Sinä soitit
Mietin vastaisinko
Juuri nyt
Tuntui etten tietäisi mitä Sinulle sanoa
Sanonko että minä valvon
Minä mietin
Ja minä odotan
Tuntuu kuin antaisin enemmän kuin saan
Haluaisin että osoittaisit minulle että olen Sinulle tärkeä
Haluan tuntea olevani Sinun elämäsi kuningatar
En tanssiaisia odottava Tuhkimo
Sinä soitit
Minä vastasin
Juuri nyt
Kun tunsin etten tietäisi mitä Sinulle sanoa
Sanoit: Isäni on kuollut
Sinä itkit
minä itkin
Haluan antaa Sinulle kaiken sen voiman mihin kykenen
Haluan Sinua lohduttaa, Olet minulle tärkeä
En kaipaa kruunua hiuksilleni, en prinsessaviittaa
Haluan tuudittaa Sinua sylissäni
Sinä soitit
Tulit luokseni
Juuri nyt
Tiedän mitä Sinulle sanoa
Olemme yhtä
Sinä ja minä
Toisiimme kietoutuneina
Mietin vastaisinko
Juuri nyt
Tuntui etten tietäisi mitä Sinulle sanoa
Sanonko että minä valvon
Minä mietin
Ja minä odotan
Tuntuu kuin antaisin enemmän kuin saan
Haluaisin että osoittaisit minulle että olen Sinulle tärkeä
Haluan tuntea olevani Sinun elämäsi kuningatar
En tanssiaisia odottava Tuhkimo
Sinä soitit
Minä vastasin
Juuri nyt
Kun tunsin etten tietäisi mitä Sinulle sanoa
Sanoit: Isäni on kuollut
Sinä itkit
minä itkin
Haluan antaa Sinulle kaiken sen voiman mihin kykenen
Haluan Sinua lohduttaa, Olet minulle tärkeä
En kaipaa kruunua hiuksilleni, en prinsessaviittaa
Haluan tuudittaa Sinua sylissäni
Sinä soitit
Tulit luokseni
Juuri nyt
Tiedän mitä Sinulle sanoa
Olemme yhtä
Sinä ja minä
Toisiimme kietoutuneina
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuinka herkästi etenevä runoajatelma! Vaikka pidänkin onnellisista lopuista, niin... tässä oli kyllä surun lisäksi myös toinen taso. On kuin olisi tosikertomus, taitaa ollakin. Nyt sinua tarvitaan!
Kiitos Sinulle
ja kiitos sanoistasi :)
...sisältää siemenen
totuudesta.....
Kietoutuneena sanojen viittaan
ajatusten hämyiseen arvoitukseen
...kuvailua
mutta ehkä pitäisi odottaa
surun ajan ohitse menoa,
suru on huono yhdistäjä vaikka silloin
juuri kaipaa läheisyyttä.
tuo kuningatar-tuhkimo asettelu
toi taian ripauksen runoosi.
no tuo kruunu on luonostaan sinulla
kuten jokaisella naisella,
pitää vain muistaa kantaa sitä ylväästi.
no aina sitä meinaa eksyä sivupoluille
mutta sitä innostuu hyvästä runosta.
mukava lukuelämys ja enemmänkin-huippu!!!
ja eikun lisää!!!
hyvä tapiontytteli!!!
Otan vastaan jokaisen sanasi kuin halkeillut kuivunut maa odottamansa vesipisarat.
Te kaikki kirjoittajat täällä olette vilvoittavaa sadetta ja minä maan pinnassa tuulen mukana leijuvaa hiekkaa.
Toivottavasti minustakin jonain päivänä kehkeytyy maahan lankeava runopisara.
Suru - yhdistää ….tahi erottaa…
Mutta se saattaa saada myös vääränlaisten tunteitten tuntumaan oikeilta.
Odottaa
Pysähtyä hetki ja olla
Miten vaikealta se välillä tuntuukaan
Halu saada , tuntea juuri nyt……
Kauniisti sanoit tuon että kruunu on jokaisella naisella
Se saa ylväästi nousemaan pään
Hui, minullepa tuli tästä mieleen orhi, kiiltävine kupeineen seisoo harjanteella, kuin kutsuen luo.
Mutta kuitenkin , juuri kun aiot sitä koskettaa , ori hirnahtaa , heittää kaulaansa ja se harja hulmahtaa kuin yön tumma viitta....
