Pukukopissa tapahtuu OSA 1.

Kurqomimmi. kirjoitti:

Toivottavasti tarina miellyttää, kommentteja saa toki antaa!

Pukukopissa tapahtuu OSA I

Oli tavallinen tiistai. Astelen aamuvarhain kouluun. Ilma on sateinen ja tuulinen, puut humisevat.
Väsytti todella, olisin halunnut jäädä sänkyynsä nukkumaan ja jatkamaan uniaan. Unessa minulla oli poikaystävä,
joka todella välitti minusta todella. Olihan minulla tottakai ollut yhtä sun toista poikaa piireissään, mutta ne kaikki pettivät ja jättivät, tyypillistä.
Koulun pihalla ei ollut vielä juuri ketään. Huomasin olleensa ajoissa ja päätin viedä reppuni jo sisälle. Avasin painavan
oven ja astelin tarmokkaasti sisälle, kengistä jäi pienet kurajäljet lattiaan. Luokan ovi oli poikeuksellisesti auki, joku oli siellä.
Minä hidastin kävelytahtiani ja se muuttui pikkuhiljaa hiipimiseksi. Se ei voinut olla opettaja, opettaja tuli aina myöhässä eikä
pitänyt näinkään kovaa meteliä. Kun pääsin oven nurkalle, tajusin että kyseinen rätinä kuului mankasta. Nyt olin
varma ettei kyseessä ollut opettaja. Sitten keräsin kaiken rohkeutensa ja kurkistin varovasti sisään, Mankka mumisi..
- '' Jäi mulla porkkana pilluun, en minä ulos sitä saa...lalalala... ''
Sitten olija sammutti matkaradionsa pelästyneenä ja katsahti minuun nolosti. Mitä ihmettä, sehän oli joku jätkä! Hän oli nuori,
noin parikymppinen kundi. Ruskeat silmät, blondiksi värjätyt luonnonkiharat hiukset ja liiankin kauniit kasvonpiirteet.
Hän muistutti Justin Timberlakea, silloin kun hän oli vielä Nsync-poikabändissä, oikea namupala. Pian Justin-haaveeni poksahtivat
kuin ilmakuplat ja keskityin taas muuhun Kundi nosti jalkansa pöydältä ja nousi asiallisesti paitaansa siistien ylös.
- Ja mitäs se neiti sisällä tekee? Kellohan soi vasta 5min kuluttua, hän sanoi välinpitämättömästi.
- Tuota, tulin tuomaan reppuni. Sanoin ja riisuin kenkäni oven pieleen. Sitten kipitin paikalleni ja viskasin repun tuolille.
Tunsin miten kundi katsoi selvästi takapuoltani, vaikka yrittikin keskittyä paperinipun järjestämiseen. Tunsin olini ahdistuneeksi joten
laitoin kenkäni takaisin jalkaan ja juoksin hiljaista, kaikuvaa käytävää ulos. Istahdin rappusille ja huomasin jo muiden luokkalaisteni
nauravia kasvoja ympäri pihaa. Salla ja Juliette tenttasivat toisiltaan enkun kokeeseen sanoja, jokunen tyttö istui parin pojun kanssa
kulmalla flirttaillen ja Arttu pyöräili pitkin pihaa ja lesoili uudella pyörällään. Pian Viivi juoksee kulman takaa hengästyneenä ja istahtaa
viereeni.
- Moi! Miks sä tääl yksinäs sittaat?! Eix kannattais vähä hengailla muidenki kaa eikä mädäntyä tääl rapuil, hän sanoi rohkaisevasti.
- Niin kai. Muuten, meillä on tänään kai sijainen! Semmonen söden näköinen kundi...
- Mageeta!!! Viivi sanoo innoissaan taputellen tumppujaan kylmissään yhteen. Pian kello pirisi ja kaikki rynnivät sisälle.
