kotimaisesta adoptiosta. Jutun voi katsoa myös täältä:
http://www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?695539
http://www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?695539
45 minuttia
kertoi
402106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
mutta näin ohjelmasta lopun ja mietinkin että olisko suomessakin samanlinen toiminta hyväksi kuin englanissa jossa vanhemille anetaan joku tietty aika laittaa asiat kuntoon ja jos ei mitöön tapahdu niin lapsi päätyy adoptioon.
Ajateln vain sitä että kun nämä lapset voivat joutuvat hyvin pian synnytyksen jälkeen lastenkoteihin/sijaisperheisiin tai muualle ja eivät välttämättä pääse ikinä takisin kotiin niin minusta ainakin olisi parempi että heillä olisi oma isä ja äiti kuin laitos jossa elää kun kuitenkin niin monet suomessakin odotavat että saisivat lapsen adoption kutta
mutta minä en tiedä mikä on parasta
"secret court" - systeemeistä ja pakkoadoptioista.
..lapselle on parasta oma koti ja perhe joka ei vaihdu ja muutu.
Jos lapsi ei voi asua synnyinperheessään vauvasta alkaen koko ajan, vaan hän on päätymässä pois omasta kodista niin toiseksi paras vaihtoehto on oma perhe adoption kautta.
Ei kenenkään ihmisen pitäisi asua laitoksessa tai hoidossa. Vaan jokaisella pitäisi olla ihan oma koti. SE on hyvin tärkeää varsinkin pienen vauvan kasvulle ja tulevaisuudelle.
Surullisin mielin katsoin ohjelman. Minä ja mieheni olemme kansainvälisessä adoptioneuvonnassa ja koska emme ole kiinnostuneita adoptoimaan mahdollisesti alkoholin vammauttamaa pikku venäläistä, tuleva pikkumussukkamme tulee olemaan ihan erinäköinen kuin tulevat äitinsä ja isänsä Suomessa. Meitä se ei "värisokeina" haittaa, mutta ympäristöä ja lasta itseään tilanne voi sitten joskus ahdistaa. Valitettavasti - mutta haluamme huolehtia lapsesta, nähdä hänen kasvavan ja lopulta perivän meidät, vaikka meille ei biolasta ole suotu.
Omassa mielessäni näen jo tulevan lapsemme tietynvärisenä (sukupuolta ei saa valita, eiväthän biovanhemmatkaan saa, joten sen tarkempia haavekuvia ei pysty elättämään). Nyt oloni on vähän hämmentynyt. Suomessa on huostaanotettuna _80 000_ lasta ja tässä lajissa emme tosiaan ole EU:n mallioppilaita. Tämä maahan on kuin joku Bulgaria! Silti kotimaisia adoptioita on vuodessa vain muutama kymmentä, koska Suomessa mikään ei ole niin tärkeää kuin päihdeongelmaisten (biovanhempien) hyysääminen! Sijaisvanhemmiksi sossut kyllä yrittävät houkuttaa pariskuntia pientä korvausta ja jatkuvaa lasten menetyksen pelkoa vastaan. Raivostuttaa myös huostaanotettujen, laitoksesta toiseen heiteltävien lasten puolesta.
Koska kotimainen adoptio on niin hankalaa, en ala haaveilla siitä mikä kuitenkaan ei toteudu, eli etnisesti suomalaisesta adoptiolapsesta. Mutta olisihan se helpompaa tässä umpirasistisessa maassamme. Paitsi että nyt se onkin mahdotonta.
Vaadimme lakimuutosta! Suomeenkin on toteutettava laki, jossa juoppojen on pakko päästä lopullisesti kuiville määräajassa tai kakarat adoptioon.
Tilastojen mukaan noin 1/3 huostaanotetuista on päihdeongelmien takia. Siitä päättelen, että melkein 2/3 on aiheettomia ja nämä perheet ovat kokeneen oikeusmurhan lisäksi vielä sen, että heidät leimataan juopoiksi ja narkkareiksi, kun sossutantat pakenevat siihen syyhyn.
Tuskin 2/3 myöskään on pahoipitelijöiden lapsia, joten todella aiheettomia huostaanottoja (esim. köyhyyden takia) on paljon sivistysmaaksi itseään kutsuvassa Suomessa. Itse uskon, että huostaanottaminen on ideologiselta pohjalta lähtöisin.
Aiheellisia huostaanottoja vastaan en ole ja kannatan näiden lasten vapauttamista adoptioon käräjäoikeuden päätöksellä sitten, kun vanhempien on todettu olevan vaaraksi lapsilleen tai muuten vaan ei kiinnosta.
siis päihteiden väärinkäyttö on mielestäsi ainoa syy huostaanottoon? Muut syyt ovat aiheettomia?
Ehkäpä nuo 2/3 johtuvat vanhempien psyykkisistä sairauksista, joihin saattaa liittyä pitkiä laitoshoitoja, lasten laiminlyönneistä, lasten hyväksikäytöstä, lasten psyykkisistä ongelmista ja käytöshäiriöistä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jne. Tässä nyt vain joitakin mainitakseni. Mielestäni nämä ovat kyllä lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin vaarantaessaan aivan yhtä aiheellisis syitä huostaanottoon kuin vanhempien päihteidenkäyttökin.
Suomessa?
mielisairaaloitakin on joka niemessä ja notkelmassa, joten täytyyhän niitä ullujakin sitten olla. Kaikille ei edes riitä hoitopaikkaa, vaan täytyy ensin listiä joku että pääsee hoitoon. Ja mediakin toitottaa kuinka henkinen pahoinvointi ja (perhe)väkivalta lisääntyy jatkuvasti.
tilastoissa vanhempien psyyken ongelmat huostasyynä ovat vain pienenä prosenttinä, joten se niistä sinun arvioistasi siitä asiasta.
Tuollaista vihaa kun sisälläsi pidät, niin pysy kaukana huostaanotetuista ja adoptioon annettavista lapsista. Teet palveluksen niille lapsille sillä!
Noin suurta valhetta en ole nimittäin pitkään aikaan nähnytkään kuin viestisi otsikko on.
Oikeinko asiantuntemuksella luulet asiastasi puhuvasi?
Luulen että ylläm. viesti on osoitettu minulle, koska muiden viestien otsikot tässä ketjussa eivät sisällä yhtä vahvaa mielipidettä kuin minun eka viestini. Sinä sitä vasta vihaaja oletkin, kun alat nimitellä yksittäistä kirjoittajaa ja esittää olettamuksia minun tulevan äitiyden tasostani. Jolle sinä et mahda hevon kukkujakaan! Itse sentään haukuin vain ihmisryhmää (alkoholisteja) yleensä enkä ketään tiettyä ryhmän edustajaa.
Voisitko esittää perustelut sille, miksi biovanhemman oikeus ryypätä ei muka olisi valtiovallan erityissuojeluksessa lapsen edun vastaisesti? Oma käsitykseni on, että sijaisvanhempi saa jatkuvasti olla varuillaan, että milloin bioäiti tai isä tulee kännissä sekoilemaan nurkille tai soittelemaan. Todella vastenmielisiä tilanteita!
Ja ei, minua tai sukulaisiani ei ole koskaan otettu huostaan, vaikka suvussa on vuosikymmeniä sitten ollut pahojakin alkoholiongelmia. Taloustilanteet olleet silloin sen verran hyvät/sosiaalitoimi vähäisempää, en tiedä miksi.
on paljon enemmänkin. Kaikilla heistä ei vain ole lapsia, eivätkä kaikki perheellisetkään mielisairaat päädy hoitoon, jos heillä esimerkiksi on terve puoliso, joka tahtoo salata sairaiden ja onnistuu pitämään kulissia yllä.
