Ei vielä otsikkoa.

Old fox kirjoitti:

Lähtisköhän tästä mitään...

YKSI

Taivas oli täynnä mitä omituisimpia pilviä. Tuuli kuljetti niitä kuin ne olisivat olleet verhoina kuolleiden katseilta. Niin hänelle oltiin aina kerrottu. Hän muisti kun hän oli vasta pieni poika, hänen äitinsä oli vienyt hänet usein metsään kävelemään. Kerran he jäivät lepäämään suuren kuusen varjoon mäelle, josta oli komea näköala vuorille. Jos katselit niitä tarpeeksi kauan, pystyit näkemään kuinka ne kasvoivat. Hän yritti joka kerta kovasti, ja myös onnistui. Vaikka hän oli vasta neljävuotias, hän tiesi että se oli vain näköharhaa, hänen oman järkensä pakottama näky.
Kun keksit oli syöty, jäivät he lepäämään ja katselemaan maisemia. Mutta koska hän oli joutunut katselemaan samoja vuoria koko pienen ikänsä, hän tylsistyi nopeasti ja kiinnostui muurahaisista jotka kiipesivät hänen lahjettaan ylös, kuin uhmaten tulla tappamaan ja repimään jos tämä ei väistyisi.
- Katso, Will, hänen äitinsä sanoi ja osoitti taivaalle. - Katso minkälainen pilvi. Näyttää ihan joltain vanhalta ukolta.
- Onko se kuu-ukko? Kysyi poika viaton kerubinilme kasvoillaan heti kiinnostuneena. Hän oli kuullut sanan jostain, ja halusi epätoivoisesti käyttää sitä johonkin näkyvään kohteeseen.
Äiti naurahti: - Voi olla.
- Äiti, mitä pilvet on?
- Kukaan ei tiedä, hän vastasi. Hän oli romantikko, joten hän ei halunnut pilata tunnelmaa sanomalla että ne olivat kaasuja ja höyryjä. - Joku on sanonut että ne ovat verhoja joita Jumala raottaa silloin tällöin, antaen taivaassa olevien katsella meitä.
- Katsooko isäkin sieltä?
- Totta kai. Isä vahtii siellä sinua kaiken aikaa.
- Miksi tarvii olla verhot?
- No... Jos kaikki katselisivat yhtä aikaa, siellä olisi ahdasta, eikö vain. Heleniä tämä kaikki vain huvitti. Hän ei ollut tottunut Willin kyselymaratooneihin, hän vaikutti ottavan kaiken vastaan omalla tahdillaan kyseenalaistamatta mitään. Mutta kun oli kyse hänen isästään, hän oli aina kiinnostunut.
- Entä jos ei ole pilviä?
- Silloin taivaan väellä on juhlat jossain muualla, eikä verhoja tarvita.
- Miksi taivas on sininen?
- Koska se on täynnä sinisiä enkeleitä, äiti vastasi yhä kärsivällisenä ja ihmeissään kyvystään keksiä näitä merkillisiä selityksiä. - Mutta nyt saa kysymykset riittää. Lähdetään kotiin.
He eivät astuneet kymmentäkään askelta, kun alkoi tapahtua.

