Jatkan kyselyjen sarjaa..
Yleensä lapset syntyvät terveinä, mutta joskus vain sattuu ettei kaikki olekaan niinkuin pitäisi.
Onko lapsenlapsenne olleet terveitä syntyessään, ja muutenkin myöhemmin, - en tarkoita niitä normaaleja vatsan väänteitä jms., ja pikku nuhan poikasia.
Kuinka olette osanneet/jaksaneet tukea lapsenlapsenne vanhempia jos sillä pienellä ei olekaan kaikki ihan hyvin?
Huomenta kaikille..:)
Yleensä lapset syntyvät terveinä, mutta joskus vain sattuu ettei kaikki olekaan niinkuin pitäisi.
Onko lapsenlapsenne olleet terveitä syntyessään, ja muutenkin myöhemmin, - en tarkoita niitä normaaleja vatsan väänteitä jms., ja pikku nuhan poikasia.
Kuinka olette osanneet/jaksaneet tukea lapsenlapsenne vanhempia jos sillä pienellä ei olekaan kaikki ihan hyvin?
Huomenta kaikille..:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
kolmas lapsenlapsemme syntymä, aluksi kaikki ok.
Terve, hyvin syövä, vankistuva lapsi alkoi oireilla. Hengitys ahdasta, todettiin astma.
Ne hoidot, spiira ja sen antaminen, oli työlästä ja voimia tarvitseva toimenpide. Siinä itki monta kertaa äiti, minä yritin olla rohkea ja itkin silloin kun kukaan ei sitä nähnyt, en antanut tyttäreni nähdä omaa hätääni.
Olemme kokeneet monet yöt valvoen niin kotona kuin sairaalassa, auttaen lapsen vanhempia. Ne yöt ei unohdu koskaan, olihan melkein tarve auttaa jopa omalla hengityksellä lapsen hengityksen kulkua. Monta vuotta oli lapsi elämämme tärkein asia. Nyt lapsi on rippikoulun käynyt ja kaikki sujuu hyvin, lääkityskin minimaallista. Olemme nyt saaneet suht koht terveen nuorukaisen reipasta elämää seurata aurinkoisin mielin. Tuntuu kuin elämä ois palkittu meille kaikille, kottelemusten jälkeen.
Olemme onnellisia hänestä.
juuri ajattelinkin; kuinka jaksaa olla tukena, kun omatkin tunteet ovat pinnassa.
Olet/te olleet kullan arvoisia lapsilenne tuossa vaikeassa tilanteessa, ja luulisin että poijjasta tuli läheinen, erityisen rakas :)
Minun vanhemmalla pojallani oli varhaislapsuudessa astma. Sitä ei heti vauvana huomattu ja onneksi alotimme vauvauinnin. Noin vuoden iässä alkoi sairaalareissut. Pojan kasvaessa oireet helpottuivat. Kuuden vuoden ikäisenä lääkäri totesi poikani ahtaat keuhkot terveiksi, sillä ne olivat laajentuneet normaaliksi.
Lääkäri kysyi osaisinko sanoa, olisiko joku syy, että poika on näin hyvin parantunut. Kerroin, että poika rakastaa sukeltelemista ja olemme uima-altaalla joka viikko. Lääkäri onnitteli, että olimme tietämättämme löytäneet hänen astmalleen tervehdyttävän harrastuksen.
On luonnollista, että ymmärrämme myös erilaiset riskitekijät, jotka voivat iän myötä aiheuttaa astman puhkeamisen uudelleen ja poikani tietää ottaa ne elämäntavoillaan huomioon.
, että astma voi puhjeta ihan vauvoille, - oliko hän ennen aikainen syntyessään, siis keskonen? Heillähän voi olla keuhkot vielä kesken kehityksen.
Vanhat sanoivat aina, että seitsenkuinen selviää, kaheksan katoaa, eli kahdeksankuisella olisivat keuhkot sellaisessa kehitysvaiheessa, että heillä olisi huonommat edellytykset selvitä, pitäneekö vanha hokema paikkansa..
Oppia ikä kaikki (vanha sanonta) ja vanhat sanonnat eivät taida pysyä enää esim. tämän päivän lääketieteen kehityksen mukana ; )
ja toivottavasti ei vielä vähään aikaan tulekaan.
kyllä niitä vielä tulee, - ja toivon mukaan terveitä, niinhän me kaikki toivomme.
P.s. miksei muka vielä "toivon" mukaan tulisi? Ovatko lapsenne opikelemassa, vai juuri pois lentäneitä, ja toivot ehkä pientä hengähdystaukoa, enne uutta urakkaa..?
ole, eikä näytä tulevankaan mutta sen voin vakuuttaa että näillä Geeneillä ei tule ongelmaa.
Muuta kuin naisille.
näihen asioihen kanssa ollaan me immeiset pieniä, sieki. :/
niin emme tiedä miten se menee, kuolleita kun olemme.
minulla on viisi, neljä poikaa (4½v, 4v, 1v 9kk, 5 päivää) ja tyttö (1v). Kuudetta odotellaan syntyväksi ihan näinä päivinä. Kaikki ovat olleet terveitä syntyessään. Yhdellä pikku-pojalla oli sydämessä häiriöitä, mutta sekin vaiva on nyt pois.
Paljon olen ollut "lapsenlikkana" lapsillani, että ovat saaneet kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa. Itse olen saanut niistä hetkistä todella paljon itselleni.
Tuli mieleeni tälläinen näkökulma kun ajattelin nykyaikaista lääketiedettä. Tänä päivänä on helppo seuloa riskejä, ennen vanhemmuutta. Perinnölliset suvun vakavat sairaudet ja siitä eteenpäin tutkimukset sikiön terveydentilasta raskauden alkuvaiheessa.
Sain toisen lapseni noin neljäkymppisenä. Otin pienen keskenmenonriskin menemällä lapsivesitutkimukseen Tutkimustulos vapautti minut suuremman riskin pelosta.
Oli ihanaa odottaa tervettä lasta ja tiedostaa, että voin vaikuttaa terveillä elämäntavoilla ja onnellisella elämän asenteella tulevan lapsen hyvinvointiin masussa.