Viivi istui takanani pulpettijärjestyksessä, lähettelimme toisillemme aina viestejä paperilapuilla. Vielä muutama oppilas niin kaikki olisivat
paikalla. Lassi ja Daniel olivat tunnetusti viimeisiä, sepittivät innoissaan toisille jotain hevi-musiikista ja istuivat sitten tyynesti paikoilleen.
- Lopeta! Huusin pian vieressäni istuvalle Samille, joka oli juuri puristanut minua perseestä. Sami vain nauroi minulle ja puristi uudestaan.
- Hitto sun kanssas! Huusin ärtyneenä ja olin lyömässä Samia penaalilla. Silloin huomasin koko luokan olevan hiljaa, katsoivat vain ovelle.
Laskin penaalin vaivihkaa pulpetille ja katsahdin myös ovelle. Se sama kundi taas! Sami nosti kätensä pulpetille, kuin todistaakseen ettei
aijo enää yrittää mitään. Edessäni Juliette ja Susan kuiskivat '' Oi miten komea! '' '' Ooh..ihana.. '' Kundi selvästi kuuli puheet, muttei moisesta
piitannut. Katsahti hymyillen eturivin tyttöihin jotka hiljenivät heti huomatessaan hänen katseensa. Hän istahdi opettajalle kuuluvaan tuoliin ja
rykäisi.
- Eli minä olen teillä sijaisena tämän ja huomisen päivän, opettajallanne on muuta, josta ei minulle kertonut.
Supina täytti luokan, kaikki tytöt olivat aivan onnensa kukkuloilla.
- Niin ja nimeni on sitten Jarkko, sanokaa Jamiksi vaan jos huvittaa, hän jatkoi. Edessä istuvat tytöt supattivat yhä häiritsevästi.
- Ja tyttäret, olkaahan hiljaa edes hetken, Jami sanoi korottaen ääntään.
Tytöt nolostuivat huomautuksesta ja istuivat hiljaa edes katsomatta toisiinsa. Jami selasi kirjoja, joita pöydälle oli lastattu. Sitten hän
otti historian kirjan, kaikki tiesivät jo siitä mitä olisi luvassa.
- ...Ja ottakaapa hissan kirjat esille, niin aloitetaan.
Kaikki ottivat kirjansa, paitsi Sami joka kuulemma unohti sen kotiin. Toisaalta epäilen, että syy oli oli vain se, koska halusi katsoa kanssani
samasta kirjasta. Teimme tunnin ahkerasti tehtäviä, Jami ei tosiaan ollut mikään suupaltti. Semmoinen salaperäisen kylmä, mutta tyttöjä
puoleensa vetävä tyyppi. Monet tytöt menivät kysymään neuvoa Jamilta, kaikki tietävät miksi. Susan palasi '' neuvojalta '' paikalleen hän
kuiskasi frendeilleen onnellisena '' Sillä on ihanaa partavettä! '' Jamin kasvot kääntyivät salaa leveään hymyyn, hassuja nuo teinitytöt.
Tunnin päättyttyä oli 15min välitunti ja sen jälkeen matikkaa. Välkällä kaikki selittivät sijaisesta aivan onnesta kukkuloilla, en voinut
käsittää miksi he pitivät häntä niin ihmeellisenä. Olihan hän komea, mutta en yleensä haksahda ihmisiin tuolla tavalla.
Välitunnin ollessa lopuillaan kävelin reippaasti sisälle, hieman aikaisemmin kuin muut. Halusin katsoa onko sijainen luokassa, kyllä oli.
Nyt hän ei kehdannut enää pitää radiotaan päällä vaan istui hiljaa paperipinoa selaillen. Ihailin häntä salaa oven takana, olikohan
hänellä jo tyttöystävä? Sitä sopi tietysti miettiä, uskoin kuitenkin että oli. Pian kello pirisi ja riisuin kenkäni ja takkini ja astelin
rohkeasti ja välinpitämättömästi paikalleni ja otin matikan kirjan esille. Muut tulivat pian perässäni ja kundi havahtui papereista ja
laski ne pöydälle.
