Jos alaikäinen, opiskeleva nuori muuttaa omaan asuntoon, jatkuuko elatusapu/-tuki? Riittääkö pelkkä uuden tilinumeron ilmoitus sosiaalitoimelle?
Paljonko lähivanhempi maksaa lapselle?
Paljonko lähivanhempi maksaa lapselle?
Kun lapsi muuttaa
lähi-etä-äiti
14584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miksi ihmeessä alaikäisen pitäisi muuttaa omaan asuntoon? Miksi alaikäinen opiskelija haluaisi tehdä elämästään liian "aikuisen" ja liian raskaan, kun sitä ehtii myöhemminkin?
Kyllä etä on maksuvelvollinen täysi-ikäisyyteen asti, mutta maksunsaaja muuttuu eli jatkossa maksu menee lapselle. Vanhempien velvollisuus on elättää ja kasvattaa lapsiaan täysi-ikäisyyteen asti (vähimmäis), joten jotta lapselle ei kertyisi liikaa taakkaa tulevaisuuteen tai peräti velkoja/ulosottoja, te huoltajat maksatte loputkin kulut lapsen elämästä. Ja kyllä lähihuoltajan vähimmäismaksu lapselle, jos näin halutaan ajatella, on se sama, minkä etäkin maksaa. Jos lapsi alle 17vuotias, muista huomioida myös lapsilisäasia.
Antakaa lapsellenne lapsuus ja nuoruus, älkääkä tuupatko aikuisuuteen vielä silloin, kun kaikki puitteet on kesken: kasvu, kehitys, elämäntaito ja niinkin yksinkertainen kuin toimeentulo.
Melko veemäistä tekstiä syötät kysyneelle lähille, vaikket tunne tapausta. Kuulut tämän saitin erikoisen erinomaisiin kirjoittajaläheihin.
Sinä ansaitset kirkkaimman kruunun ja minä kumarran noin pätevälle neuvojalle.
Olethan vielä ystävällinen ja vaivaudut sekä oman että minun "mielipiteeni" vuoksi pienen hetken:
Laita minun tekstistä pikku jaottelu:
1. veemäinen teksti joka ei ole totta
2. veemäinen teksti joka kuitenkin on totta
Ei tarvitse TUNTEA tapausta eikä lähiä; vastuu lapsista on täysi-ikäisyyteen asti meillä kaikilla vanhemmilla. Ehkä se veemäisin totuus...jonkun mielestä
Jos sinun lapsesi ovat pilalle hemmoteltuja, lapsellisia ja kykenemättömiä elämään omatoimisesti paria kuukautta ennen 18vuotis-syntymäpäiviään, se on sinun kasvatuksesi tulosta. Ymmärtääkseni aloittaja ei pyytänyt sinun mielipidettäsi opintolainoitukseen tai uhkakuvia ulosotosta tai velkaantumisesta. Maalailusi oli - sanoisinko, out of the case ja neuvosi vanhempien samansuuruisesta elatusmaksustakin oli pelkkää epätoivoista brassailua ilman faktatietoa.
"Antakaa lapsellenne lapsuus ja nuoruus, älkääkä tuupatko aikuisuuteen vielä silloin, kun kaikki puitteet on kesken: kasvu, kehitys, elämäntaito ja niinkin yksinkertainen kuin toimeentulo."
Mihin perustat väittämäsi, että lähes 18vuotias on epäkypsä asumaan omillaan? Jos sinun lastesi fyysinen kasvu ja henkinen kypsyys ovat alle ikäodotusten, ei se tarkoita sitä että kaikkien yh-äitien lasten olisi.
Mielestäni aloittaja vastuuntuntoisena vanhempana kysyi neuvoa, johon sinä vastasit epäasiallisesti. Vai kertoiko aloittaja jossain kohdassa jättävänsä nuoren oman onnensa varaan. "muista huomioida myös lapsilisäasia", voi hellan tuuteli sentään...
