herätys

entä jos ei ole uskovainen ja huomaa sen "ylimääräisen" olennon tai hengen huoneessa?
turha kai sitä on jeesusta huudella sillon jos kerta ei usko?
vai uskooko automaattisesti tietämättään jeesukseen jos uskoo sillä hetkellä saatanan olevan huoneessa?
käsittääkseni ei voi uskoa vain toiseen....

koiraukko kirjoitti:

entä jos ei ole uskovainen ja huomaa sen "ylimääräisen" olennon tai hengen huoneessa?
turha kai sitä on jeesusta huudella sillon jos kerta ei usko?
vai uskooko automaattisesti tietämättään jeesukseen jos uskoo sillä hetkellä saatanan olevan huoneessa?
käsittääkseni ei voi uskoa vain toiseen....

Lue lisää

vaistonvarainen usko Jeesukseen - siis usko johonkin korkeampaan hyvään jota voitaisiin sanoa vaikka Jumalaksi, vaikka ei osaisikaan sanoa häntä Jumalaksi eikä Jeesukseksi - uskoa todelliseen Jeesukseen? Ei ole, ei ainakaan sellaista että Hänen voimansa ja auktoriteettinsa olisi henkilön käytettävissä.

Oikeastaan sana "usko" voi olla vähän harhaanjohtavakin, ainakin jos juututaan sanan merkitykseen "uskoa" mikä tarkoittaa ajatusmaailman tapahtumaa, järjellistä uskomista. Kristillisessä mielessä ei ole kyse ainoastaan uskomisesta vaan kyse on yhteydestä, suhteesta ja asenteesta; kahden persoonan - ihmisen ja Jumalan - kiinteästä suhteesta. Raamatun alkukielessä uskoa tarkoittava sana sisältää merkityksen "luottaa". Kyse on nimenomaan sellaisesta luottamuksesta mikä on elävää ja toimivaa suhdetta Häneen, johon luotetaan. Kristillinen usko on siis pohjimmiltaan elämää vuorovaikutussuhteessa ja dialogissa Jumalan kanssa, johon on saatu yhteys ja jota opitaan tuntemaan Jeesuksen kautta. Tässä suhteessa toteutuu hengellinen auktoriteetti ja voittoasema pahoja henkiä kohtaan, koska nuo henget tiedostavat Jeesuksen aseman.

Jos ajatellaan ulkokohtaista uskomista, siis uskomista josta puuttuu yhteys ja todellinen suhde Jumalaan, niin se ei ole kristillistä uskoa vaan pelkkää totenapitämistä. Oletetaan tai pidetään totena että Jumala ja/tai Jeesus on olemassa. Uudessa testamentissa on tällaisesta uskosta maininta että se hyödytöntä: riivaajatkin (pahat henget) uskovat samalla tavalla eli tietävät että Jeesus on todellinen.

Ainoastaan Jeesuksen vastaanottaminen omaksi Herrakseen ja Vapahtajakseen syntien anteeksipyytämisen kautta "synnyttää ihmisen uudesti" niin että hänestä tulee jotain mitä hän ei ole aikaisemmin ollut, Jumalan lapsi. Tämä tapahtuma on Jumalan teko ja salattu prosessi ihmisen sisimmässä, mutta varmasti toteutuu siellä missä ollaan rehellisiä ja suostutaan ilman omia ehtoja löytämään totuus, antautumaan avoimesti Hänelle.

Tämä ei silti tarkoita etteikö Jumala voisi auttaa jokaista ihmistä - niitäkin jotka eivät ole Hänen lapsiaan ja joilla ei siis ole Jeesuksen voittoasemaa itsessään. Tällaisen ihmisen ei kyllä pitäisi alkaa nuhdella ja käskeä pahoja henkiä Jeesuksen nimessä, koska hänellä ei ole sellaiseen valtuuksia - esimerkkinä Skeuaan pojat Uudessa testamentissa; nämä näkivät Jeesuksen nimen voiman opetuslasten elämässä ja alkoivat käyttää samaa nimeä pahoja henkiä vastaan kuin jotakin maagista taikasanaa tai mantraa, mutta joutuivat pahasti tappiolle. Jos ei tunne Jeesusta omakohtaisena Vapahtajanaan ja Herranaan eikä ole selvillä hengellisistä asioista mutta joutuu äkkinäiseen tilanteeseen missä tarvitaan apua, on hyvä huutaa Jumalan - tuntemattoman Jumalan - puoleen, siis Hänen puoleensa jonka olemassaoloon ehkä vaistovaraisesti uskoo vaikkei Häntä tunnekaan.

