On niin helppoa ja mukavaa hoitaa 2-vuotiasta lasta että välillä tuntuu olo niin syylliseltä kun muut raatavat töissä.Varsinkin jos raatavat töissä ja on pieniä lapsia, tai lapsia yli päätänsä.Tähän mennessä nämä ovat olleet elämäni parhaat kaksi vuotta. toki välillä väsyttää mutta ketäs nyt ei väsytä? Vähemmällä minä pääsen kun minun osallistuva ja urhea mieheni joka tuo leivän pöytään(hän on mitä hellyttävin isi). Tekemistähän kotona riittää aina eikä työt tekemällä lopu,itseäni en viitti piippuun ajaan vaikka saatan mieheni mielestä olla vähän hurahtanut siivoomiseen.Menoakin on vaikka minkälaista että pitää välillä vähän rajoittaa,on avointa päivähoitotoimintaa, kerhoa, muskaria ja moneen muuhunkin äiti-lapsi ryhmään tekisi mieli kun se on vaan niin mukavaa.Uhmaikääkin pelkäsin ihan turhaan.Kun pysyy tiukkana ja rauhallisena niin se riittää. Vähän tarvii kestää itkua kun lohduttaa lasta kun tämä ei saa tahtoaan läpi ja kertoa hänelle että nyt sinua harmittaa. Lapset ovat ihania, haluasin jo lisää. Mutta olen kiitollinen tästä yhdestäkin.
2-vuotiaan kotihoidosta
pikkuteletapin äiti
6572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienoa että olet viihtynyt kotona! Itse en ole kauheasti viihtynyt. Rakastan lastani ylikaiken, mutta en vain koe kovinkaan ihanaksi lapsenhoitoa, edes oman lapseni hoitoa. Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta tiedän etten ole tuntemuksieni kanssa yksin. Hoidan lapsemme hyvin, annan huomioita ja rakkautta, paljon hellyyttä. Mutta joka päivä joudun itseäni siihen tsemppaamaan, se ei siis tule minulta luonnostaan, niinkuin monille muille. Me kaikki olemme niin erilaisia, myös me äidit kaikkine tuntemuksinemme.
Rakastan lapsiani yli kaiken ja ihme kyllä se toinenkin tuli tehtyä. Itselleni kotona oleminen vain oli kuin vankila, hirvittävän puuduttavaa. Joskus olen pohtinut miksi näin ja todennut vain että olemme erilaisia enkä tunne syyllisyyttä että kokopäiväinen lastehoito on minulle vastenmielistä. Kun on tottunut työssään jatkuviin älyllisiin haasteisiin sekä fiksuihin, huumorintajuisiin työkavereihin, on lasten kanssa rutiinien pyörittäminen tylsistyttävää ja masentavaa eikä rakkaus lapsiin pelkästään pidä mieltä vireänä. Tarvitsen haasteita, tehtävää aivoille ja aikuisia keskustelukumppaneita säilytääkseni mielenterveyteni joten kotiin jääminen lapsia hoitamaan ei tule kysymykseen. Olen paljon vireämpi ja jaksan touhuta lasten kanssa vapaa-aikana kun saan käydä töissä. Me vain olemme kaikki niin erilaisia....
Varmasti on puuduttavaa jos on vain siellä kotona tai tapaa pelkästään vain muita äitejä joitten kanssa ei kenties ole muuta puhuttavaa kuin ne lapset..
2-vuotiaan hoitaminen on jo todellakin helppoa myös minun mielestäni. Töissäkäymistä en tarvitse virikkeeksi, mutta siihen riittää harrastusmuotoinen opiskelu, kirjaston kirjojen kuluttaminen ja ahkera liikunta. Ja onpa ihanaa, kun on aikaa harrastaa vaikka kuinka paljon kun päivät eivät mene töissä..! Kyllä sitä voi kotona ollessaankin niitä virikkeitä itselleen järjestää.
Onneksi kohta saa vähän lisää tekemistä tähän arkieloonkin, kun vauva syntyy. Isomman kanssa taas on kivaa kun kokkailee jo mukana jne :)
Kun sinä harrastelet kaiket päivät....? Tai kyllä minäkin tiedän yhden perheen jossa vaimo on "kotona hoitamassa lasta" ja ehtii harrastella vaikka mitä. Tosin aviomies joutui jättämään vakityönsä kun ei lasten- ja kodinhoidon takia voi olla poissa kotoa pidempiä aikoja.
Luonnollisestikin avomieheni/tulevan toisen lapsen isä.
Enhän minä tietenkään "kaikkia päiviä" harrastele, salireissulla vierähtää kenties parisen tuntia. Nekin ajoitan sen mukaan, miten mies on töissä (kolmivuorotyö) Tällä hetkellä on valitettavan hiljaista liikunnan harrastamisrintamalla (rv36.. kohta pääsee taas urheilemaan) mutta opiskelemassa käyn kerran viikossa 1,5h kerrallaan matkat. Jos miehelle sattuu työvuoro siihen kohtaan (melko harvinaista, koska aamuvuoron päätteeksi kerkeän kurssille eli ainoa este olisi hänen iltavuoronsa) tarpeen tullen hoitoapua saa mummolasta/lasten tädiltä.