Will istui nyt kivellä sytyttäen tupakkaansa. Oli märkää eikä hänen sytkärinsä toiminut. Hän sai onneksi tulta olkansa yli. Hän ei tiennyt minne hän olisi joutunut ilman tupakkaa.
- Kiitos, hän kuiskasi poissaolevalla äänellä.
He molemmat polttivat. Will yritti aina saada hänet lopettamaan sanomalla sen tekevän pahaa lapselle. He eivät olleet hankkimassa lasta, vaikka sellainen suunnitelmissa olikin. Hannah kuitenkin lupasi lopettaa tupakanpolttonsa sinä päivänä kun Willkin, joten he molemmat polttivat.
- Lähdetäänkö? Hannah kysyi epävarmana. Hän ei ollut ikinä nähnyt miestään tässä tilassa. Hän oli halunnut Willin tänne, mutta nyt hän ei ollut enää varma. Hän tiesi Willin nuoruuden traumasta, ja koska oli psykiatri, hän yritti auttaa häntä. Will oli nykyään yhä useammin nähnyt painajaisia lapsuutensa tapahtumista. Hän ei ikinä halunnut kertoa paljon kokemuksestaan, mutta nyt hän oli luvannut kertoa Hannahille koko tarinan. He olivat tulleet tänne kaukaa kaupunkista asti, jotta Will muistaisi asiat paremmin. Will oli osaksi itsekin halunnut lähteä, koska hän halusi keventää oloaan kertomalla muistojaan jollekulle.
Hän oli monta vuotta kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Hän opiskeli, sai tuotteliaan työpaikan, vietti normaalia poikamieselämää ja lopulta meni naimisiin ihastuttavan Hannahin kanssa, vuoden seurustelun jälkeen. He olivat tavanneet baarissa, mikä saattaa kuulostaa jopa tylsän tavalliselta. Mutta baari ei ollutkaan mikä tahansa baari. Se oli Hannahin isän, Larry Smithin, baari. Will oli baarissa kavereidensa kanssa, koska hän oli saanut kutsun Larrylta. Will oli kiinteistönvälittäjänä Larryn uuden pubin ostossa ja Larry oli onnistuneiden kauppojen takia tykästynyt Williin niin paljon, että oli luvannut baarin avajaispäivänä tarjota Willille ja hänen kavereilleen koko illan ilmaiset juomat. Avajaisissa oli myös tietysti Hannah. Ja kuten arvata saattaa, Williltä ei mennyt kauaa huomata se.
Hannah istui nurkkapöydässä äitinsä kanssa. He molemmat katselivat miten baarin kanta-asiakkaat onnittelivat Larrya, ja toisiaan, uuden pubin johdosta, ja toivosta saada ilmaiset juomat. Kaikki näyttivät pitävän Larrysta tänään. Jokainen paikallaolija tiesi että Larrylla oli rahaa vaikka perseenpyyhkimiseen, jos eivät niin heille kerrottiin se moneen kertaan.
Kukaan taas ei näyttänyt tietävän että miksi hän teki tätä, kun hän voisi lähteä vaikka loppuelämäkseen Maltalle eläkepäiviä viettämään. Asiasta oli monia erilaisia mielipiteitä, mutta yleisin niistä oli se että Larry oli Yhdysvaltojen salaisen palvelun alaisena. Väitteen mukaan baarin alla olisi ollut salainen tutkimuslaboratorio, johon Larry agentteja päästi kun baari ei ollut auki. Pubin siirtymisen myötä huhu ei ollut haihtunut, vaan se oli kerännyt kulttimaista mainetta puoliksi huumorimielessä.
Kaikki onnittelut mitä Larry ei ehtinyt kiireessään vastaanottaa, annettiin Larryn vaimolle, Catherinelle, ja Hannahille. Ja Larrylla oli kiire. Jossain vaiheessa kuultuaan tarpeeksi joutavia höpinöitä ja kyllästyttyään hikisiin kättelyihin, Hannah päätti tehdä pienen virkistävän kävelyn. Matkallaan kohti ulko-ovea, hän kuitenkin vahingossa liukastui oluesta märkään lattiaan ja kaatui suoraan lähellä olevan miehen syliin.
- Voi anteeksi kauheasti! Hannah huudahti ja katsoi kenen päälle oikein keikahti.
Se oli Will.
He vain alkoivat tuijottaa toisiaan suoraan silmiin, ja se näytti kahlitsevan heidät molemmat ikuiseen pyörteeseen, mikä olisi johtanut varmasti koomaan kunnes: - Jumalauta. Ne on tunteneet toisensa vasta viisi sekuntia, ja nyt jo silmäpeliä, huusi Jack, Willin vanha koulukaveri.
He molemmat punastuivat, ja Hannah lähti, vielä nopeasti pahoitellen, ripeästi ulos.
- Perään nyt. Vaikka meri täynnä kaloja onkin, ei se täynnä tuollaisia vonkaleita ole, Jack sanoi hilpeästi.
Will oli vain hiljaa, kuin salama olisi iskenyt, ja nousi penkistään suoristellen vaatteitaan. Hän olisi mennyt Hannahin perään ilman sanomistakin. Hän olisi mennyt perään vaikka läpi harmaan kiven. Kuka tahansa olisi huomannut rakkauden pistäneen häneen, sen huomasi hänen silmistään. Ne toljottivat oven suuntaan kuin vähäjärkisellä, eikä hän enää vastannut kavereidensa kysymyksiin.
Hän lähti Hannahin perään vielä tietämättä mihin kaikkeen hän tämän sotkisi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä