Luki Iltasanomien sivuilla (vai oliko Iltalehden?). Jotenkin siinä syyllistettiin hirveästi hoitajia. No, en ala kirjoittamaan kaikkien tietämästä henkilöstöpulasta. Mutta yksi syy voi olla itse vanhuksessakin. Muistan, kun äitini joutui kerran sairaalaan. Ei hän ollut vielä 80 vuottakaan. Hänellä oli mm. kaliumvajaus. Yritin, että hän olisi syönyt banaania (siinähän on kaliumia). Ei kelvannut, pani vastaan kovastikin. Sain kuitenkin sovittua, että ottaa nyt vaikka ihan pienen palan. Äiti terveenä ollessaan ei koskaan kieltäytynyt banaanista. Mutta sitten jätti kotonakin ruuan syömättä, kun ei ollut nälkä. Minä kävin joka päivä katsomassa häntä kotonakin. Joskus tein ruokaa, mutta ei kelvannut, ei! Ei ollut mieleistä. Sitten kotipalvelu alkoi tuoda kerran päivässä aterian kotiin. No, heidän kirjoissaan kaikki oli hyvin, oli viety ruokaa. Mutta siellä jääkaapissa se ruoka sitten aina oli, heittelin niitä vanhemmasta päästä pois (pilaantuneet!). Sitten äiti meni niin huonoon kuntoon, että naapuri toimitti yöllä sairaalaan. Ilmeisesti olisivat ruokkineet letkulla, mutta äiti sai aivoinfarktin ja kuoli. Olen monasti ajatellut, johtuiko se aivoinfarkti syömättömyydestä. Tavallisen ihmisen on vaikea tehdä mitään jos vanhus ei suostu syömään. Tämä on vain yksi puoli vanhusten vajaaravitsemuksesta. Suurin osa on tietysti niin, että kukaan ei kerkeä heitä syöttää, vaikka ruokahaluja olisikin.
Vanhukset
vajaaravittuja!
3277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuossa olet varmaan oikeassa. On todella vaikeaa saada dementiapotilasta syömään jos hän on päättänyt olla syömättä.
Laitoshoidossa se päällimmäinen syy kyllä mielestäni on henkilökunnan puute. Huonokuntoisia vanhuksia jotka eivät itse pysty syömään, on paljon ja hoitohenkilökuntaa vähän. Yhden potilaan syöttämiseen menee aikaa, voi olla vastahakoisuutta, nielemisvaikeuksia yms. Puhun kyllä ihan kokemuksesta, Äiti sairasti pitkään ja kävin hänen luona päivittäin. Sen jälkeen tuli mieheni sairastelu ja sairaalareissut. Aikaa välillä kului 7- 8 vuotta. Sinä aikana hoitohenkilökunta oli muuttunut selvästi kiireisemmäksi ja hoito huonontunut. Kävin miestäni katsomassa yleensä illallisen aikaan ja syötin usein samassa pöydässä istuvaa potilasta jolla oli syömisvaikeuksia. Mielenkiintoista tässä oli, että pari kertaa kiukkuinen hoitaja kävi kieltämässä syöttämisen, koska en ollut omainen. Mutta kukaan ei auttanut tätä naista syömään ja ruoka jäi lautaselle,
En yhtään ihmettele tutkimustulosta.
Hoitaja ei saa tuoda henkilökohtaisia asioitaan työpaikalle. Jos hän on kiukkuinen vanhuksille ja omaisille, mielestäni hän ei sovi alalle oli henkilökuntapula tai ei. Tällöin syödään pohja pois niiden hoitajien työltä jotka yrittävät kiireestä huolimatta.
Kroonikko-osastoilla voi tilanne olla katastrofaalinen, sen tiedän.
Dementiapotilas voi yhtäkkiä kieltäytyä syömästä, mutta todennäköisesti seuraava ateria jo maistuu, Suomessahan tarjotaan ruokaa yllin kyllin liikaa, vuodepotilaille, liikkumattomille.
Mitähän tapahtuisi jos kaikki hoitajat päättäisivät hoitaa potilaat/asukkaat kiireettä, piittaamatta päättäjistä, hoidettavan ehdoilla?
Kuinka moni jäisi kokonaan hoitamatta kun yhden kanssa kuluu niin paljon aikaa. Pitäisi vielä omat tauot, kirjaukset, raportoinnit ym. rutiinit.
Nekin ovat osa tärkeää työtä.
Omaiset jotka jaksavat käydä vaikka syöttämässä, ovat kullanarvoisia tällaisissa paikoissa.
Omaisten pitää seurata huono syömästen vanhusten ruokailua. Jos on pitkiä aikoja vähällä syömisellä, niin ei ehkä jaksa syödä kerralla paljon. Ravinnon määrää pitää vähän kerralla lisätä runsaammaksi. Mahalaukku kutistuu kun ruoan määrä vähenee ja erittäin vähällä ravinnolla, vähällä kulutuksella tullee toimeen, mutta samalla laihtuu kuin anorektikko.