- No niin ja jatketaan matskulla. Kirjat esille kuin olis jo...! Kundi sanoi patistaen muutamaa poikaa omille paikoilleen.
Kaikki ottivat kirjat repuistaan ja odottivat seuraavaa ohjetta.
- Sivu 23 tehtävät...öö..1,2,3 ja 4 oli läksynä...vai?
Luokka alkoi kaikua '' Oli! '' '' Ei ollut! '' '' Juuu! '' jne, pian Jami nosti jalkansa pöydälle ja huokasi.
- On minulla aikaa odotella, oliko vai ei?
- Oli, päästin yhtäkkiä suustani. Muut hiljenivät tyystin ja kundi katsahti minuun ja hymyili.
- Noin. Eli tarkistetaan ne, sinä neiti siinä, mitä sait vastaukseksi ensimmäisestä? Kundi sanoi viittoen Susanin suuntaan.
- Ööö..1223? Hän sanoi ujosti.
- Oikein. No niin ja tähän malliin järkestyksessä, sieltä lähtee, Jami sanoi.
- 480
- 3002
- 5000...
Pian kaikki laskut oltiin tarkistettu ja aloimme tekemään seuraavaa aukeamaa. Kundi kierteli katselemassa miten hommat sujuivat.
Yritin näyttää hyvin ahkeralta ja sellaiselta, ettei minulla olisi mitään ongelmia, jotta hän ei tulisi katsomaan laskujani. Näin aika kului ja
lopulta oli ruokatunti. Ruokanahan oli, kuten yleensä jotain lihapöperöä. Maku ei ollut kummoinen, mutta ajattelin jäädä syömään vähän
pidemmäksi aikaa, ettei tarvitsisi lähteä ulos kylmään ilmaan välitunniksi. Istuuduin pöytään ja pian Viivi tuli perässä.
- Noo, oletpa sää ollu hilijainen nytte. Miks? Aaa..Oot pihkasa siihen naapurinpoikaan, hän sanoo tönäisten minua leikkisästi.
- Naapurinpoikaan?! Toistan kuin olisin kuullut huonekalun puhuvan minulle.
- Nii, tää poju asuu meijän naapurissa. En mää sit tunne, mut söötti kuiteski, Viivi vastaa hieman ylpeänä.
- Jaa jaa.. Sanon miettien ja juon kulauksen vettä. Päätin aloittaa puheenaiheen jostain muusta kuin siitä samaisesta kundista.
- Niin, oliko eilinen ruotsinkoe vaikea? Kysäisen uteliaana.
- Ei...tietenkään! Ruotti o lastenleikkii, Viivi vastaa.
- Ookoo, vastaan hajamielisesti. Viivi hörppää maitolasinsa tyhjäksi ja nousee rivakasti pöydästä. Jään yksin nurkkapöytään ja mietiskelen sijaista.
Hän oli niin komea, paljon komeampi kuin joku näyttelijä tai laulaja. Olikohan hän koskaan ajatellut mallin uraa? Ajatukset pyörivät päässäni, kello tikittää
jo puolta. Päätän lähteä ja suuntaan kävelyni naulakoille. Nappaan vaatteeni ja kipitän käytävää kohti ulkoovea. Ulos päästyäni hengitän raikasta ulkoilmaa,
välitunnin jälkeen olisi liikuntatunti. Huomaan Viivin ja Annin viittovan minua luokseen sisäpihalla. Vilkutan takaisin ja lähden pikakävelyä heidän luokseen.
- Moi, missä viivyttelit? Anni uteli.
- Jäixä juttelee sen poijan kans? Viivi kysyi nauraen.
- Eikun en halunnut tulla pitkäksi aikaa ulos, täällä on niin kylmä.
Hytisin hieman ja hieroin lapasiani yhteen, täällähän on melkeen pakkasta!
- Haluatko kurkkupastillia? Anni kysäisi kaivaen askin taskustaan ja ojentaen sitä minulle.