Haloo sinä superäiti siellä korkeuksissa, astu alas välillä ja ole hiukan kriittisempi kirjoituksiasi kohtaan ja muista antaa omille lapsillesi tilaa kehittyä, kasvaa ja ottaa vastuuta. Sillä tavalla heistä tulee osaavia ja itsestään varmoja tulevaisuuden aikuisia.
Olen ehkä nyt lukenut nimerkin kaksi kolme vastausta viesteihin ja toivon jo nyt kovasti, että hän kyllästyy pian tähän ajanvietteeseen, sillä minä kyllästyin jo. Alut ovat olleet ihan hyviä ja asiallisia, mutta hyvät ajatukset menee täysin hukkaan, kun lukee viestit loppuun saakka.
Haloo sinä, kaaduit jo omaan näppäryyteesi. Aloittaja ottaa aina riskin ja osaa varautua siihen, että melkein poikkeuksellisesti keskustelut lähtevät sivuraiteille. Aina ei saa haluamiaan vastauksia, mutta varmasti ajattelemisen aihetta. Aikuisena ihmisenä varmasti ymmärrät, että ei ole yhtä tai edes kahtakaan totuutta ja asiat eivät ole mustavalkoisia vaan jokainen aikuisen ihmisen oletaan näkevän myös harmaat sävyt. Meillä ei ole kenellekkään annettu lupaa eikä oikeutta neuvoa tai vähätellä kenenkään näkemyskiä ja kokemuksia, voimme vain puhua omin sanoin, meille suodulla sanan vapaudella.
Kasvatuksen tulosta tosiaan on, että lapset itsenäistyvät liian varhain ja ovat varsin lapsellisia ja keskeneräisiä lähtiesään toteuttamaan elämän taitojaan, mutta pettymyskistä seuraa kasvua ja varmasti nuori osaa iloita siitä, että kesti.
Kiitos kommentistasi, yritän vielä löytää siitä asian ydintä tai punaista lankaa.
Minä kirjoitan enemmän ammattilaisen näkökulmasta ja tiedon jyvien näkökulmasta. Toki jokaisessa näkemyksessä on mukana ripaus omaa elämänkokemustakin sekä aikanaan nuorena, nuorena aikuisena, äitinä, nyt keski-ikäisenä naisena, yh-äitinä ja kahden teinin äitinä.
Ikävä kyllä vaan maailma näyttää enemmän "tältä out of the case" -maalaillulta totuudelta. Ja edelleen, vaikka jälkikasvu olisi kuinka kypsää ja kovaksi keitettyä, alaikäinen ON ALAIKÄINEN. Usein tuo "kypsyys" on nuoren oma käsitys asiasta, asiasta josta hän ei vielä tiedä käytännössä yhtään mitään eli omasta elämästä ja sen tuomista vastuista ja velvollisuuksista.
Normaalissa perheessä kasvaa normaaleja, vastuuntuntoisia lapsia, mikäli heillä on edellytykset ja mahdollisuudet kasvaa sellaisiksi. Itsenäistyminen on kiinni lapsen luonteesta ja siitä, miten vanhemmat antavat lapsen itsenäistyä. Ei tervepäisen nuoren itsenäistymishalukkuus ole sidottu 18 ikävuoteen tai opintojen päättymiseen.
Oletteko "te kaksi" todellakin sitä mieltä, että lapset itsenäistyvät nykyään/yleisesti, itsenäistyivät ennen/ liian aikaisin? Kun katson 25-30 vuotiaita armeijaa pakoilevia vetelyksiä, jotka edelleen roikkuvat yh-äidin lihapatojen äärellä ja vaativat 5 tähden hotellin tasoista palvelua itselleen, en voi ymmärtää mikä on liian aikaisin itsenäistymistä - näen kyllä mikä on liian myöhäistä.