kallista kunnille, että on mahdoton ajatus, että 2/3 huostaanotoista on aiheettomia. Elämmehän nyt sentään aikaa, jolloin kunnat säästävät ihan kaikessa. Kyllä sKunnat jättäisivät varmasti mielellään myös sijoitetuista lapsista koituvat kulut maksamatta. Köyhyyden takia ei yhtäkään lasta oteta huostaan, koska tulee halvemmaksi maksaa perheelle tukia, jotta lapset saadaan joten kuten elätetyksi. Ei Suomessa tällä hetkellä huvin vuoksi kylvetä rahaa.
laskea. Joukko-opin satoa kannamme tässäkin kysymyksessä. Eihän sitäkään osata laskea, että jos lapsella toinen vanhempi on mielisairas, niin hänelle mitä todennäköisemmin jää toinen terveempi vanhempi jonnekkin. Ei ole havaittu huostaanoton yhteydessä, että harvoin kai kaksi hullua saa lapsen aikaiseksi.
epäkohteliasta kutsua mielenterveysongelmista kärsiviä hulluiksi. On olemassa tapauksia, joissa kummallakin vanhemmalla on mielenterveysongelmia, ja sellaisiakin, joissa toista vanhempaa ei ole läsnä.
Kyllä kunnissa oikein hyvin osataan laskea, etenkin jos on kyse säästöistä.
lasta.
ongelmat olivat vain yksi seitsemästä syystä, joita ehdotin muiksi aiheellisiksi syiksi. Mainitsin myös, että näiden mainitsemani seitsemän eri syyn lisäksi on monta muutakin, esimerkiksi vaikkapa perheväkivalta.
Mielenterveysongelma sinänsä ei ole huostaanoton syy, ainoastaan, jos on niin hulluksi tullut, että lastaan pahoinpitelee tai kaltoinkohtelee. Sellainen on hullu. On epäkohteliasta huostaanottaa mielenterveysonglemasta kärsivältä lapsi, ilman syytä. On ihmisoikeuksien vastaista estää mielenterveysongelmasta kärsivältä perhe-elämän suoja ja pitää kaikkia mielenterveysongelmasta kärsiviä lapsensa uhkana.
Vain hullujen lapsi voidaan ottaa huostaan.
Ihminen voi menettää mielenterveyttään esim. kidutuksen seurauksena tai kiusaamisen ja vainoamisen seurauksena. Ulkomailla, nimenomaan niissä maissa, joista Suomeenkin mieluusti ollaan adoptoimassa lapsia, tapahtuu paljon kidutuksia, väkivaltaa, sotia ja vainoa niin kanssaihmisten kuin viranomaistenkin taholta. Onko siis tämmöisen ihmisoikeusloukkauksen uhrin menetettävä mielestäsi vielä lapsensakin kun hänen mielenterveytensä on horjutettu. Ja onko lapsen menetettävä kiusattu äitinsä/isänsä näissäkin tapauksissa mielenterveyden myötä.
Sopis vähän sosiaalitanttojenkin miettiä ennen kuin mennään julistamaan mielenterveysongelmista kärsivia huonoiksi vanhemmiksi yleiseti ja sitä perusteeksi huostaanottoon sellaisenaan.
Käsken suorastaan tarkistamaan mielenterveyteen vetoaminen huostaanottojen yhteydessä.
oman terveytensä, fyysisen tai psyykkisen, kanssa, tarvitsee kaikki voimavaransa siihen. Tällöin hän ei pysty täysipainoisesti yksin antamaan lapselle sitä turvaa, jota tämä tarvitsisi. Lapsi tarvitsee aikuisen täysipainoisen panoksen koko ajan. Tätä ei mielenterveyspotilas tai -toipuja välttämättä kykene antamaan. Hän voi saada tähän tukea puolisoltaan, tuttavapiiriltään tai sosiaalihuollosta, mutta jos tilanne on liian vaikea, lapsi täytyy ottaa huostaan. On turha miettiä, onko tämä mielenterveyspotilaan oma syy: tietenkään se ei ole. Onko se reilua hänelle: elämä ei ole. Mutta joskus täytyy ajatella lapsenkin etua. Toistan vielä itseäni: Lapsi tarvitsee aikuisen täysipainoisen panoksen koko ajan.
