Ristiäiset ja vihkiminen samassa

jossa voi esittää omia toiveitaan. Silloin voitte sanoa, että ristiäiset ovat teillä se pääjuhla ja siksi toivotte, että avioliittoon vihkiminen hoidetan lyhimmän mahdollismman kaavan mukaan ja ilman kausuaalipuhetta. Pappi ymmärtää kyllä, ettei tuollaisessa tilanteessa voi pitkittää seremonioita, ettei vauva hermostu.

Minusta vauvan pukeminen ennen kaikkia seremonioita ei haittaa. Koska luterilaisessa kirkossa kastemekko puetaan päälle jo etukäteen, niin sillä ei ole silloin väliä, kuinka paljon aikaisemmin se on vauvan päällä. Melskein itse pukisin vauvani samassa tilanteessa kun viimeistelisin omaakin asuani.

Muista hankkia itsellesi edestä avautuva kolttu, jos imetät vauvaasi. Paljon onnea teille kaikille!

Moi! Meillä oli kahdet juhlat samaan aikaan.

Oli maaliskuu, kirkossa pappi ensin vihki meidät (olimme sopineet kaikista lyhimmän kaavan, yksi virsi jätettiin pois). Eli vihkiminen alkoi ihan tavallisesti. Vauva (kastemekko päällä) oli kummin sylissä.

Vihkimisen jälkeen tuli virsi. Virren aikana laitettiin kastepöytä(odotti valmiina sivussa) kuntoon(mm. lämmin vesi)ja me,kummit ja pappi asetuttiin oikeille paikoille. Vauvamme 1,5kk kastettiin.

Kun ohjelma oli loppu me mentiin sakastiin vaihdettiin vauvalle vaatteet ja laitettiin turvakaukaloon.

Meillä ei ollut loppu häämarssia. Vauva oli kummin sylissä tilaisuuden ajan. Meillä oli onnea kun vauva oli kiltisti huusi vain vähän aikaan, imi tuttia koko ajan.

Kirkon jälkeen me käytiin mummolassa vaihtaa vaippa, imettämässä.

Ja sit juhlimaan. Meil oli pienet juhlat, kahvipöytä jne... juhlat kesti 3h. Ohjelma oli väljä, oltiin huomioitu esim. vaipan vaihto...

Kannattaa kertoa mummoille etukäteen missä järjestyksessä seremonia menee.

Omasta kokemuksesta voi sanoa että kyl jännittää... Miten saa kaikki asiat järjestykseen oikeassa ajassa, miten vauva käyttäytyy jne...
Ei kannata stressata turhaan, kaikki menee hyvin. Ei maailma siihen kaadu jos vauva itkee tai juhla myöhästyy.

Meil oli valokuvaus studiossa ennen kirkkoa. Saatiin meistä kolmesta yks tosi hyvä kuva.

Kaikki meni hyvin muutamia kommelluksia lukuun ottamatta, vauva oli juhlassa kuin enkeli nukkui tuttujen ihmisten sylissä ja hyili. Illalla kaikki oli väsyneitä ja etenkin vauva kun hän huusi pää punasena kauan, kunnes nukahti omaan itkuun.

Vikki: - varaa tarpeeksi aikaa(ylimääräistä aikaa)
- muistakaa syödä ennen kuin lähdette kotoa

Onnea!

Jos ottaa miehen sukunimen. Vihkiminen on silloin parempi olla ensin, koska lapsi saa saman sukunimen. Eli sukunimeä ei tarvitse erikseen muuttaa.

meidät vihittiin ensin, lapsi oli sylikummin sylissä tuon ajan. ensin pappi siis piti "alkupuheen" jossa toivotti ihmiset tervetulleiksi ym. sitte normaalin pituinen vihkipuhe ja sitten joku virsi. sitten vauvan kastaminen ja ystävä sä lapsien virsi ja siinä kirkko osuus. sitten siirryttiin syömään juhlapaikkaan, vaikka muuta ohjelmaa siellä ei sit ollut kun vapaata juttelua ym. eli ne häähommat jätettiin kokonaan pois kun meilläkin ideana oli että on vauvan juhla, mutta haluttiin kuitenki mennä naimisiin jossain muualla kun maistraatissa. ja oltiin siinä samassa paikassa kirkossa olo ajan, eli vihkiminen ja kaste oli sama homma, eikä niin et vihkiminen alttarilla ja sit siirrytään kastemaljan ääreen.

http://www.anninjuhla.fi/hinnasto_kuvakakut.html

keskustella toimitukset tekevän papin kanssa. Varmaankin siinä löytyy teille sopivanoloinen juhla. Itse olen joskus tehnyt kokonaan kaksi erillistä toimistusta, joskus yhdistellen. Ja muutaman kerran niinkin, ettei kukaan ristiäisiin tullut vieras ole tiennyt, että vihkiminen on samassa yhteydessä. Silloin on kastetoimitus kulkenut ihan normaalisti siihen asti, kun lapsi on kastettu, siunattu yhdessä vanhempien ja kummien kanssa, kastekynttilä sytytetty. Tämän jälkeen olen aloittanut vihkitoimituksen. - Niin tai näin, aina kuitenkin lapsen vanhempien ja vihittävän parin kanssa yhdessä ollaan toimitusta rakennettu.

Me oltiin jo puoltoista vuotta aiemmin menty naimisiin maistraatissa. Sitten lapsen ristiäisten yhteyteen haluttiin kirkon siunaus avioliitolle - se kun oli aina vaan jäänyt ja jäänyt...
Suurin osa vieraista ei tiennyt, että tapahtumassa on mukana avioliiton siunaus; siksi hämmästyivät, kun alttarin eteen oli valmiiksi laitettu kaikki "kastetarvikkeet", mutta yllättäen alkoikin häämarssi soimaan. Kävelimme alttarille kuin hääpari konsanaan, mutta tytär oli isänsä sylissä, kastepuvussa. Eturivissä istuvalle sylikummille annoimme tytön syliin ja menimme alttarille saamaan liitollemme siunauksen.
Sen jälkeen sujuvasti siirryttiin kastetoimitukseen. Hienosti meni! :)

Tämän kertomisen tarkoituksena on antaa alkuperäiselle kirjoittajalle vinkiksi, että voitte todella ottaa lapsenne syliin häämarssiin. Vaikka se ei muille paljoa merkitse, niin voin kertoa että se oli yksi kauniimpia hetkiä elämässäni! Ja ihania kuvia saatte, kun värväätte jonkun ottamaan kuvia marssistanne.
Onnea teidän perheelle!