Emmeköhän kaikki ole samaa mieltä siitä asiasta, että jos kissanpennun/pentujen henki on kyseessä, pennun voi silloin ottaa vaikka viikon ikäisenä???? Ihmettelen tätä jatkuvaa paasausta tällä palstalla pentujen luovutusiästä. Onko se niin kauheaa, että kissanpennut jäävät eloon, mutta alaikäisenä ilman emon oppeja, verrattuna siihen vaihtoehtoon, että; puupölkylle odottamaan kirvestä tai muovipussia ja jokea tms. Miksi pitää heti huutaa, kun joku kirjoittaa ottaneensa alaikäisen pennun (pelastaakseen varmalta kuolemalta). Tuskin kukaan haluaa ottaa pennun liian pienenä ja harvempi ihminen varmaan ei välitä pennun iästä. Tekee ihan pahaa monien kirjoittajien puolesta kun jotakin ihan asiallista kysyvät ja heti on kolmetoista vastaajaa huutamassa että PENNUN LUOVUTUSIKÄ ON 12 VKOA, IDIOOTTI KISSANRÄÄKKÄÄJÄ!!!!!!! Eiköhän anneta pentujen pelastajille ihan asillisia vastauksia, mieluummin eläviä kuin kuolleita pentuja, vai mitä!!?? :)
Alaikäiset pennut
huh,huh
6515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hoitanut "alaikäisiä" pentuja? Oletko elänyt liian varhain emostaan vieroitetun kissan kanssa? Jos olet, niin tiedät mitä se vaatii!!! Oletko ajatellut että aina kun "pelastamme" jonkun penturaasun hengen, edesautamme myös sitä että kissojen annetaan lisääntyä vastuuttomasti ja pentuja luovutetaan ties minkä ikäisinä jotta niistä pääsee eroon. Mukavahan se on leikkiä "pelastavaa enkeliä" mutta onko se aina armeliasta sitä kyseessä olevaa eläintä kohtaan?
Riippuu tilanteesta.
Toinen kissamme on tullut meille alaikäisenä. Löysin pennun vanhan työpaikkani varastotiloista. Kuulin, että emo loukutetaan viikonloppua vasten, ja kissat hävitetään. Siksi otin pennun mukaani. Ikää ei ollut paljoakaan, mutta niin vain vauvasta kasvoi nyt jo 4-vuotias nainen. Tuttipulloruokinnalla aloitettiin, ja kissoen tapoja on opittu vanhemman kissan seurassa.
Vai näyttääkö kuvan perusteella turhalta vaivalta, olisiko pitänyt antaa kuolla?
http://link.imgshare.us/93jXcV
Olet oikeassa. Usein keskustelu jumiutuu vain yhden asian ymparille ja kysyja syyllistetaan ulos palstalta. Eika alkuperaiseen kysymykseen tule juurikaan kommentteja. Agressiivisuuden lievitykseen on keinot lahella, silittakaa kissojanne se lievittaa stressia. Sinulle huh, huh lampimia terveisia =)
jokainen pelastettu henki on arvokas!! Ja on hyvä että on osaavia ja hyviä ihmisiä jotka hoitavat alaikäisenkin pennun kärsivällisesti vaikka se, ainakin oman kokemukseni mukaan, EI ole helppoa! Mutta yleisellä tasolla, miksi kukaan ottaa/ostaa alle luovutusikäisen pennun? Miksei voi sanoa emokissan omistajalle että kiitos vain, otan pennun mutta vasta kun se on luovutusikäinen! Täällä sitten liian pienen pennun omistajat vinkuvat että kun pentu kusee ja paskoo joka paikkaan, se kitisee ja naukuu, ei syö kunnolla, sillä on käytöshäiriöitä jne. Semmoista se nyt vaan on pennun kanssa ja varsinkin liian pienen!
Itselleni tuli tuon ikäisenä maatilalta, jossa kissa synnyttänyt navetan vintille. Sisälle kissoilla ei ole asiaa, eikä niitä myöskään ruokita vintille (puolivilliintyneitä hiirenmetsästäjiä). Otin pennun, koska sitä odotti juurikin se puupölkky ja kirves (eivät halunneet lisää villikissoja seudulle). Kaksi tästä pentueesta saatiin pelastettua, loput menivät pölkylle, emoa ei tavoitettu. Mitään hankaluuksia ei ole pennun kanssa ollut, järkyttävän villi vain, mutta mielestäni kissan kuuluukin ravata ympäri kämppää :) Ei se niin hankalaa ole, jos osaa hoitaa oikein...
Nakisin etta suurimmat syyt ottaa pentu liian aikaisin ovat jokin pakottava tilanne ja tietamattomyys. Itsellani ekaan alaikaiseen (n.5vk) liittyy tarina jossa sanat, polkky ja kirves. Toisen otin silkkaa tietamattomyyttani. Minulla ja luovuttajalla oli vanha tieto etta 8 vk on luovutusika. Vaikka elankin ns. ajan hermolla, ei tama tieto ollut paivittynyt. En taalla kissapalstalla ole vieraillut ennen kuin tuli eka ongelma. Sain sitten tiedon etta 12 vk on oikea ika. Kun kissaa etsin, ei tullut elainsuojelussakaan ko. asia puheeksi. No tassa nyt sitten pentua palauttelemaan. Kysyminen on hyva asia ja naukuminen ja ruikuttaminen on kaiketi turhautumaa hankalassa tilanteessa. Tietoja olen hakenut Dr. Bruce Foglen kirjasta Tunne kissasi ISBN 951-35-5353-1. Ja jotain on voinut jaada huomaamattakin. Kunpa tuosta luovutusiasta kirjoitettaisiin sanomalehdissakin enemman niin tulisi vahitellen tietoisuuteen. Tassa mennaan.