Eihän muutkaan potilaat pysty täysipainoisesti hoitamaan lastaan eikä olemaan läsnä. Jo pelkkä päänsärky vie voimia lapsen täysipainoiselta hoidolta. Onko tämä muuten nyt se peruste, minkä vuoksi myös syöpäpotilailta uhataan ottaa lapset huostaan kuten yhdessä ohjelmassa näytettiin, eikä luotettu aviopuolison kykyyn hoitaa lapsia potilaankin edestä. Yksinhuoltajiin kyllä on luotettu.
Mielenterveysongelma pelkästään ei edelleenkään riitä. Ei ole lapsen etu edelleenkään riistää häneltä kotia pelkän äidin/isän järkkyneen mielenterveyden takia jos mitään näyttöä laiminlyönnistä ei ole. Pitää olla näyttö, että lapsi on kaltoinkohdeltu. Sitten pitää järjestää tuomio kaltoinkohtelusta tai todeta syyntakeettomuus. Minkään pelkän diagnoosin peruteella ei voida potilaan lapselta evätä äitiä/isiää.
ihan idealistista huuhaatan.
Miten on pariskunnat (ei tärkesyjärjestyksessä)
-puoliso pettää
- taloudellisia vaikeuksia
- puolisolla peliriippuvuutta
- puolisolla alkoholiriippuvuutta
- työnarkomaniaa
- omat vanhemmat sairastelevat ja vanhenevat
- henkistä väkivaltaa
- työpaineita
- naapuripaineita
- jne....
Ei se suomalaisen naisen päihdelapsi ole sen erilaisempi kuin venäläisen äidin päihdelapsi.
Siitä syntyykin kysymys onko kukaan ylipäänsä kovin halukas adoptoimaan päihdeäidin lasta kun on aina riski, että raskausaikana lapsi olisi vaurioitunut ja tämä tulisi esille vaikka kouluun mennessä suurena oppimisvaikeutena tai muuna ongelmana.
Kyllä kidutetun tai vainotun lapsi on varmempi.
mainitsemistasi asioista ei tarvitse johtaa huostaanottoon, jos lapsen ja perheen tilanne saadaan riittävällä tuella turvattua. En ole myöskään väittänyt, että mielenterveysongelmien pitäisi johtaa suoraan huostaanottoon, koska monet perheet saavat tukea muilta tahoilta. Eikä se missään nimessä johdakaan, se on selvää. Kuitenkin siinä tapauksessa, että mielenterveysongelmat kuormittavat vanhempaa niin, ettei tämä kykene huolehtimaan lapsestaan täysipainoisesti eikä takaamaan turvallista kasvuympäristöä edes tuetusti, tulee huostaanotto kyseeseen. Se on kuitenkin aina äärimmäinen keino. Ei lapsia minkään pelkän diagnoosin perusteella oteta pois. Kuitenkin myös noista sinun mainitsemista tapauksista osa voi olla sellaisia, jotka johtavat siihen, ettei lapsi ole turvassa kotonaan. Tällainen voi olla esimekiksi toisen puolison päihderiippuvuus tai väkivaltaisuus. Jos toinen vanhempi ei pysty turvaamaan sitä, ettei toinen vahingoita lasta, vaikka itse olisikin täysin terve, eikä tahdo irrottautua suhteesta, täytyy totta kai muiden tahojen taata lapsen turvallisuus ja/tai tasapainoinen henkinen kehitys.
fiksuakin tiedostaa se, että kaikki eivät tule toimeen vammaisen lapsen kanssa. Joillakin ihmisillä kun on aika romanttisiakin ajatuksia ja ihanteita siitä, millaista arki vammaisen kanssa on. Ja tilannehan on se, että Venäjältä on vaikea saada täysin tervettä lasta. Jos tietää jo valmiiksi, että vammainen lapsi, joka vaatii erityishoitoa, on liian suuri haaste perheelle, ei sitä kannata tieten tahtoen ottaa. Se voisi olla karhunpalvelus lapsellekin.