Ja hyvä oikein juttu on, jos ymmärtää pyytää: Jeesus, jos Sinä olet olemassa, auta minua ja ratkaise tämä tilanne!

Tästä sanotaan Raamatussa jotenkin siihen tapaan, että "hädän päivänä huuda minua avuksi ja minä tahdon auttaa sinua" ja sitten lisätään, että "sinun pitää myös kunnioittaa minua".

Kun Jumalan apu vastauksena hätähuutoon tai rukoukseen ilmestyy, olisi sitten hyvä olla rehellinen ja nöyrtyä etsimään Häntä, että haluaa oppia tuntemaan Hänet joka auttoi, löytää elävän ja toimivan yhteyden todelliseen Jumalaan.

Liian usein toimimme kuin lapsi joka on kiinnostunut isästä vain isän tekojen, hänen antamansa avun ja lahjojen vuoksi, mutta emme ole kiinnostuneet hänestä itsestään. Haluamme kyllä pyytää kaikenlaista ja odotamme että Jumala auttaisi - mutta onko meillä kunnioitusta Häntä kohtaan niin että haluamme oppia tuntemaan Hänen luonteensa ja ajattelunsa, toimintatapansa ja periaatteet mitkä Hän on asettanut? Onko Jeesus vain "välttämätön paha" suojeluksen ja siunauksen saamiseksi - olemme kiinnostuneet suojeluksesta, siunauksesta ja johdatuksesta, mutta emme Hänestä itsestään?

Kuitenkin kaikki parhaatkin hengelliset lahjat ovat toisarvoisia Jeesuksen itsensä rinnalla. Vasta kun Hän on rakkautemme ensisijainen kohde ja sydäntemme Herra alkavat myös lahjat voimakkaasti toimia ja kristillisyys avautuu elämäksi joka on mielenkiintoista ja hedelmällistä.

mamabeard kirjoitti:

vaistonvarainen usko Jeesukseen - siis usko johonkin korkeampaan hyvään jota voitaisiin sanoa vaikka Jumalaksi, vaikka ei osaisikaan sanoa häntä Jumalaksi eikä Jeesukseksi - uskoa todelliseen Jeesukseen? Ei ole, ei ainakaan sellaista että Hänen voimansa ja auktoriteettinsa olisi henkilön käytettävissä.

Oikeastaan sana "usko" voi olla vähän harhaanjohtavakin, ainakin jos juututaan sanan merkitykseen "uskoa" mikä tarkoittaa ajatusmaailman tapahtumaa, järjellistä uskomista. Kristillisessä mielessä ei ole kyse ainoastaan uskomisesta vaan kyse on yhteydestä, suhteesta ja asenteesta; kahden persoonan - ihmisen ja Jumalan - kiinteästä suhteesta. Raamatun alkukielessä uskoa tarkoittava sana sisältää merkityksen "luottaa". Kyse on nimenomaan sellaisesta luottamuksesta mikä on elävää ja toimivaa suhdetta Häneen, johon luotetaan. Kristillinen usko on siis pohjimmiltaan elämää vuorovaikutussuhteessa ja dialogissa Jumalan kanssa, johon on saatu yhteys ja jota opitaan tuntemaan Jeesuksen kautta. Tässä suhteessa toteutuu hengellinen auktoriteetti ja voittoasema pahoja henkiä kohtaan, koska nuo henget tiedostavat Jeesuksen aseman.

Jos ajatellaan ulkokohtaista uskomista, siis uskomista josta puuttuu yhteys ja todellinen suhde Jumalaan, niin se ei ole kristillistä uskoa vaan pelkkää totenapitämistä. Oletetaan tai pidetään totena että Jumala ja/tai Jeesus on olemassa. Uudessa testamentissa on tällaisesta uskosta maininta että se hyödytöntä: riivaajatkin (pahat henget) uskovat samalla tavalla eli tietävät että Jeesus on todellinen.

Ainoastaan Jeesuksen vastaanottaminen omaksi Herrakseen ja Vapahtajakseen syntien anteeksipyytämisen kautta "synnyttää ihmisen uudesti" niin että hänestä tulee jotain mitä hän ei ole aikaisemmin ollut, Jumalan lapsi. Tämä tapahtuma on Jumalan teko ja salattu prosessi ihmisen sisimmässä, mutta varmasti toteutuu siellä missä ollaan rehellisiä ja suostutaan ilman omia ehtoja löytämään totuus, antautumaan avoimesti Hänelle.

Tämä ei silti tarkoita etteikö Jumala voisi auttaa jokaista ihmistä - niitäkin jotka eivät ole Hänen lapsiaan ja joilla ei siis ole Jeesuksen voittoasemaa itsessään. Tällaisen ihmisen ei kyllä pitäisi alkaa nuhdella ja käskeä pahoja henkiä Jeesuksen nimessä, koska hänellä ei ole sellaiseen valtuuksia - esimerkkinä Skeuaan pojat Uudessa testamentissa; nämä näkivät Jeesuksen nimen voiman opetuslasten elämässä ja alkoivat käyttää samaa nimeä pahoja henkiä vastaan kuin jotakin maagista taikasanaa tai mantraa, mutta joutuivat pahasti tappiolle. Jos ei tunne Jeesusta omakohtaisena Vapahtajanaan ja Herranaan eikä ole selvillä hengellisistä asioista mutta joutuu äkkinäiseen tilanteeseen missä tarvitaan apua, on hyvä huutaa Jumalan - tuntemattoman Jumalan - puoleen, siis Hänen puoleensa jonka olemassaoloon ehkä vaistovaraisesti uskoo vaikkei Häntä tunnekaan.

Ja hyvä oikein juttu on, jos ymmärtää pyytää: Jeesus, jos Sinä olet olemassa, auta minua ja ratkaise tämä tilanne!

Tästä sanotaan Raamatussa jotenkin siihen tapaan, että "hädän päivänä huuda minua avuksi ja minä tahdon auttaa sinua" ja sitten lisätään, että "sinun pitää myös kunnioittaa minua".

Kun Jumalan apu vastauksena hätähuutoon tai rukoukseen ilmestyy, olisi sitten hyvä olla rehellinen ja nöyrtyä etsimään Häntä, että haluaa oppia tuntemaan Hänet joka auttoi, löytää elävän ja toimivan yhteyden todelliseen Jumalaan.

Liian usein toimimme kuin lapsi joka on kiinnostunut isästä vain isän tekojen, hänen antamansa avun ja lahjojen vuoksi, mutta emme ole kiinnostuneet hänestä itsestään. Haluamme kyllä pyytää kaikenlaista ja odotamme että Jumala auttaisi - mutta onko meillä kunnioitusta Häntä kohtaan niin että haluamme oppia tuntemaan Hänen luonteensa ja ajattelunsa, toimintatapansa ja periaatteet mitkä Hän on asettanut? Onko Jeesus vain "välttämätön paha" suojeluksen ja siunauksen saamiseksi - olemme kiinnostuneet suojeluksesta, siunauksesta ja johdatuksesta, mutta emme Hänestä itsestään?

Kuitenkin kaikki parhaatkin hengelliset lahjat ovat toisarvoisia Jeesuksen itsensä rinnalla. Vasta kun Hän on rakkautemme ensisijainen kohde ja sydäntemme Herra alkavat myös lahjat voimakkaasti toimia ja kristillisyys avautuu elämäksi joka on mielenkiintoista ja hedelmällistä.

Lue lisää

kaunis.

http://www.youtube.com/watch?v=RTrYE4a1BmE

että mua ei siunata jos oon poikakaverin luona yötä ja jos oon syntinen? sen kuvan tosta sai. jos se synnintekemisestä se siunaus on kiinni, eipä sitä sinullakaan silloin ole.