Muistatko ystävä lapsuuttain
olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin
ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä
en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin,
kerrassaan tempuin niin taitavin.
Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas -
miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan
nämä temppuni jäävät jo unholaan
kun suureksi varttuu lapsonen tää
on älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin jo huomaat sen varmaan sinäkin
olen aarteesi parhain ja rakkahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen,
niistä vuosista muistojeni kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain
sen huomasit- hellyytes tuntea sain.
Niin rikas on ollut eloni tää,
kauniit muistot sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie,
se tässä kuitenkaan tärkeintä lie.
Oli mieleni avoin ja rehti se ain
en tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimoillain kannan jo hopeaa
se arvoani ansaittua kaunistaa.
Niin paljon muistoja vuodet meille toi,
niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmäni nää,
pian loppuukin muistojen kirjani tää.
Näin kuljen kanssasi ihminen,
sen pienen haihtuvan hetkisen
kun iltani koittaa ja matkani jää-
kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen,
polut kaikki näin yhdessä kulkien,
siis kuutele mun pyyntöni pienoinen,
kerallain kuljethan matkani viimeisen ?
- tuntematon -
olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin
ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä
en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin,
kerrassaan tempuin niin taitavin.
Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas -
miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan
nämä temppuni jäävät jo unholaan
kun suureksi varttuu lapsonen tää
on älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin jo huomaat sen varmaan sinäkin
olen aarteesi parhain ja rakkahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen,
niistä vuosista muistojeni kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain
sen huomasit- hellyytes tuntea sain.
Niin rikas on ollut eloni tää,
kauniit muistot sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie,
se tässä kuitenkaan tärkeintä lie.
Oli mieleni avoin ja rehti se ain
en tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimoillain kannan jo hopeaa
se arvoani ansaittua kaunistaa.
Niin paljon muistoja vuodet meille toi,
niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmäni nää,
pian loppuukin muistojen kirjani tää.
Näin kuljen kanssasi ihminen,
sen pienen haihtuvan hetkisen
kun iltani koittaa ja matkani jää-
kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen,
polut kaikki näin yhdessä kulkien,
siis kuutele mun pyyntöni pienoinen,
kerallain kuljethan matkani viimeisen ?
- tuntematon -
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi jummi jammi.Kevät-talvella tuli haudattua vanha ja rakas petikaveri. Nyt kuljen luutun kanssa pisulätäköitä siivoten ja kouluttaen maailman parasta kuuntelijaa. Eipä juuri paremmin voisi kertoa karvaisesta ystävästä, kuin tuo kaunis kertomus.*hengähtää haltioituneena*=8)
voi olipa kaunis runo ihan kyynel poskelle tuli,kenelle lienet kirjoittannut?