Hera

Heraproteiinia on maidossa. Maidon valkuaisaineesta on 20% heraa ja 80% kaseiinia. Heraproteiinia saadaan lähinnä juuston valmistuksen sivutuotteena. Kaseiini on mukana juustossa ja jäljelle jäävästä nesteestä erotetaan heraproteiini erilaisin suodatusmenetelmin. Heraproteiini on biologiselta arvoltaan kaikkein paras proteiini. Heran terveellisistä vaikutuksista puhui jo lääketieteen isä Hippokrates, tosin antiikin aikaan ei puhuttu heraproteiinista. Heraproteiinia alettiin varsinaisesti valmistaa vasta 1990-luvun alkupuolella. Se koostuu useista erilaisista proteiineistä eli fraktioista (mm. betalactoglobulin, alpha lactalbumin, glycomacropeptidit, immunoglobuliinit, BSA=bovine serum albumin, lactoferriini, lactoperoxidaasi jne.). Heraproteiinin aminohappokoostumus on erinomainen. Se sisältää mm. tärkeitä haaraketjuisia aminohappoja enemmän kuin mikään muu proteiinilähde.

Heraproteiini on erinomainen kaikkien kudosten rakennusaine. Se nopeuttaa lihasmassan kasvua mikäli sen käyttö yhdistetään voimaharjoitteluun. Lisäksi heraproteiinilla on terveysvaikutuksia. Heraproteiinin monilla fraktioilla on elimistön immuniteettia vahvistava vaikutus. Myös elimistön oman vahvan antioksidantin, glutationin määrä nousee säännöllisesti heraproteiinia nauttivilla. Heraproteiinia voidaan pitää 2000-luvun super-ravintona.

Heraproteiinivalmisteita on valtava määrä, joiden hinta ja laatu vaihtelevat. Valmistusprosessi vaikuttaa paljon heraproteiinin laatuun. Liian kova ja pitkäaikainen kuumennus (maidon esikäsittely, pastörointi) tuhoaa (denaturoi) osan heran herkimmistä proteiineista. Myös käytetyt suodatusmenetelmät voivat vaurioittaa osia heraproteiinista.

Tavallinen ns. perusheraproteiini on herakonsentraattia, jonka proteiinipitoisuus on keskimäärin 75-80%. Herakonsentraatissa on maitosokeria eli laktoosia vähän jäljellä, samoin myös vähän maidon rasvaa. Heraisolaatti on kalliimpi valmiste, josta laktoosi ja rasva on käytännössä täysin poistettu. Proteiinipitoisuus on n. 90%. Heraisolaattia valmistetaan ioninvaihtomenetelmällä ja suodatusmenetelmillä. Heraproteiinin kolmas muoto on herahydrolysaatti. Hydrolysointimenetelmässä heraproteiinin aminohappoketjut pystytään pilkkomaan pienemmiksi osiksi (peptideiksi). Sama asia tapahtuu proteiinille ohutsuolessa. Pilkottu proteiini imeytyy nopeasti. Tosin kaikki heraproteiini on hyvin nopeasti imeytyvää, mikä on yksi heraproteiinin tärkeistä ominaisuuksista. Hydrolysoinnissa voidaan denaturoida proteiinia. Lisäksi pilkkominen on liian pitkälle vietyä, jolloin joukossa on paljon vapaita aminohappoja ketjujen (peptidien) sijaan. Tämä ei ole eduksi imeytymiselle.

Hyvää ja halpaa herahydrolysaattia ei ole olemassa. Markkinoilla on edullisia, pistävänmakuisia hydrolysaatteja, joissa hydrolysointi on prosessin vaikeuden takia mennyt liian pitkälle, joukossa on paljon vapaita aminohappoja ja osa proteiinista on denaturoitunut. Ensin pitää olla hyvä herakonsentraatti tai isolaatti, joka pilkotaan laadukkaalla menetelmällä. Korkealaatuinen herahydrolysaatti on kallista. Monilla valmistajilla on kuitenkin yhtenä proteiinivalmisteensa osana laadukastakin hydrolysaattia. Näillä herapeptideillä on alustavissa tutkimuksissa ollut monia mielenkiintoisia terveydellisiä vaikutuksia, kuten heraproteiinilla muutenkin.