adoptiovanhempia löytyisi päihdeäitien lapsille yllin kyllin. Lapset ovat ne, joista on "pulaa". Päihdeäitien lapsethan eivät yleensä mene adoptioon, vaan huostaanoton kautta sijoituskierteeseen. Ottajia kyllä löytyisi.
että lapsi sijoitetaan juuri tätä väkivaltaa käyttäneelle puolisolle.
koska psykopaatit ovat monesti hyviä näyttelijöitä.
itselläni on kaksi ihanaa poikaa, jotka ovat venäläisten päihdeäitien lapsia. Oppimisvaikeuksia ja tiettyjä muita haasteita on, mutta rakastan suuresti poikiani ja iloitsen siitä valtavasta edistymisestä jota heissä on näiden vuosien aikana tapahtunut. Suomessa on onneksi saatavissa hyvää erityisopetusta, toimintaterapiaa, ja psykoterapiaa, jotka sen kaikkein tärkeimmän eli perheen saamisen rinnalla auttavat kuntoutumaan.
tehnyt rohkean valinnan. Saanko kysyä, oliko terapiaa vaikea saada lapsillesi? Nykyäänhän kai jonot ovat aika pitkät.. Olitteko jo suunnitelleet näitä etukäteen ennen lasten tuloa Suomeen vai etenitteko sen mukaan, kun oppimisvaikeuksia ja muita alkoi ilmetä? Kuinka hyvin tiesitte lastenne tilanteesta etukäteen?
ei terapioiden tarpeesta etukäteen voi tietää, vaan asiat selviävät pikkuhiljaa. Kaikki laitoslapset ovat jonkun verran jäljessä kehityksestä, ja vasta aika näyttää mikä on todellinen tarve. Esimerkiksi jos lastenkodissa ei ole piirretty ollenkaan, niin ei voi tietää onko hienomotoriikan haasteiden syy harjoituksen puute vai neurologinen ongelma.
Terapioiden saatavuus on ihan kohtuullinen, mutta se, että saa kaiken järjestymään vaatii kyllä paljon sisua ja omatoimisuutta. Tilanne vaihtelee kunnittain paljonkin, mutta täällä Espoossa asiat on melko hyvin.
"Huostaanotoista puolet tehdään liian myöhään
8.9.2008 16:24
Noin puolet lasten huostaanotoista tehdään liian myöhään. Näin arvioivat pirkanmaalaiset sosiaalityöntekijät tuoreessa selvityksessä.
Työntekijät olivat erityisen huolestuneita lasten tilanteesta.
Huostaanotetuista lapsista enemmistöllä oli psyykkisiä ongelmia ja ristiriitoja vanhempien kanssa. Heidän psyykkinen terveytensä oli selvästi huonompi kuin avohuollon piirissä olevilla lapsilla.
Selvityksen mukaan huostaanoton taustalla on usein vanhempien uupumusta, mielenterveys- tai päihdeongelmia.
Avohuollon asiakasperheissä oli usein ongelmia arjen sujumisessa ja taloudessa. Sen sijaan huostaanottotilanteessa ongelmat olivat yleensä kasaantuneet.
Selvityksen vuonna 2006 huostaanotetuista ja sijaishuoltoon sijoitetuista lapsista tekivät Stakes, Tampereen yliopisto ja Tampereen alueellinen kehittämishanke.
STT"
Adoptiossa on aina se riski että lapsesta paljastuu jotain odottamatonta hänen varttuessaan. Se voi olla perinnöllinen sairaus tai vaimma. Mutta sama koskee ihan biologisiakin lapsia, koskaan et voi tietää millainen ihminen hänestä kasvaa ja mitä haasteita eteen heitetään.
Voi olla taas se riski, että kun/jos niitä oppimisvaikeuksia ym. syntyy, sijoitetaan lapsi taas uudelleen? Katsotaan että adoptiovanhemmat ovat aiheuttaneet ne ongelmat...Missä kulkee raja normaalin taantuneisuuden ja uudessa perheessä kaltoinkohtelun välillä? Onko kukaan sellaista ajatellutkaan?