Mielipiteenne pohjutuu ehkä heitteillä oleviin, epäsosiaalisten perheiden lapsiin ja nuoriin, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta ymmärtääkseni he ovat yhteiskunnassamme vähemmistö ja aloituksessa on kyse kuitenkin normaalista varhaisaikuisesta, jonka vanhemmat tukevat nuoren alkupolkua.
ex-tiukkis yleistää nuoren itsenäistymisen vain negatiivisena, vanhempien välinpitämätömyytenä ja väkisin aikuisuuteen tuuppamisena, ja minusta se osoittaa näköalattomuutta, putkikatseisuutta ja oman "hyvän" vanhemmuutensa korostamista. Tiedän hyvin monia ihmisiä, monilta eri vuosikymmeniltä, jotka ovat varhaisesta itsenäistymisestään huolimatta ja siitä johtuen menestyviä, eteenpäinpyrkiviä, tasapainoisia ja realiteeteissa eläviä aikuisia.
Uskoakseni jokainen lapsensa kanssa elänyt ja lapsensa tunteva aikuinen osaa arvioida, koska tämä on valmis ottamaan suuremman vastuun elämästään ja kokeilemaan siipiensä kestävyyttä.
ex-tiukkis ja sinä edellä, voitte syöttää pilteillenne mosoruokaa vaikka keski-ikään saakka, mutta antakaapa myös muiden mielipiteiden vapaasti kukkia, koska voi olla niin, että lukemanne kasvatusoppaat ovatkin väärässä.
Kypsä aikuistumaan = "kovaksikeitetty"? Et voi olla noin mustavalkoinen, ethän? Ja puhut ammatillisuudesta.
"Usein tuo "kypsyys" on nuoren oma käsitys asiasta, josta hän ei vielä tiedä käytännössä yhtään mitään eli omasta elämästä ja sen tuomista vastuista ja velvollisuuksista"
Kerrotko enemmän vastuista, velvollisuuksista, nuoren omasta elämästä, asioista, jotka avautuvat nuorelle, kun hänen opintonsa päättyvät tai hän täyttää 18v?
Mitä sinun mielestäsi silloin tapahtuu? Kasvaako vastuu sillä hetkellä kun saa valkolakin hiuksilleen? Vai tuleeko se työpaikan mukana ammattikoulun jälkeen? Vai kentien perheenperustamisen yhteydessä? Onko ainoa oikea tapa itsenäistyä asua vahempiensa luona ja oppia kaikki kantapään kautta ohjauksessa ja valvotusti?
Minulle jäi hieman hämäräksi tarkoittamasi ajankohta, jolloin jokainen nuori on valmis vastuuseen ja itsenäistymään. Kerrotko ammattilaisen ajatuksin minulle siitä lisää.
lapsen/nuoren muuttaa opiskelun vuoksi kotoa. Saattaa nimittäin olla että nuoren toivoma opiskelupaikka on löytynyt kaukaa kotoa. Vai pitäisikö sinun mielestäsi äidin/isän muuttaa sillä perusteella kauaksi esim. työpaikastaa, että lapsi/nuori päätyy opiskelemaan ulkopaikkakunnalle?
Ja tuo elatusmaksu juttu ei mielestäni mene ihan noin. Etävanhempi/kunta maksaa lähivanhemmalle elatustukea/apua kunnes lapsi täyttää 18. Siis siinäkin tapauksessa, että lapsi asuu opiskelun vuoksi toisaalla. Tällöin lähivanhempi huolehtii osaltaan lapsen riittävästä elatuksesta, kuten siinäkin tapauksessa, että lapsi asuisi kotona lähivanhemman kanssa.
Sitten kun lapsi/nuori täyttää 18 ja edelleen opiskelee, saattaa elatustuki muuttua koulutusavustukseksi, jonka etävanhempi maksaa suoraan lapselle. Tämä tosin ei ole itsestään selvyys, ellei vanhemmat asiasta keskenään ole sopineet.
Joissakin tapauksissa käräjäoikeus on asiasta tehnyt päätöksen lapsen eduksi.
