14v tyttöni koettelee hermoja tämän tästä. Itkee useasti kun hommat ei suju niinkuin haluaa, on uhmakas minulle ja isäpuolelleen. Eilen karkasi kun suuttui ja tuli aamulla kotiin. Oli ollut ulkona myöhään ja sit mennyt kaverille yöksi. Haluaisi että isäpuoli muuttaisi pois tai hän isälle, jota tuskin tulee tekemään. Paras kaveri vasta muuttanut eri paikkakunnalle, vaihtanut itse luokkaa, uusperheeseemme on tulossa vauva. Pelkää, että isäpuoli lyö kun suuttuu, vaikkei koskaan ole sitä tehnyt. Suuttuminen on johtuu tytön juonittelusta. Kauankohan tätä jatkuu? Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vaativa murkku
Kait ohimenevää
91102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
murkullesi aikaa. Hän on kokenut menetyksiä ja vauvan tulo on ISO uhka hänelle, vaikka ikää onkin.
Kun murkkusi itkee, mene lähelle ja ota syliin jos hän sallii. Silitä hiuksia ja kerro, ettei vauvan tulo vie sinun rakkauttasi.
Sitä hän eniten testaa.
Rakastatteko mua tällasenakin?
Älä anna isäpuolen koskaan lyödä häntä! Lyöminen ei ole kasvatusta.
Puhuminen ja rakkaus on.
En ehdi nyt enempää kirjoittaa, mutta voin palata asiaan.
T: murkun yksinhuoltaja
oikein olet, pienen tyttäresi vai ukkosi, kun kerrot, että [isäpuolen] suuttuminen johtuu tytön juonittelusta?
Tyttäresi elää pelon vallassa ja kaipaa rakkautta ja hyväksyntää. Sitä hän on oikeutettu saamaan sinulta, äidiltään, ilman ehtoja.
uusperheessä juuri samanlaista. Paitsi että vauvaa ei ole tulossa (enkä toivokaan sitä) ja että tyttö on vielä toistaiseksi tullut joka yö kotiin.
Mutta isäpuolen kanssa ei tule toimeen, eikä isäpuoli hänen kanssaan.
Muutama paha konflikti ollut ja käsikisi käyminen tyttöön ollut kerran lähellä. Itse olin välissä.
Tyttö täyttää 14 piakkoin.
Erota vai jatkaa, sehän tässä on se kysymys.
olipa ikää vuosi tai 13-v? Olen itse yh ollut koko lapseni elinkaaren ajan ja pidättäytynyt seurustelusta juuri lapseni parhaaksi.
Älä ikinä anna ukon koskea lapseen. Ei edes pientä hipaisua.
Muista, että OMA lapsesi on vertasi ja lihaasi, ukko ei ole!
Mä ottaisin Sinuna eron ja opettelisin nauttimaan vapaudesta tytön kanssa.
Jos mun lastani olisi joku ukko yrittänyt edes satuttaa, olisin hakenu keittiöveitsen ja toiminut heti! (siis jos olisi/en toimi näin).
Oikea ÄITI on naarasleijona oman lapsen kanssa!
kertoa, että olen ollut yksinhuoltaja lapsen syntymästä alkaen kunnes lapsi oli 12v.
Tiedän kyllä mitä on olla vapaa yh-äiti ilman sukulaisia apuna ja tiedän mitä on olla työtön yh-äiti. Olen hoitanut kaiken täysin yksin.
Isä asuu muualla, tapaa lastaan n. 2 - 3 kertaa vuodessa.
Olen jo keski-ikäinen ja täysin kyllästynyt yksin elämiseen ilman toista aikuista.
Tosin tämäkään parisuhde ei ole ihan se, mikä sen oli tarkoitus olla. Senhän takia sitä eroa harkitsen , koska mieheni ei tule lapseni kanssa toimeen eikä päinvastoin. Kunnon miehiä ei vain löydy, joten loppuelämän yksinäisyys tässä on näköpiirissä. Sillä tämän suhteen jälkeen olen kyllä saanut todella tarpeekseni miehistä. Muutama yritys on ollut 12 vuoden aikana, hyvin lyhytaikaisia tosin. Nytkin ukko valittaa, ettei meillä ole yhteistä aikaa. Tiesi kyllä mihin ryhtyi, kun tilanteeni kerroin vajaa 2 v sitten.
Enkä todellakaan anna kenenkään koskea lapseeni, missään tapauksessa. Ja olen todella se naarasleijona ja aina ollutkin. Tilanne vaan tuli niin nopeasti. Nyt on kyllä ero todella lähellä molemmin puolin.
Kyllä lapsen tulee mennä AINA ukon edelle. Mä olen sitä mieltä, että miehet ovat ikuisia äitien passaamia lapsia, pikkupoikia.
Ei niiltä voi odottaa vastuullista vanhemmuutta. Tosi harvassa on ne yksilöt, jotka siihen kykenevät?
miksi olette yksineläjiä.Ei parisuhde voi toimia periaatteella minä ja lapsi vastaan mies (joka nyt kuitenkin joka tapauksessa on jollain tavalla vinksahtanut).Olen elänyt parisuhteessa,yksinhuoltajana vuosikausia ja nyt parisuhteessa taas.Meillä on minä,lapseni, avomies ja hänen lapsensa,kaikki kuuluvat tähän yhteisöön.Ristiriitoja tulee,välillä ovat lapseni hankalia,välillä minä tai avomies.En ole sillä tavalla naarasleijonatyyppi,todellakin myös minun lapsissani saattaa olla vikaa.Ja kokemuksesta tiedän,että murrosikäinen pystyy halutessaan olemaan melkoinen riiviö,ei kaikesta voi syyttää muita.
joo no jos sinun avokkisi löisi vaikka lastasi niin olisiko edelleen tämän kanssa yhdessä??
tapailin vasta yhtä miestä mikä ensimmäisiä kertoja näki lapseni niin kun lapsi ei totell2v) niin anto luunapin ja karjas vielä päälle ja kylllä se ittensä löys todella äkkiä tuolta rappukäytävästä!!
jos mies tuossakin vaiheessa jo minun lastani tuolla lailla komentaa nii saa kyllä hyvin äkkiä lähtöpassit! lapsi menee ainakin minulla etusijalle kaikessa!!
Olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä 6 vuotta, yhteen muuttamisesta on ollut puhetta monesti,mutta tällähetkellä se on mahdotonta, tyttäreni on myös 14 vuotias ja murkkuikä pahasti päällä. Tyttärelläni ja miesystävälläni on hyvät välit,mutta en tiedä miten kävisi jos saman katon alla asuttaisiin vaikka tyttäreni sitä toisinaan toivoo.En itse ainakaan jaksaisi taiteilla miesystäväni ja tyttäreni välillä, siksi olemme päättäneet että yhteen muutamme vasta sitten kun tilanne rauhoittuu tyttäreni kohdalla. Tyttäreni on kaikista tärkeintä elämässäni siksi uhrauksia on tehtävä ja odotettava aikaa parempaa:)