Minä vain sattumalta osuin tälle palstalle. Adoptioperhe on kai niin tarkkaan tutkittu, että ylitsepääsemättömiä ongelmia syntyy äärettömän harvoin. Tai sitten ajatellaan, että melkein mikä tahansa on sille lapselle parempi kuin alkuperäinen elinympäristö. En todella tiedä mitään näistä asioista. Tuli vain mieleen sekin mahdollisuus, että joku ei halua adoptoida esim. päihdeongelmaisen lasta siksi, että pelkää viranomaisten puuttumista oppimisvaikeuksien tms. kärsivän elämään liiaksi.
Täytyy myöntää, ettei ole koskaan tullut mieleen, että viranomaiset voisivat oppimisvaikeuksien takia puuttua lapsen huoltajuuteen. Ainakin tähän astisen neljän ja puolen vuoden kokemuksella lääkärit, psykologit, perheneuvolat yms ovat kaikki tukeneet kasvatustehtävässä ja antaneet lähinnä positiivista palautetta siitä, että olen hyvä äiti kun haen lapsilleni apua. Minun kykyäni olla äitinä ei ole kukaan kyseenalaistanut.
Sosiaalityöntekijäthän käyvät kotikäynneillä kolmen ensimmäisen vuoden ajan katsomassa miten menee ja raportoivat sitten Venäjän viranomaisille mitä heidän sijoittamilleen lapsille kuuluu. Mutta en minä sitäkään ole osannut pelätä - päinvastoin, ihan kiva heitä on ollut tavata ja jutella meidän kuulumisista. Kyllä he tietävät, että nämä lapset eivät aina ole helpoimmasta päästä ja hekin iloitsevat lasten edistymisestä.
Ja MTV3 omalla silkkoa sisällään tavalla käsitteli aihetta jota pystyy käsittelemään ainoastaan Ylen huippujournalistit tai asiantuntijat. Sosiaalisesti järjestäytynyt yhteiskunta valvoo lasten etua huostaanottoineen ja karsii näin adoptioitten määrää jotka saattaisivat osoittautua kelvottomiksi. Miksi MTV3:n 45- minuuttia ei tätä asiaa ymmärtänyt.
Miten yhdistät kuntien tekemät huostaanotot ja adoption? Luuletko, että adoptioon tulevat lapset ovat esim. päihdeäitien, sosiaalisesti syrjäytyneden tai heikompiosasisten lapsia? Ei pidä paikkaansa. Miksi adoptiot mielestäsi saattaisivat osoittautua kelvottomiksi? Onko sinulla hajuakaan adoptiosta ja adoptiovanhempien tarkasta syyningistä?
Tuossahan on nimimerkille "pointtiasi" täysin selvästi kerrottu että järjestäytynyt yhteiskunta on lasten puolella ja näin ollen huonot perheet tippuu kelkasta jo hakuvaiheessa. Adoptio on kelvoton silloin jos adoperhe on sellainen ettei se täytä lain edellyttämiä määritelmiä. Vaikuttaa että tuo maikkarin 45- minuuttinen ei ollut mitään muuta kuin raflaavaa epäjournalismia.
MTV3 itsessään on kaiken iljettävien ei- ammattitaidottomien ohjelmientekijöiden pesä. Vai mitä luulette Big Brotherseista, Maajusseista ja idolseista? niissähän juuri käytetään taviskansalaisia hyödyksi. Nostetaan hetkeksi pilviin niin että nämä kuvittelevat olevansa jo koviakin kluita ja kustantavat hölmöt omiin piikkeihinsä eduskuntavaalikampanjoita hehe :)
Eilinen MTV3:n 45- minuuttia juuri todisti maikkarin kierouden ja ihmismiehen synkkyyden kun se raflasi koulusurmien vanhemmilla.
Eiköhän onnettomimmat tapauksessa ollut uhrit ja näiden omaiset eikä murhamiehen vanhemmat.