- Oi kiitti, sanoin ja otin yhten appelsiinin makuisen pastillin askista. Ojensin sen kiitollisena takaisin Annille joka tunki sen takaisin tikkitakkinsa taskuun.
Samalla kello alkoi soida ja kaikki juoksivat kohti ovea, jäimme viivyttelemään kuten yleensä. Kävelimme koleasta ulkoilmasta takaisin sisälle ja haimme
reput luokasta. Sitten kävelimme kolmenkoplana kohti liikuntasalia ja sen viereisiä pukuhuoneita.
- Onko se kundi meillä huomennakin?! Anni kysyi minulta.
- On se, sehän sanoi olevansa kaksi päivää, vastasin tietävästi.
- Nii! Ihhanaa...!!! Viivi sanoi. Viivi oli kaunis poikien mielestä, mutta hänen suunsa kävi kuin papupata eivätkä pojat pitäneet oikein siitä piirteestä.
Kaikki sanoivat että Viivi tiesi olevansa suosittu, ja olisi ehkä jopa ylpeä siitä. Anni puolestaan oli hieman pyöreähkö ja lyhyt tyttönen, joka oli
kuitenkin tosi reilu ja osasi pitää salaisuudet. Jätkien suosiossa hän ei ole koskaan ollut, mutta kaveripiirissä hän on arvostettu seuralainen.
Minä olen aina ollut ujo ja viihtynyt omissa ojoissani, kyllähän minulle olisi kysyntää, mutta minun kohdalleni ei ole osunut sellaista, josta itsekin
voisin kuvitella välittäväni enemmän kuin kaverimielessä. Kävelimme kulman taakse ja menimme etummaiseen pukuhuoneeseen. Viivi heitti reppunsa
penkille ja istahti huokaisten sen viereen. Anni kaivoi valkoisesta, kuviollisesta repustaan juomapullon ja hörppäsi siitä jo ennen tuntia.
Itse istahdin kavereitani vastapäätä ja aloin kaivaa liikuntavarusteitani repun sivutaskusta.
- Mitä tekisitte jos Tom tulisi yhtäkkiä tosta ovesta? Anni kysyi uteliaana ystäviltään.
- Mää oon tääl nurkan suojas, ei se mua näkis ainakkaa heti, Viivi vastasi ensin.
- Mä menisin pyyhkeen sisälle, sanoin kikattaen. Anni hymyili ja vaihtoi liikuntahousut nopeasti jalkaansa.
- Hitto vihaan sählyä! Anni huusi katsellen ovelle kai varmistaakseen, ettei liikanopettaja kuulisi.
- Musta se on iha ok, sanoin ja vaihtoin paidan päältäni. Viivi oli jo valmis ja sitoi kengännauhoja. Pian hän pomppeli uusissa sisäpelikengissään huoneessa
kuin kenguru. Kun kaikki olivat vihdoin valmiita avasimme oven ja astelimme varovasti saliin. Muutama b-luokan tyttö oli kokoontunut nurkalle
ns '' marttakerhoon '' . Pian viimeiset saapuivat sisälle ja perässä tuli liikunnanopettajamme, rouva Suosalo. Hän patisti kaikki riviin ja aloitti sitten:
- Hei vaan kaikille, täällä onkin monta poissa tänään. No joka tapauksessa tänään meillä olisi luvassa sählyä.
Hän käveli edessämme edestakaisin ja tuijotti meitä jokaista vuorollaan.
- Sarianna! Missä sinun sisäpelikenkäsi taas ovat?
- H..Hukkuneet, Sarianna vastasi arasti.
- Hukkuneet?! Paras löytyä ennen seuraavaa kertaa. Katsokin! Vihainen opettaja sanoi ja kääntyi muiden puoleen.
- No niin hopihopi aloitetaan! Hän karjaisi kuin vihainen naarasleijona ja kaikki hakivat mailat varastosta. Meidät jaettiin pikaisesti joukkueisiin ja
aloitimme pelin. En ollut säännöistä kovinkaan hyvin selvillä, joten pelaamiseni oli enemmän pyörimistä kentän laidalla kuin pallon perässä juoksemista.