Myös koulutusavustus asiassa lähivanhempi on velvollinen käyttämään tuloihin suhteutettuna saman summan lapsen opiskelun tukemiseen kuin etävanhemman maksama koulutustuki.
PÄÄSÄÄNTÖISESTI KUITENKIN ELATUSTUKI/APU MAKSETAAN LAPSEN HUOLTAJALLE KUNNES LAPSI TÄYTTÄÄ 18 VUOTTA!
Asiasta tosin voivat vanhemmat keskenään sopia muuta, mutta keskinäinen sopiminen ei ohita lain tulkintaa riita tilanteessa!
se on hänen oikeutensa, vaikka koulu olisi inarissa asti! Silloin siellä on asuttava, ei sieltä tulla päivittäin kotia yöksi.
Opiskelupaikat ei aina ole naapurissa, siinä koti ovella.
On turha opiskella alaa, joka ei kiinnosta, vain sen tähden että koulu on vieressä.
että juuri tuota tarkoitin itsekin. Vastasin vain ex-tiukkiksen ekaan viestiin. Hän taisi käsittää, että lapsi halutaan ajaa pois kotoaan, mutta taloudellinen avustustaminen on sitten vaikeampaa...
Kyllä lapsi/nuori tekee itse valintansa opiskelemansa alan tai koulutuspaikan suhteen. Ja joskus todellakin voi olla pakko muuttaa opiskelun vuoksi kauaksi kotoa (eroon vanhemmistaan).
kuule pönttö stadissa!
meillä täälä maalla kun ei oikein ole noita kouluja, urpo!
Nuoren uuden kotikunnan sosiaalitoimi maksaa elatustuen suoraan nuoren tilille, kunnes hän on täysi-ikäinen jos hän ei pysty elättämään itseään työllä.
Koska meidän tapauksessamme täysi-ikäisyyteen on vain muutama kuukausi, kuntamme elatusturvavirkailija sanoi maksavansa loppuvuoden heiltä ja syyskuun elatusrahat ovatkin kuulemma jo maksussa, joten hän pyysi antamaan ne lapselle, jos asuu virallisesti syyskuussa jo muualla. Lähivanhemman osuus elatuksesta jäi kysymättä, mutta jos maksan seutukortin, sähköliittymän ja -laskut, puhelilaskun nettiyhteyksineen, luultavasti "oma osuuteni" on sillä kuitattu. En usko, että osuuteni siihen jää; kun lisätään ruokakassi kerran viikossa, hygienianhoitotuotteet, pesuaineet ja lääkkeet niiden päälle, niin enpä usko nettoavani sillä, että nuori asuu omassa kodissaan.
En olisi päästänyt lasta muuttamaan yksin, jos en luottaisi häneen. Ja luottamuskysymyshän nuoren yksinasuminen mielestäni on.
Nyt nuorella (ja monivuotisella opiskelevalla poikakaverilla) on viimeiseen opiskeluvuoteen rauhallinen lukupaikka ja meidän isossa vammaisperheessä voidaan elää yhtä äänekkäästi kuin tähänkin saakka, kun työrauhan tarvitsijalla on oma lukaali.
Kiitos mielenkiintoisista mielipiteistänne.
sinulla nuoren itsenäistymiseen ja opiskeluun motivoimisessa. Varmasti nuori myös arvostaa mielipiteitäsi, neuvojasi ja tukeasi tässä elämän vaiheessa sekä myöhempään ikään asti.
Toivon teille taloudellisestikin yhtä antoisaa aikaa. Olkaa ylpeitä päätöksistänne ja valinnoistanne niin kauan, kun kaikki perheenne jäsenet ovat tyytyväisiä.
Voimia sinulle kotiin perheesi parissa sekä varmasti vaikeaan "luopumiseen" yhdestä lapsesta. Vaikka luopuminen ei ole lopullista, varmasti raastavaa.