Kyllä näin on. Maailma sellaisena kuin se on, pitää näyttää lapselle, tietysti pois luettuna seksi. Pumpulissa kasvanut joutuu vanhempana käymään siellä samalla terapeutulla, jossa nämä nykyiset pumpulikasvattajat käyvät!
Luunappi on lasten ystävä
Seitsemän lapsen isä
141595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitäpä, jos läheisesi tukistaisivat, läpsisivät ja antaisivat luunappeja aina kun käyttäytyisit huonosti? Tuntuisiko mukavalta? Miksi lapsen pahoinpitely olisi eri asia kuin aikuisen? Tee toisille kuten toivoisit että sinulle tehdään.
Kaikki hankkivat jollain valta-asemansa, isäni käyttää edelleen kanssani ennenmin fyysistä voimaa ja mulle tämä sopii paremmin kuin minkäänmoinen psyykkinen alistaminen...
Lapsi ei ole henkisesti aikuisen tasolla, esimerkiksi tyttärelleni koitin selittää ettei pikkuveljeltä saa ottaa lelua, koska se on ilkeää. Lapsi on käsittänyt et ilkeä = tosi huono juttu. Tyttö nyyhkytti isälleen toista tuntia isin kotiin tultua, et hän on huono lapsi, koska äiti on hälle vihainen, kun hän on ilkeä.... Jokainen aikuinen olisi tämän ymmärtänyt, et ei lapsi ole ilkeä, vaan teko jonka teki..
Tästä syystä tuntuu toisinaan että olisi yksinkertaisempaa lapselle et jotain ei saa tehdä, jos ei usko, seuraa rangaistus, esim luunappi.
Luunappi karkoitti, ikuisesti luimisteli, eikä luottanut enää.
Aika monet vanhemmat tarvitsisivatkin vähintään luunappia! Kuulutko sinäkin niihin vanhempiin jotka katsovat vierestä kun heidän pikku enkelinsä rikkovat kaupassa tavaroita ja sitten raivoavat henkilökunnalle ja soittavat marttyyreinä nokka pystyssä poliisille, kun edes JOKU yrittää saada SINUN lastasi kuriin?
'Ken vitsaa säästää se lastaan vihaa' on liioittelua, mutta rajat pitää olla ja tämä kaksinaismoralistinen 'lasten fyysinen koskemattomuus'-hourailu on täysin järjetöntä.
se kultainen keskitie, mutta kun se on jo niin pusikoitunut, ettei sitä hevillä löydä.
Vaikka et olisi omiin lapsiisi saanutkaan auktoriteettisuhdetta ilman väkivaltaa, älä kuvittele etteivät muut siinä onnistuisi. Omat tenavani eivät ole koskaan hajottaneet kaupassa mitään eikä heitä ole kasvatettu "vapaasti" vailla rajoja. Väkivallattomuus ei ole nynnyilyä, vaan kärsivällistä rajojen asettamista. Jos et ole siihen pystynyt ilman fyysistä kuritusta, katso peiliin. Syyllinen löytyy sieltä.
Kuten kirjoitit: 'eikä heitä ole kasvatettu "vapaasti" vailla rajoja' ...
Edellisen viestini ydinkohdat: Lapsensa kasvatuksen laiminlyöneet vanhemmat ansaitsevat vähintäänkin luunapin. Lapset on voitava pitää kurissa ilman, että lainsäätäjät panevat vanhemmat linnaan jos he vaikka katsovatkin lapseen kiukkuisesti. Lasten pahoipitely on väärin.
Mitä tulee omaan auktoriteettiini aikuisena, voin todeta että tähän päivään mennessä ei minulle ole tullut tarvetta käyttää väkivaltaa tai edes "väkivaltaa" lasta kohtaan.
Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että tukistus ja luunapit eivät ole pahoinpitelyä vaan oikein käytettyinä ja oikeissa suhteissa järkeviä kasvatuskeinoja.
Tukistaminen ja luunapit ovat fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Tukistatko vaimoasi tai kolleegaasi, jos tämä ei tottele sinua? Annatko luunappia kun sanat eivät riitä? Jos olet tukistanut lastasi, olet lain edessä pahoinpidellyt häntä.
Olen pasifisti, en usko fyysisen tai henkisen väkivallan synnyttävän mitään muuta kuin väkivallan kierteen. Lastensa kasvatuksen laiminlyöneet eivät tarvitse luunappeja, vaan työkaluja oikeanlaiseen aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Kukaan ei ole seppä syntyissään.
Et ilmeisestikään ole ollut käsittelemässä tilannetta, jossa ala-asteikäinen lapsi vielä vastaanotolla väittää, että sekä ruhjeet hänen päässään ja kehossaan, että naarmut ja tikkejä vaativat viillot hänen selässään ovat tulleet portaissa kaatumisesta, eivätkä nyrkiniskuista ja vyön solkipuolella hakkaamisesta. SELLAINEN on pahoinpitelyä!
Jep jep, tiedän, sillä itseäni pahoinpideltiin pienenä vyöhihnalla, koivuniemenherralla, nyrkillä ja tukistamalla. Siksi harrastan nollatoleranssia kaikenlaisen fyysisen väkivallan kanssa omien lasteni kanssa. Tiedän miltä tuntuu kun käydään käsiksi ja se luunappi sattuu pienen päähän. Enemmän kipua aiheuttaa kuitenkinkin tunne siitä, että on pieni ja avuton ja se aikuinen, jonka pitäisi olla puolellani ja suojella, lyö, tukistaa ja on arvaamaton.
ansaan!!! Tämä on taas näitä yrityksiä saada kunnon sanasota aikaiseksi. Hommahan menee näin, laitetaan ruumiillista kuritusta puollustava/kannattava viesti ja toivotaan että porukka ärsyyntys vastaamaan.
Muutamahan tuohon jo lankes :-)
Sanomaasi yhtään.
Vaikka teillä on 7 lasta, niin siksikö niitä teitte jotta pääsette virittämään luiskuja?
Mites on tämä sosiaalinen puoli, eli siis puhe joka ainakin meidän perheessä toimii parhaiten? Tosin meillä on 3 lasta vähemmän, muttei kuitenkaan ole mikään peruste pitää katrasta aisoissaan.
Itse olen käynyt raskausaikana tearpeutilla kyllä, mutta vain ja ainostaan syystä ettei lapsuuteni ollut sellainen kuin omilleni olen luonut/luomassa. Meillä oli fyysistä väkivaltaa, ja luiskukin on sitä itseään. Mistäpä aikuinen voi tietää lapsen kipukynnyksen?
En koe itseäni mitenkään pumpulikasvattajaksi, sitä ovat ne vanhemmat jotka eivät ole johdonmukaisia, eivätkä välitä lapsistaan sen vertaa että viitsisivät opastaa lapsiaan, Puhumalla.
Luunapit on tehokkaita lapsen kasvatuksessa.
Nyt vieläkin aikuisena muistan miten sattuvasti luunapit kajahtivat sarjoina nuppiin.!