Pidimme juomatauon tunnun kuluttua ja kävelin Viivin kanssa limuautomaatin luokse. Viivi laittoi kolikon sisään ja pian hän jo lutkutti pepsiä edessäni.
Minulla ei ollut rahaa joten päätin juoda vain vettä omasta pullostani.
- Jee ny mää tai siis mee voitettaa! Viivi sanoi juosten kentälle. Jatkoimme peliä vielä puolisen tuntia ja sitten vihellettiin poikki. Vastakkainen joukkue
voitti täpärästi yhdellä pisteellä, se joukkue jossa Viivi pelasi.
- No niin, kaikki riviin! Opettaja huusi ja odotti hiljaisuutta. Pian kaikki olivat hiljaa odottaen vain lupaa päästä suihkuun ja kotiin.
- Onnea vaan voittajalle, ja erikosmaininnan saa tänään Viivi, joka teki ainakin 3 maalia. No saatte mennä! Suosalo sanoi ja kaikki rynnivät
pukkareihin. Viivi meni suihkuun, samoin tein minä. Anni sanoi käyvänsä kotona, koska asui ihan muutaman kymmenen metrin päässä
koulusta ja lähti. Tulin suihkusta vain vaaleanpunainen pyyhe ylläni ja istahdin sirosti penkille. Viivi tuli perässä ja puki rivakasti päällensä. Hörppäsi
vaivihkaa vielä pepsipullostaan ja kiiruhti ovelle.
- Terse. Nährään! Hän huikkasi ja pamautti oven kiinni. Jäin yksin huoneeseen ja hörppäsin vettä rauhallisesti, ei ollut kiire minnekään.
Ajattelin kuitenkin ehtiä tänään vielä ratsastamaan hoitohevosellani joten puin minäkin päälleni, en tosin niin nopeasti kuin Viivi.
Kun päälläni olivat jo kireät farkut ja rintaliivit kuulin ääniä käytävältä, joku oli tulossa pukuhuoneita kohti. En ollut varma oliko
pukkarini ovi edes lukossa, koska Viivi oli lähtenyt viimeksi ulos. Askeleet lähestyivät ja pian kuulin juuri tämän kyseisen oven avautuvan
varovasti. Painauduin nurkkaan ja yritin olla piilossa, jospa se oli vain liikunnanopettaja. Tulija kuitenkin löntysti sen verran, että arvelin
hänen olevan mies. Pian kulman takaa asteli kuin astelikin sijaisopettajamme. Vetäisin äkkiä pyyhkeen päälleni ja katsoin jätkään hieman
pelästyneenä. Mitä se täällä teki?! Kai se tiesi ettei pukkareihin noin vain rynnätä?
- Öö. Anteeksi...Tulin hakemaan kelloani, unohdin sen tänne kun pidin kolmansien poikien liikuntatunnin.
Hän etsiskeli penkkien alta ja hyllyköstä kelloaan, mutta turhaan.
- Ei se mitään, olen juuri lähdössäkin, sain sanottua ja tunsin olini jo hieman helpottuneemmaksi.
Kundi tuli etsimään kelloaan vieressäni olevasta hyllyköstä ja tunsin kuinka hänen kätensä hipaisi farkkujani. Värähdin salaa ja katselin
tämän touhuja salaa. Hän katsoi vastapäisen penkkini alle ja tuhahti noustessaan. Pian hän tuli luokseni ja pyysi minua hieman siirtymään.
Hän katsoi penkkini alta ja kurkotti kätensä penkin alle ja nosti modernin kellonsa lattialta.
- Tässähän se! Hän sanoi iloisesti ja jäi toimettomana seisomaan keskelle huonetta. Hymyilin hänelle ja hän kysyi:
- Tuota, oliko sinulla tänään ongelmia niiden matikanlaskujen kanssa? Sijaisopettaja kysäisi minulta.
