Ensi kesänä olisi edessä ripari, enkä kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään. Rippikouluunhan pääsee vaikka ei kuulu kirkkoon. Ainoa asia jonka takia menisin leirille on, että voisin viettää aikaa kavereideni kanssa leirillä ja tietää millaista siellä oli. En usko tällä hetkellä. Jos menen riparille, niin sodinko omaa ajatusmaailmaani vastaan. Olisiko leirille meno tekopyhää. Voinko sanoa hyvällä omatunnolla, että olen ateisti, vaikka olen käynyt rippikoulun?
Ripari
Jepjoojoo
11951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voit kyllä mennä rippileirille ihan hyvällä omallatunnolla, jos niin haluat. Kirkko tahtoo sinut sinne joka tapauksessa, joten et tee järjestäjiä kohtaan väärin, vaikka et uskokaan. Kunhan käyttäydyt ihmisiksi. Rippileiri on myös niin vakiintunut instituutio suomalaisessa (nuoriso)kulttuurissa, että suuri osa leiriläisistä on siellä ihan muista kuin hengellisistä syistä. Ei se siinä mielessä tekopyhää olisi. Rippikoulun käyminen puolestaan ei tee sinusta yhtään vähemmän ateistia, paitsi tietenkin, jos satut kokemaan leirillä kääntymyksen. Jos et usko, olet ateisti, vaikka kävisit mitä leirejä.
Jos et usko ja kuulu kirkkoon, mutta haluat osallistua aikuistumisleirille, suosittelisin sinulle ehdottomasti Prometheus-leirin käymistä. Sillä olisi sinulle paljon enemmän tarjottavaa kuin rippileirillä, kun et ole kiinnostunut hengellisestä opetuksesta. Protuleirillä ei ole lainkaan opetusta tai luentoja, vaan leirin teemoja käsitellään pääasiassa keskustelemalla, jolloin kaikki saavat tuoda omat käsityksensä ja näkökulmansa mukaan tasavertaisina. Leirillä käsiteltäviä teemoja ovat mm. erilaisuus, päihteet, yhteiskunta, ihmissuhteet, ympäristö, seksuaalisuus, tulevaisuus ja maailmankatsomukset.
Lisäksi voit tietenkin mennä kavereidesi kanssa myös rippileirille, sillä yhä useammat nuoret käyvät sekä rippi- että protuleirin. Suosittelen kuitenkin lämpimästi, että vaikka menisit kavereidesi kanssa rippileirille, et ottaisi heitä mukaasi Prometheus-leirille. Kokemus on paljon parempi, kun leiriläiset eivät tunne toisiaan ennalta.
Lisää tietoa löytyy mm. Protun sivuilta http://www.protu.fi ja Wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Prometheus-leiri
Toi protuleirikin on käynyt mielessä, mutta kaikki kaverit kuuluvat kirkkoon. Ja kavereiden kanssa haluaisin sen rippileirin/protuleirin viettää.
Ymmärrän. Rippileiri onkin usein tilanne, jossa omien kavereiden kanssa pääsee viettämään aikaa normaalista poikkeavassa ympäristössä. Siellä ollaan yleensä valmiissa porukoissa, ja jos sinne menee yksin, voi olla vaikeaa päästä mukaan valmiisiin piireihin. Leiriläisiäkin voi olla kymmeniä, jolloin kaikkiin ei mitenkään voi tutustua. Kavereiden kanssa meneminen on varmaankin hyvä ratkaisu.
Haluan kuitenkin painottaa, että protuleiri on erilainen. Leiriläisiä on enintään 15, ja yli kolmen hengen kaveriporukoita ei edes päästetä samalle leirille. Olen ollut mukana toiminnassa pitkään ja keskustellut asiasta monen leiriläisen kanssa. Jos kaverinsa kanssa tulleen leiriläisen kokemus on ollut mahtava, se on ollut sitä kaverista huolimatta, ei koskaan kaverin vuoksi, ja näissäkin tapauksissa vain siksi, että kaverit ovat tienneet asiasta etukäteen ja sopineet, etteivät vietä paljoa aikaa yhdessä leirillä. Tiedän myös useita tapauksia, joissa kaverista on ollut sekä silminnähden että leiriläisen oman kertoman perusteella haittaa.
