ON kovin adoptio keskeistä tämä keskustelu ja hyvin tyrmäävää sellaista.Eikö kukaan enää usko että on ihmisiä jotka oikeesti välittää lasten hädästä.Meillä on 4 omaa lasta joista on 2 muuttanut jo omilleen,ja sitten on 3 sijoitus lasta joille yritämme antaa turvaa ja rakkautta epämääräisen ajan,eli niin kauan kuin omat vanhemmat saavat asiansa kuntoon.Saamme toki meidän mielestä hyvän korvauksen,siitä että avaamme kotimme heille.Mutta,näihinkin pieniin ihmisiin kiintyy ja rakastuu eikä oikeesti edes tahtois enää luopua heistä.Jossain takaraivossa tykyttää ajatus,ettei heitä enää vietäis takas omaan kotiin kun ovat sopeutuneet jo niin hyvin.Voi näet käydä niin että ollaan pari kuukautta kotona ja taas vanhemmat retkahtaa ja taas etsitään uutta sijoituskotia.Mieleni on murheellinen.
onko SIJAISVANHEMPIA
sijaisäiti
71479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei!olen itse antanut lapseni aikoinaan sijaisperheeseen,ollessani ns:(teiniäiti tai lapsi.Lapsi asui monet vuodet perheessä joihin itse olin tiiviisti yhteydessä,ja lapseenikin.Vanhempana lapsi halusi muuttaa takasin luoksemme ja useat keskustelut ja itkut-naurut läpi kävimme silloin.Mutta sijaisperhe tekee arvokasta työtä suurella riskillä,ja heillä ei ole turvaa (lapsestaan)olen tietoinen näistä että lapsella on alkoholisti tms vanhemmat ja lasta pallotellaan ympäriinsä,se on väärin ja kohtuutonta.mutta sinulle joka toimit sijaisäitinä niin teet arvokasta työtä,ja ymmärrän pelkosi sekä tuskasi.
Juu, uskon että todella saatte kunnon korvausta, koska minulla on henkilökohtaissista syistä johtuen hieman tietoa siitä, kuinka tuottavaa tuo sijaisvanhemmuus on, ja varsinkin ammatilliset perhekodit! Adoptiovanhempani näet sijoittivat minut sellaiseen kun tuote meni "rikki", mutta eipä siitä sen enempää!
Ei, minä en ainakaan! Kehitysmaissa ei MITÄÄN saada muutettua kansainvälisellä adoptiolla, pikemminkin päinvastoin! Esim Etelä-Amerikassa suorastaan tuotetaan lapsia liukihihnalla nimen omaan ja vain tätä tarkoitusta varten. Jokainen ihminen on tärkeä, ja ihmiselämä korvaamaton! Inhimillinen hätä traaginen asia tässä maailmassa, ja lähellä myös minun sydäntäni. Mutta jos olet elämästä edes vähääkään perillä, niin tiedät varmasti, kuinka helppoa on sellainen saada aikaan, siis ihmiselämä! Eli käytännössä mikään ei muutu, vaikka kehitysmaista yhden tai parikin lasta "pelastaisit", kyllä ne yhä jatkavat tätä massiivista ihmisten tahtailua niinkuin mitkäkin durasel-puput, joten please, älä nyt aloita tuota viulun vingitusta ja nyyhkytystä! Kehitysmaita ei voi auttaa kansainvälisellä adoptiolla! Tämähän muistuttaa aika pitkälle tätä länsimaitten "hyvää hyvyyttään" harrastamaa oman maataloutensa ylijäämätuotteiden dumppaamista kehitysmaihin! Eli sen sijaan, että todella avattaisiin omat markkinat kehitysmaiden tuotteille ja poistettaisiin kilpailua HELVETILLISESTI vääristävät tuet, dumpataan kehitysmaihin omaa ruokaylijäämää, jota on siellä jo omasta takaa. No, siellä köyhät sitten syövät nälkäänsä, ja huomenna on sitten taas nälkä! Tätähän tämä kehitysapu on, eli leikitään laupiasta samarialaista vuodesta toiseen, eikä mikään muutu! Sama koskee myös kansainvälistä adoptiota! Vuoden kuluvat, eikä kehitysmaissa syntyvyys vain ota laskeakseen, tai jos laskee, niin samalla laskee entisestään myös kuolleisuus, jolloin syntyvyys suhteellisesti pysyy jatkuvasti nousussa, ja kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät joko adoptiolapsina tai pakolaisinsa pois sieltä. Luuletko että Durasel-landiassa mikään ikinä muuttuu, jos tätä tietä jatketaan?
Siis kuka saa rahaa, kuka ei ?!?!
Todella ammattimaiset sijaisperheet saavatkin ja tiedän, että paljon. Mutta heitä en kadehdi !!
Meillä on yksi lapsi ja kun lapsi on "terve", niin ei niillä rahoilla herkutella !!!
Et se siitä !!
Ei tätä rahasta tee, kun on koko elämä kyseessä!!
Minun mielestäni korvaus on hyvä terveestäkin lapsesta.Tätä työtähän TÄYTYISI tehdä sydämellä ja rakkaudesta lapsiin.Jos lapsesta saa vajaa 40 e vrk,niin et voi sanoa sitä summaa pieneksiEi pieni lapsi kuluta sellaista määrää vrk.Lapsen ruoka ei maksa sen enempää kun syö samasta kattilasta kuin muukin perhe.Kyllä siitä jää ihan hyvä tili käteen,vaikka itse en rahaa ole ajatellutkaan,mutta voidaan kyllä tehdä kivoja matkoja ja retkiä kun on ylimääräistä rahaa.Usko vaan huvikses että joillekin on elämäntehtävä antaa turvaa ja rakkautta vieraiden lapsille,maksetaan siitä tai ei.
oman ja yhtä usean sijaislapsen äitinä ihmettelen ,että kuka tuollaisia summia maksaa.
