miestä voi vituttaa...

...mutta sitä voi lieventää vaikka tähän tapaan:

Tyly tositarina:

Kaikki alkoi kun istuin töissä pöytäni vieressä ja muistin
luvanneeni soittaa yhden tärkeän asian. Hain hänen numeronsa
ja soitin siihen. Mies vastasi puhelimeen "Haloo". Sanoin
kohteliaasti, "Hei, täällä on Matti Meikäläinen, saisinko
Petri Simolalle?". Mutta mies löi luurin korvaani!
En uskonut, että kukaan voisi olla niin töykeä. Selvitin
Petrin oikean numeron ja soitin hänelle. Yhtiömme
puhelinluettelossa hänen kaksi viimeistä numeroa olivat
väärinpäin. Kun lopetin puhelun Petrin kanssa, huomasin tuon
väärän numeron olevan vielä auki koneellani. Päätin soittaa
hänelle uudestaan. Kun tuo sama mies vastasi uudestaan, huusin
hänelle "Vitun persreikä!" ja löin luurin korvaan.

Laitoin hänen numeronsa henkilökohtaiseen puhelinmuistiooni
nimellä Persreikä. Pari kertaa kuussa, kun jouduin maksamaan
laskuja tai oli muuten vain huono päivä, niin soitin hänelle.
Aina kun hän vastasi, niin huusin hänelle "Vitun persreikä!"
ja löin luurin korvaan. Se sai minut aina paremmalle tuulelle.

Myöhemmin samana vuonna puhelinyhtiöt toivat
lankapuhelimiinkin soittajan numeron näytän. Se oli iso
pettymys minulle, koska joutuisin luultavasti lopettamaan
soittelun Persreiälle. Kunnes sain idean. Soitin taas hänelle..
"Haloo"
"Hei, olen puhelinyhtiösi myyntipuolelta ja soitin kysyäkseni
oletko tutustunut uusiin palveluihimme"
"En" - ja hän löi taas luurin korvaani.
Soitin samantien takaisin hänelle ja huusin "Et tietenkään,
koska olet persreikä!".

Olin menossa kauppaan ja huomasin vanhan naisen olevan juuri
lähdössä aivan oven vierestä. Jäin odottamaan häntä, mutta
hänen lähtö tuntui kestävän ikuisuuden. Luulin, jo ettei hän
olekaan lähdössä, mutta lopulta hän peruutti pois ruudusta.
Hän peruutti suuntaani ja jouduin itsekin peruuttamaan hieman
kauemmas, että hän mahtui. Samalla musta Mersu tuli toisesta
suunnasta ja kurvasi ruutuun. Soitin torvea ja huusin, "Hei,
minä olin tässä ensin!". Mies nousi autosta ja käveli
kauppaan, eikä ollut huomaavinaankaan minua. Kirosin
mielessäni kaikki mustalaiset alimpaan
helvettiin...ja mietin miten paljon persreikiä maailmassa
onkaan. Sitten huomasin Mersun ikkunassa Myydään-lapun ja otin
hänen numeronsa talteen.

Parin päivän päästä, kun olin juuri soittanut Persreiälle
huutaakseni "Vitun persreikä!" (mikä on nykyään todella
helppoa, koska laitoin hänen numeronsa pikavalintaan),
huomasin Mersukuskin numeron taskussani. Päätin soittaa hänellekin.
"Haloo"
"Oliko sulla se musta Mersu myynnissä?"
"Joo"
"Voiko sitä tulla katsomaan johonkin"
"Joo, mun osote on ***, keltainen talo ja auto on pihalla"
"Mikä olisi hyvä aika tulla katsomaan autoa?"
"Olen kotona iltaisin viiden jälkeen"
"Voinko vielä sanoa jotain?"
"Joo"
"Vitun persreikä mustalainen!" - ja löin hänelle luurin korvaan.

Lisäsin myös hänen numeronsa pikavalintaan. Täytyy sanoa, että
hetken aikaa asiat tuntuivat menevän todella hyvin. Aina kun
minulla oli ongelma tai paha päivä, minulla oli kaksi
persreikää, mihin voin purkaa sen.

Mutta muutaman kuukauden päästä persrei'ille soittelu ei enää
tuntunut yhtä nautinnolliselta kuin aiemmin. Mietin asiaa
pitkään ja hartaasti ja keksin ratkaisun. Soitin ensin Persreiälle.
"Haloo"
"Vitun persreikä!" - mutta en katkaissut puhelua
...hetken päästä persreika kysyi
"Oletko vielä siellä?"
"Joo"
"Lopeta tämä soittelu!"
"Laita mut lopettamaan"
"Missä asut?"
"*** (mannen osoite), keltainen talo ja pihalla musta Mersu"
"Tulen sinne heti, aloita rukoilemaan!"
"Ihan niin kuin pelkäisin, vitun persreikä!" - ja löin luurin korvaan

Sitten soitin mannelle
"Haloo"
"Moi, vitun persreikä mustalainen"
"Jos joskus saan selville kuka olet...!"
"Niin mitä?"
"Hakkaan sut"
"Sehän sopii, tulen käymään samantien, vitun persreikä
mustalainen" - ja löin luurin korvaan

Sitten soitin poliisille. Kerroin heille asuvani *** (mannen
osoite) ja aikovani tappaa homorakastajani heti kun hän tulee
kotiin. Sitten soitin pari puhelua television ja
iltapäivälehtien uutistoimittajille ja kerroin heille
ammuskelusta osoitteessa ***.

Sen jälkeen ajoin itse äkkiä mannen talon lähelle katsomaan
tapahtumia. Ai että sitä nautintoa, kun tulin paikalle niin
molemmat persreiät tappelivat tosissaan pihalla kolmen
poliisiauton edessä ja paikalla oli kaksi televisiokameraa ja
useita lehtimiehiä. Tämä oli kyllä elämäni nautinnollisin hetki!

Lukemasi tarina on tosi - vain nimet on muutettu.