- Vähäsen, vastasin.
Kundi istahti hitaasti viereeni ja katsahti minuun.
- Niin ne desimaaliluvut ovat aika hankalia joskus, täytyy aina muistaa...
Silloin aloin tirskua ja se yltyi pian nauruksi. Hän katsoi minua ihmetellen ja sain sitten kakistettua syyn naurukohtaukselleni.
- Sulta...karkaa...he..hevoset...
Hän katsoi haaroväliinsä ja sulki vetoketjunsa nolona ja posket punoittaen. Sitten hän naurahti itsekin sanoen:
- Voihan se auki olla jo haluat.
Ihmetyin virkkeestä ja mietin mitä sanoisin seuraavaksi. Kundin silmät olivat niin kirkkaat ja avoimet, että saivat sydämeni lyönnit
miltei kolminkertaistumaan. Pian hän hivuttautui hieman lähemmäksi.
- ...Niin niiden desimaalilukujen kanssa pitää olla tarkkana, ettei ole liian huolimaton... Kundi jatkoi hieman ujosti.
- Vähät niistä, samoin ja hivuttauduin lähemmäksi kundia. En tiedä miksi olinkaan niin rohkea. Mietin kundin reaktiota, suuttuisiko
hän? Ehei, hän vain hymähti ja pian tunsin käden hivuttautuvan selkäni taakse. Hän työnsi itseni vielä vähän lähemmäksi minua ja
katsahti sitten minuun. Katseessa oli ihailevaa sädettä, hän ilmeisesti piti rohkeudestani. Hänen suustaan ei päässyt sanaakaan,
vaan hän pisti toisen käden peliin ja alkoi hivuttaa jo seläntakana olevaa kättään alemmas ja nosti toisen käden reidelleni.
Vavahdin hieman, mutta en ollut pelästynyt. Olin kyllä tottunut siihen, että Sami lääppi aina tunnilla salaa, mutta näin pitkällä
en ollut koskaan ennen ollut. Hänen katseensa tunkeutui syvälle silmiini, yritin tulkita niitä. Äkisti pupillit suurenivat ja pienenivät.
Pian hänen katseensa siirtyi vähän yksityisemmälle alueelle kuin silmiin. Lopulta hän kaatoi minut selin kovalle penkille, kyynärpääni
kolahti kulmaan ja se sattui vähäsen. Taas hän piti epäröivän tauon. Ymmärtin häntä sillä hänhän oli opettajana pari päivää ja vastuussa
luokasta. Ilmeisesti vaistot saivat vallan ja hän alkoi suudella minua. Laitoin käteni hänen olkapäilleen ja suutelin takaisin nautinnollisesti.
Pian hän lopetti suutelemisen ja hymyili.
- Et vaikuta 12 vuotiaalta.
Suuni sai vastustamattoman kielarin ja tunsin hänen kätensä liikkuvan pitkin vartaloani. Minulla oli yhä pyyhe yläosanani, mutta kundi
riuhtaisi sen kiihkeästi lattialle, minulla oli siis enää mustat rintaliivit ja tummansiniset farkut. Suutelu jatkui ja pian tapahtui jotain odottamatonta.
Rintaliivieni '' nappi '' naksahti yhtäkkiä auki ja rintaliivit tipahtivat koskettelun voimasta lattialle. Kundi lopetti suutelemisen ja tuijotti rintojani.
Minua alkoi hieman nolottaa, mutta kun huomasin kundin vain olevan iloisen yllättynyt suutelin häntä omaaloitteisesti ja kiihkeästi.
Kaikki pelko oli kuin pois pyyhkäysty, joten avasin kundin vetoketjun vaivihkaa. Hän nousi hieman päältäni ja kysyi:
- Oletko varma tästä?
- Tietysti olen, vastasin rohkeasti ja ylläni leveä hymy. Hän murisi leikkisästi ja riisui housuni ja alusvaatteeni varovasti....

Jatkuuko? :-)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä