla tämä on täyttä totta, jokapäiväistä.
Häirintä ei ole rajoittunut pelkästään yliopistolle, vaan myös yksityiselämääni on häiritty. Tietysti niin, että mitään en voisi todistaa riittävän uskottavasti. Osa psyykkisestä väkivallasta on tietysti paljon hienovaraisempaa, sellaista minkä olemassaoloa on kenenkään ulkopuolisen hyvin vaikea huomata.
Painostus on toiminut todella hyvin, sillä jouduinkin sairaslomalle pitkäksi aikaa. Alunperin ajattelin, että terveydenhoitoalaa opiskelemalla voisin saavuttaa hyvän, arvostetun aseman yhteiskunnassa ja samalla vielä auttaa ihmisiä. Nyt voinkin tässä miettiä mitä seuraavaksi teen, kun sairasloma ja terveydenhoitokulut ovat ajaneet minut taloudelliseen ahdinkoon, enkä mitenkään pysty jatkamaan opintoja nykyisessä opiskelupaikassa.
On oikeasti vaikea keksiä mitä olen tehnyt väärin. En ole missään vaiheessa jauhanut p:a kenestäkään seläntakana, olen aina ollut peruskohtelias kaikkia kohtaan. Jos joku kysyi apua jossakin tehtävässä niin autoin. En erityisesti nostanut itseäni jalustalle, mutta en nöyristellytkään ketään. Tai ehkäpä tässä olivatkin suurimmat virheeni.
Tietysti en ole täydellinen, mutta ilmeisesti "kollegat" sitten ovat? Koko opiskeluaikana ei tule yhtäkään tilannetta mieleen, jolloin tuota sanaa olisi käytetty.
Häirintä ei ole rajoittunut pelkästään yliopistolle, vaan myös yksityiselämääni on häiritty. Tietysti niin, että mitään en voisi todistaa riittävän uskottavasti. Osa psyykkisestä väkivallasta on tietysti paljon hienovaraisempaa, sellaista minkä olemassaoloa on kenenkään ulkopuolisen hyvin vaikea huomata.
Painostus on toiminut todella hyvin, sillä jouduinkin sairaslomalle pitkäksi aikaa. Alunperin ajattelin, että terveydenhoitoalaa opiskelemalla voisin saavuttaa hyvän, arvostetun aseman yhteiskunnassa ja samalla vielä auttaa ihmisiä. Nyt voinkin tässä miettiä mitä seuraavaksi teen, kun sairasloma ja terveydenhoitokulut ovat ajaneet minut taloudelliseen ahdinkoon, enkä mitenkään pysty jatkamaan opintoja nykyisessä opiskelupaikassa.
On oikeasti vaikea keksiä mitä olen tehnyt väärin. En ole missään vaiheessa jauhanut p:a kenestäkään seläntakana, olen aina ollut peruskohtelias kaikkia kohtaan. Jos joku kysyi apua jossakin tehtävässä niin autoin. En erityisesti nostanut itseäni jalustalle, mutta en nöyristellytkään ketään. Tai ehkäpä tässä olivatkin suurimmat virheeni.
Tietysti en ole täydellinen, mutta ilmeisesti "kollegat" sitten ovat? Koko opiskeluaikana ei tule yhtäkään tilannetta mieleen, jolloin tuota sanaa olisi käytetty.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.