Sanon sen vain siksi ,ettei tule käsitystä¨, että me kaikki tuollaisia summia saamme.
Olen samaa mieltä siitä,ettei tätä työtä rahasta tehdä ,tai ei ainakaan pitäisi. Mekin vaihdoimme jo leppoisat illat ja viikonloput pienten lapsi katraan arjen touhuihin.Pelotti kovasti ja monesti on sormi mennyt suuhun. Sijaisvanhemmat harvoin saavat kotiinsa pelkkiä hymypokia ja hellantelttuja. Sieltä tulee välillä tulta ja tulikiveä.
Loppusumma muutaman vuoden kokemuksella on täysi kymppi. Kyllä kannatti, vauhtia ja iloa, kuten myös itkua on riittänyt.Yhdessä on selvitty ja tästä jatketaan välillä ryömien ja välillä hypellen.
Hei!
Voi pyhät hyssykät, mitä jotku puhuu, ei viitsisi edes vastata, mutta harmittaa niin paljon.
Sijaisvanhemmat eivät tienaa tehdäkseen esim. etelänmatkoja, saamillaan palkoilla, ei heitä kannata kadehtia. On siinä kova vastuu ottaa toisten lapsista vastuu, jos jotain vahingossa sattuisi, sijaisäiti tuskin selviäis siitä pelkällä suremisella, silloin kaatuisi kyllä kaikki niskaan.
Muistakaa myös erottaa sijaiskodit/perhekodit/laitokset, omasta mielestä sijaiskodit tekee arvokkainta työtä, muissa on henkilökunta joka tekee sen normaalin päivän ja uusi vuorolainen alkaa taas, sijaiskodissa aina sama äiti ja isä ,kantaa kokonaisvastuun lapsista.Nythän sijaiskodeista on huutava pula, mistähän johtuu?
Luin jostain ,että on kuin lottovoitto" jos lapsi saa enää sijaiskodin, minusta se oli liioitellusti kyllä sanottu, mutta jossain uutislähetyksessä se kyllä oli.
Jokainen lapsi on lapsuutensa arvoinen!
ja juttu pysyy adoptiokeskeisenä.
en ole koskaan ollut sijaiskodissa, mutta lastenkodissa kyllä alle 11-kuisena useiden huostaanottojen seurauksena odottelemassa adoptioon pääsemistä (en siis joutumista).
enollani on 6 omaa lasta ja siitä asti, kun jaksan muistaa, on heillä ollut kesäisin kesälapsia, joista osa jäänyt sijaiskotiin pitemmäksi aikaa heille. nyt he ovat adoptoineet yhden heillä sijaislapsena olleen pojan.
ei varmasti kukaan ryhdy sijaisvanhemmaksi rahan takia, vaan nimenomaan rakkaudesta lapsiin.
biologinen pikkuveljeni (tällä hetkellä 10-vuotias) on sijaisperheessä. biologinen äitini sairastaa skitsofreniaa (on sairastanut 18-vuotiaasta ja on nyt vähän yli 50-vuotias) ja tuskin koskaan tulee siihen kuntoon, että voisi huoloehtia pikkuveljestäni. näin ollen en voi ymmärtää, miksi biologinen äitini ei tee fiksusti, kuten minut saadessaan teki, ja anna poikaa tuon sijaisperheen adoptoitavaksi. lapsi on kasvanut sijaisperheessään lähes koko ikänsä. adoptiopäätöstä vaan ei ole saatu aaikaiseksi. minusta se on väärin. lapsellekin olisi helpompaa pysyä yhdessä perheessä, kuin hypellä kahden äidin välillä. biologinen äitini rakastaa poikaansa hyvin paljon ja lopullinen luopuminen olisi hänelle itselleen varmaan tuskallista, mutta kyllä äidinrakkauden pitäisi mielestäni myös kestää luopumisen, koska kysymys on nimenomaan lapsen parhaasta. onhan hän minutkin saanut takaisin elämäänsä luopumisesta huolimatta! vaikka siteemme ei ole samanlainen, kuin normaalissa äiti-tytär-suhteessa, niin tietyllä tapaa välitän biologisesta äidistäni ja pidän häneen kyllä yhteyttä (tutustuimme vasta, kun olin täysi-ikäinen).
kyllä tuollainen perheiden välillä riepottelu jättää takuulla lapseen jälkensä ja vaikeuttaa varmasti loppuelämän ajan läheisten ihmissuhteiden luomista.
arvostan todella paljon sijaisvanhempia ja heidän jaksamistaan ja kykyä rakastaa sellaisiakin lapsia, joiden lähteminen jossain vaiheessa takaisin biologisten vanhempien luo, on alusta alkaenkin selvää. nämä lapset todella tarvitsevat rakkautta ja eihän ole heidän syytään, että vanhempien tilanne on mikä on.
törmään silloin tällöin yhteen enoni entiseen sijaistyttöön (tyttö on nyt 15-vuotias ja asuu nuorisokodissa) ja hän aina muistaa lähettää terveisiä enoni perheelle ja kertoo miten kovasti olisi toivonut saada jäävänsä heille asumaan (sijaisvanhemmat olisivat olleet valmiit adoptioon, mutta biologiset vanhemmat eivät).
tsemppiä kaikille sijaisvanhemmille! se mitä teette, on todella arvokasta ja tärkeää. en voi, kuin ihmetellä omaa jaksamistanne!