kiusattiin koulussa joskus muinoin ja olin se outo tyttö joka oli aina yksin. Olen vieläkin ujo ja hiljainen, mutta kuulin yhden pojan sanovan minusta oudon asian. "Onhan se ujo, eikä puhu paljon mitään, mutta käyttäytyy kuin jengijohtaja tai ainakin tulee tunne kuin se ois jengijohtaja" Arvatkaa kahdesti hämmästyinkö, minäkö käyttäydyn kun jengijohtaja vaikka en ollut sanonut sille pojalle mitään. O_o Jostain kumman syystä tuo kohotti minun itsetuntoani, vaikka mitään jengiä ei olekaan. :D
Ihme juttu
minua...
3428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä sen huomaamme, että ujous ja hiljaisuus ei todellakaan automaattisesti meinaa sitä, että itsetunto olisi poikkeuksellisen huono. Voit olla luonteeltas ujo, mutta kuitenkin itsevarman oloinen.
On kyllä olemassa sellaisiakin ihmisiä, joiden ujous johtuu huonosta itsetunnosta, mut mun mielestä se ei päde kaikkiin.
nuorille tarkoitetussa paikassa töissä ja siellä oli punkkareita, toki ne oli ihan mukavia ihmisiä, mutta kun sen jälkeen olen lukenut punkiin liittyviä juttuja olen huomannut että ei ne oikeita punkkareita ollutkaan. En ole koskaan ajatellut olevani punkkari, mutta silti minulla on enemmän punk aatteita kuin niillä oli. O_o
En tiä sisäistinkö äskeisen viestin ihan oikein, muttaa...
Oon miettinyt tohon liittyviä asioita. Punkkareista on semmosia ihme stereotypioita, et ne vaan riehuu, metelöi ja on kovia suustaan. Tai no, silleen räväköitä persoonia. Voisikohan käyttää sellasta nimitystä ku "Sex Pistols -stereotypia."
Mut eihän se niin mene. Tää nyt menis sellaseks hiton filosofiaks, mut siis kuitenkin... Ei semmonen sähellys oo punkin syvin olemus.
Punkhan on usein aika tsemppaavaa ja heikompia puolustavaa musiikkia, joten kyllä sitä tuppisuunkin kelpaa kuunnella ja sopii kyllä aika hiton hyvin nuo lyriikat sun muut...
Aaaa mitä tekisinkään ilman.