kun sinulla oli syöpähoidot?
Palautuuko (jos on jo ohi ) kaikki mieleen kun elät samaa vuodenaikaa?
Miten koet sen? -
Palautuuko (jos on jo ohi ) kaikki mieleen kun elät samaa vuodenaikaa?
Miten koet sen? -
Mikä oli
vuodenaika..
14441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ensin vuonna 2006 kurkunpään syövän sädehoidot kesä-heinäkuussa. Nyt paksusuolisyövän leikkaus toukokuun lopussa. Munuaisenpoisto syyskuun puolivälissä, sytostaatit maksametastaasiin loppusyksyllä.
ja viides päivä joulukuuta 2002 leikattiin rintasyöpä. Sitten keväällä sytot ja sädehoidot. Kyllä aina 5.joulukuuta sen muistan.Ja usein keväällä muistelen OYKS:sissa oloa.Siitä ajasta minulla on hyviä muistoja.Mukavaa porukkaa oli siellä potilaskodissa.
OYS:n sädehoidossa ykköskoneella. Oli todella upeaa porukkaa se hoitohenkilökunta vaikka eipä ole valittamista tämän paikallisen keskussairalankaan henkilökunnassa. Näiden uusien sairauksien kanssa painiskelu on aiheuttanut sen että ei ole enää tullut muistelluksi toissavuoden hoitorevohkaa. Se jäi kuitenkin mieleen että kun hoidot loppuivat niin vähän aikaa oli jotenkin turvaton ja outo olo kun ei tarvinnutkaa lähteä aamujunalla Ouluun.
Minäkin hyvästelin vedet silmissä sitä ihanaa syöpiksen hoitohenkilökuntaa.
Minä olin myös Oulussa viisi viikkoa sädehoidossa ja asuin potilaskodissa. Kun hoidot loppui minä olin aivan hukassa kun kukaan ei enää pitänyt huolta ja tuntui että nyt pitää pärjätä yksin. Olen tosiaan yksin ilman perhettä. Onneksi minulle sattui viisas lääkäri ja hän määräsi minut vielä kuukauden sairauslomalle. Kuntoilin, levähdin, söin hyvää ruokaa ja sain etäisyyttä hoitoihin ja sairauteen. Sen jälkeen olin valmis palaamaan töihin ja olen jaksanut erinomaisesti.
kotoa hoidoissa. Joka arkipäivä 400 km junassa. Laskin että sen kesän aikana istuin junassa 16 000 km sitä samaa 200 km:n pätkää. Tulipa tutuksi maisemat ja Ylivieskan aseman radanvarsijuopot :-). Myös VR:n konduktöörit osoittautuivat hyvin suuriksi ihmisiksi.
Raspis olla potilaskodissa.siellä meitä oli saman kohtalon porukkaa ja toinen toisiamme kuunnellen ja tukien.Aika kului maanantaista perjantaihin mukavasti.Sitä aikaa miustelen lämmöllä.
"Ylivieskan aseman radanvarsijuopot :-)."
Minä olen asunut Ylivieskassa ja on siellä muitakjin kuin Radanvarsijuoppoja. Kyllä mä olin ainaki siinä Mustassa Leskessä, kaukana radanvarresta.
mutta sitten valitsin kuitenkin junamatkailun. Sai olla kotona ja koko homma oli vähän kuin olisi töissä käynyt: seitsemän junalla Ouluun, kolmen junalla takaisin. Ei se ollut niin rasittavaa kuin voisi kuvitella. Silloin oli hellekesä eikä pikajunassa ollut mitään ilmanvaihtoa, ainoastaan avattavat ikkunat joita ei voinut avata kun joku mummo valitti heti vedosta. Mutta ihan hyvin matkailu sujui, aamuisin laskin montako jänistä pelloilla näkyy ja minulla oli mp3-soitin ja luurit niin että rattoisasti aika kului junassa.
on tämä kevät - kesä - pitkälle syksyyn
Enkä halua koskaan muistaa tätä aikaa
Minulla oli syksy,kun leikattiin. Sitten hoidot talvella heinäkuuhun asti viime vuonna. Kyllä sitä tulee ajateltua,että vuosi sitten...no nyt tulee kaksi vuotta diagnoosista.
syyskuussa loppui.Mikäli olisin saanut valita,olisin talvella käynyt mielummin,pipo päässä.Peruukki on kesällä kauhean kuuma.
silmille talvella, kun ei ollut tukkaa.Onneks on noi isot korvat jotka vähän tuli avuks, että ei tarvinnut tehdä silmille reikiä pipoon. Aattele Ira säiyit siltäkin uhkakuvalta!!!
Kun minut leikattiin vajaa viikko ennen joulua. En päässyt kotiin jouluksi.
Viimeisestä syövänhoidosta(sädetyshoito) on keskikesälla -08. Tukka on nyt aika lailla kiharalla, siistitty muutama viikko sitten. Hivenen tummempi kuin aiemmin. Aika tiheää karvoitusta tulee pukkaamaan sääriinkin ja muuallekin. Huoks, taas karvojen poistoja ja nyppimistä. Pääasia on se, että olen hyvin toipunut sairaudestani! :)