Tämä perustuu siihen, että protuleirillä keskustellaan varsin henkilökohtaisista asioista ja ryhmähenki on erittäin voimakas. Uusiin ihmisiin tutustuu varsin helposti, kun arkielämän rooleistaan ei tarvitse pitää kiinni, vaan voi olla turvallisesti oma itsensä. Kun mukana on kaveri, jonka kanssa on tekemisissä arkielämässä, on usein paljon vaikeampaa ola avoin ja päästä mukaan yhteishenkeen. Kun rippileirillä yksinäisellä leiriläisellä on riski jäädä porukasta ulkopuoliseksi, protuleirillä tämä riski on päin vastoin niillä, jotka tulevat kaverin kanssa.
Tässä ei ole kyse henkilökohtaisesta mielipiteestä tai vain itselle sattuneesta kokemuksesta, vaan protujen keskuudessa yleisesti tunnetusta faktasta. Jos esität saman kysymyksen kenelle tahansa protutoiminnassa mukana olevalle, saat saman vastauksen. Jos protuleirille on aivan pakko otaa kaveri mukaan, kyseessä on syytä olla paras ja läheisin ystävä, ja molempien kannattaa korostaa omaa itsenäisyyttään niin paljon kuin mahdollista. Toisin toimiminen ei ole pois muilta leiriläisiltä, vaan kaveruksilta itseltään. Paitsi siinä mielessä, että jos olet hyvä tyyppi, muut eivät saa nauttia täysillä seurastasi tai kaverisi seurasta.
Riparilla on oiva tilaisuus pohtia omia näkemyksiään. Joku uskoo, toinen epäilee, kolmas toivoo ja neljäs on ateisti. Mutta keskustella voi kaikkien kanssa ja siihen ripari on hyvä mahdollisuus, mun mielestä.
,eiköhän se ripari ole sitten ensi kesänä
"Ainoa asia jonka takia menisin leirille on, että voisin viettää aikaa kavereideni kanssa leirillä ja tietää millaista siellä oli."
Voin kertoa, että vapaa-aikaa siellä ei ole ja jos haluat tietää millaista siellä oli, niin siellä oli ihan vitun perseestä. Kannattaa mennä.
ite en mee ja en oo ees kirkos ku pitää olla et menee ja ehin treenaa hapaa ja kuuntelen lordii huomen aletaa smäkkii frendin kaa taas viimeks hävisin ja nyt voitan ku tänää treenasin katon nauhal jotai matsei säbäs diggasin sen pystyyn
Suurin osa väittää ennen riparille menoa ettei usko jumalaan, mutta lähes kaikki käyvät riparin jälkeen tunnustamassa julkisesti jumalauskonsa. Ripari on käytännössä kirkon aivopesuleiri jossa aivopestään nuorista uusia uskiksia. Näin olette kirkon hallinnassa.
vaikka suurin osa rippikoulun käyneistä meneee konfirmoitavaksi ja tunnustaa uskonsa jumalaan, he eivät välttämättä usko jumalaan.he käyvät rippileirin, koska esim. vanhemmta pakottaa, haluaa mennä isompana naimisiin, haluaa kummiksi, haluaa rippijuhlat ja rahaa.. tai jotain vastaavaa...
Itse kävin riparin vaikka en usko kristinuskoon ja pidän sitä yhteiskunnan sallimana aivopesuna, jonka opetusten moraalit ovat kieroutuneet. Eikä mielestäni uskonnonvapaus toteudu suomessa, itsekin jouduin sinne jeesusjeesus leirille puoliväkisin.
Mukisematta se kuitenkin käytiin kuunneltiin ja varmistuttiin sen turhuudesta ja kristittyjen ÄO:n puutteesta ja tänäänkin voin sanoa olevani ateisti vaikka olen käynyt riparin ja minulla on risti, eikä omatunto kolkuta.
Mee vaan ja mikset vois sanoa. Mulla aikalailla samat ajatukset ilmeisesti, mut mulle ei tuota mitään ''ongelmaa'' sanoo vielä riparin jälkeenkään olevani ateisti. Mikäs siinä sitten. Ja mieti nyt kuinka ''paljon'' tää asia sun koko elämässäs tulee vaikuttamaan. Mieti sitä. Eli siis ei mitään ongelmaa