.....sivupoluille lähdin kulkemaan myös minä…:)
on Sinunkin suru sikäli kuin tämä on suoraa elä-
mästä, joka tapauksessa niin se on oikeassakin
ystävyys/rakkaussuhteessa. Ilot ja surut
jaetaan, se on yhteenkuuluvuutta.
Runosi kolmas säkeistö on varmaan meidän monen
naisen unelma ja haave - kaunis.
Mutta kaikki se, mikä sisältyy runon ytimeen -
hänen isänsä oli kuollut. Sen tiedon tunnelmat
yhdessä itkien, jakaen olet saanut herkästi pu-
nottua tähän.
Kolmanneksi viimeisessä säkeessä on aistittavis-
sa se sielukkuus, jonka aina saat runoihisi.
Niin myöskin runon loppu.
Surullisen kaunista ja koskettavaa.
Sielusi kannel helää haikeasti.
Hmmmm….kaikki kirjoittamani tavallaan ammentuu suoraan elämästä
Vaan
Mikä onkaan aiemmin elettyä, mikä tätä päivää
Mikä haavetta, unelmaa toteutumatonta……
Kaikessa on kuitenkin minun sieluni kuva.
Tämänkin runon suru on totta, muu jääköön sanojensa sisään, tunteittensa tuutimaksi.
Kiitos Sinulle Linda, kun erittelet runoani noin!!!
Minä kun kirjoitan tunteitteni virtaa vain, niin unohtuu miten se oikeasti sanoiksi taipuu, lauseiksi muodostuu
Ja miten luettavaa, ymmärrettävää se on.
Kirjoitinkin jo tuossa miten täällä kirjoittajat ovat sadetta ja että toivon että minustakin jonain päivänä kehkeytyy maahan lankeava runopisara.
Mahtavaa lukea, miten Sinä siitä sanot!! Kiitos
Sinä Linda ,
Sinun runosi pisarat loistavat auringonsäteissä kuin
läikehtivät timantit.
…..Jotkut tummempina kuin muut……
Vaan pisarasi luovat sielussani virtaavia puroja.
Kiitos, että olen saanut tutusta Sinuun
- Tytteli -
en tiedä mikä siinä on,
että löydät jokaiseen palautteeseesi
sellaiset sanat ja lauseet, että joudun
nieleskelemään kyyneleitä.
Tiedän, että Sinun sielusi kuva on kaikessa
mukana. Eikähän omaa yksityisyyttään tarvitse
millään muotoa täällä vaarantaa, runoissa voi
paljastaa vain sen osan joka ei tuo mitään
henkilökohtaisuuksia julki.
Minusta ei ole siihen tunteitten virran kirjoit-
tajaksi, kaikki kirjoitan ensin paperille.
Sinun runosi taipuvat aina mitä kauneimmilla
lauseilla - koskettavasti.
Sinä olet runopuro, et pisara tässä joukossa.
Ja olen erittäin pahoillani siitä, etteivät ru-
nosi tavoita useampia.
Omiin runoihini en ota kantaa,
se jää aina lukijalle. Mutta niin kauniilla
sanoilla niistä kirjoitat, että minä hämmennyn.
En koe kirjoittavani niin, että olisin ansainnut
nuo sanat.
Kiitän sydämestäni silti sanoistasi,
minun huono itsetuntoni saa niistä balsamia haa-
voille.
Hei Linda :)
Näin on päivät taas vierähtäneet työn merkeissä :)
En ole ehtinyt täällä edes viivähtää
# Kiitos sanoistasi #
Kas, jos minä olisin runopuro, oisit sinä kuin kohiseva koski *hymyilen*
Ällös ole pahoillasi!! - En ikinä olisi voinut kuvitellakaan , että tavoittaisin näin monta lukijaa :D
Hmmm…`- huono itsetunto `- miten se onkaan ikuinen ”kaverini”.
Kuin varjo se seuraa perässäni
- ja välillä kiirehtää eteenikin -
ilkkuvaksi, vähätteleväksi korvaan kuiskaajaksi.
Sillä on suuret kourat jolla se murskaa toiveet ja haaveet kuin nyrkissään pyristelevän kärpäsen
Onneksi kuitenkin välillä löydän sielustasi jättiläisen joka karjahduksellaan saa varjoni kutistumaan vapisevaksi pikku hyytelöksi :D :D
Mutta kokonaan katoa se ei……
Sinä Linda , olet siekkari joka annat sieluni jättiläiselle voimaa :)
Talletan sanasi puroni poukamaan,
Timanteiksi elämäni helminauhaan
- ne kirkkaat ja tummat rinnakkain -
yhtä arvokkaina
Kiittäen Tytteli