Tunne vie mennessään.
Kipuan korkeuksiin.
Kiipeän vuorelle.
Huipulle.
Hiljaa,,,
Hyvin hiljaa madellen menen.
Mutkitellen etenen.
Jokainen soluni nauttii.
Jokáinen suudelmasi leikkii.
Huokaisen.
Kuinka oletkin ihmeellinen.
Valloittaja.
Rakastaja.
Kertoja.
Jota jaksan kuunella.
Matkalla.
Minne menemme.
Jumalaiselle matkalle.
Älä lähde.
Ole lähellä.
Kuiskaan hiljaa.
Rakasta.
En itke.
En itke.
Ja kuitenkin itken.
Rakastan ja itken.
Olet vienyt Eedeniin.
Kipuan korkeuksiin.
Kiipeän vuorelle.
Huipulle.
Hiljaa,,,
Hyvin hiljaa madellen menen.
Mutkitellen etenen.
Jokainen soluni nauttii.
Jokáinen suudelmasi leikkii.
Huokaisen.
Kuinka oletkin ihmeellinen.
Valloittaja.
Rakastaja.
Kertoja.
Jota jaksan kuunella.
Matkalla.
Minne menemme.
Jumalaiselle matkalle.
Älä lähde.
Ole lähellä.
Kuiskaan hiljaa.
Rakasta.
En itke.
En itke.
Ja kuitenkin itken.
Rakastan ja itken.
Olet vienyt Eedeniin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Runosi räpsäytti mieleeni erään matkan: Eräs Dante niminen herrasmies Vergiliuksen johdatuksella veti minut matkalle helvettiin.
Johan oli mesta. Jollain kipeällä tavalla jopa nautin. Taasen matka ylös päin ei ollut niinkään mielenkiintoinen, osittain jopa tylsä.
Aamua sinne jonnekin, Marg :)
Luen onnen/pelonkyyneleitä
tässä runossasi joka
loppua kohti hyvin
huipentuu!
Pidin!
ei taida olla Telluksella,
mutta olet kokenut Hänen kanssaan
vastaavan hurman - ihanaa.
Runostasi voi lukea sana sanalta ja lause
lauseelta, kuinka rakas Hän on.
Jokaisella solullasi elät !