Eli pääosin aika kuluu kotona mutta eihän harrastuksessa käyminen kauaa kestä. Tai kavereitten tapaaminen ulkona silloin tällöin iltaisin, kyllä mieskin osaa lapset nukuttaa ja heidän untaan vartioida :)
Ymmärrän hyvin että äiti jolla on työpaikka jossa voi toteutta itseään kaipaa takaisin töihin. Itse en ole vielä siihen vaiheeseen elämässä edennyt, olen tähän mennessä tehnyt töitä lähinnä kokemuksen ja rahan vuoksi.
Muutin kotoani pois raskausaikana. Olen siis nuori ja opiskelua edessä. Kyllä minullekin tulee työ varmasti olemaan tärkeä osa elämääni.Toivottavasti! Olen luova ja taiteellinen ja tulevaisuudessa haluan työn jossa voin toteuttaa itseäni.Luulen työn olevan ihanteellista jos ei malta olla työelämästä pois.Se on sitten jokaisen oma valinta onko pois vai ei. Mutta valitsi sitten olla kotona tai töissä on minun mielestäni tärkeää että elämässä on muutakin sisältöä kuin lapsi.
Minun elämäni ei loppunut lapsen saantiin ,toisin kuin jotkut vanhemmat ja kokeneemmat ihmiset uhkali. Lopetin kuntosalijäsenyyden kun lapseni oli lähemmäs vuoden, kolmen jumpan takia en viitsinyt jäsenyyttä enää maksaa äitilapsijumppa 1xviikossa. Aloitin omatoimisen juoksuharrastuksen. Se selvittää päätä ja on ihanaa kun ei ole kiinni missään. Oma isäni on aina valmis lähtemaan lenkille kanssani jos ei vaan ole töissä. Ja liikunnasta saa hirveästi energiaa,tosin jos menee illalla lenkille voi olla vaikeuksia saada unta. Olisi ihana juosta maraton ja ehkä teenkin sen joskus.
Käyn opiskelemassa englantia opistossa yhtenä iltana viikossa. Sekin on ihan hauskaa, varsinkin keskustelu. Torstasin minulla on omaa aikaa kun mies ja lapsi lähtevät uimaan, tosin käytän sen liian usein siivoamiseen. Minulla on lisäksi neljä hyvää ystävää ja usempi kaveri joita tapaamme silloin tällöin. Viimeksi vietimme viikonlopun ystävien mökillä porukalla. Oma lapsemme oli aluksi mukana mutta pappa haki hänet meidän omalle mökille niin saimme itsekin rentoutua.Ja siis lapsihan ei ole este sille etteikö voisi nauttia ystävien kanssa iltoja yms. lapsellakin on hauskaa kun on porukkaa ympärillä,aikuista seuraa.. Minun kolme ystävääni on lapsemme kummeja ja lapsi on heille tärkeä ja kummit lapselle tärkeitä. Ja lapsi aina tervetullut mukavaan yhdessä oloon, juhlia voi sivistyneestikin ja jättää ne villeimmät jutut loppuiltaan:) Tai siis onko sitä jotain mitä ei voisi lapsen kanssa tehdä?!:)
Ja tosiaan ostimme juuri oman ensimmäisen asunnon, on ollut varsin haastavaa remontoida, suunitella ja sisustaa tätä. Mulle on ollu tosi tärkeä juttu saada kodista persoonallinen ja oman näkönen. Ja remontti jatkuu..Ja tosissaan on saanut ajatella ja suunitella, käyttää luovuutta ja aivoja! Nyt kesällä tehtiin aivan ihana terassi kivimuureineen ja suihkulähteineen ja sain kehuja kaupungin puutarilta, se tuntui hyvältä. Ja kyllä siihen on käytettykin aikaa ja vaivaa. Meidän tutut ja ystävät on kauhesti kehunut ja ihmetellyt miten ollaan saatu näin kivasti koti laitettua. Ja nyt sitten meillä olis mökinrakennusprojekti edessä, katto täytyis pykätä nyt ennen talvea, oon käyttäny tosi paljon aikaa kun olen suunitellun tulevaa mökkiä ja etsinyt tietoa,oon jo vakuuttanut isovanhemmat mun suunittelu taidoilla ja saan miettiä aika pitkälti pohjapiirustuksen.(eli kyseessä on miehen isän isän mökki joka purettiin ja rakennetaan uudestaan meille).
Ja tosissaan suosittelen kaikille menemään lapsen kanssa vaikka avoimeenpäiväkotiin,mulla itselläni oli omat ennakkoluulot,mitkä osottautui turhaksi. Mutta totesin että äidit siellä on eri ammateista, eri ikäisiä ja eri taustaisia ja ihan tavallisia ihmisiä joiden kanssa voi ystävystyä ja keskustella muustakin kuin lapsesta ja lapsen hoidosta.Ja onhan siellä niitä kerhoja ja hoitopäiviä milloin voi tehdä ja toteuttaa itseään, miten sitten itseään toteuttaakin.
Fiksuja ja huumorin tajuisia ihmisiä voi löytää muualtakin kuin työpäikalta. Ja vaikka työ on iso ja tärkeä osa elämää on tärkeää olla sen lisäksi ystäviä työn ulkopuolelta. Se eläkeikäkin koittaa vielä joskus, joillakin ennemmin joillain myöhemmin ja silloin on tärkeää olla elämässä muutakin sisältöä.
Minulla tämä talvi kuluu nyt näin ja kesällä pitäisi mennä sitten töihin ja siitä sitten opiskelemaan.. Kaksi vuotta on mennyt jylisten ja kohta on elämässä uusi vaihe. minun kohdalla kaikki meni niinkuin piti ja on hyvä näin. Tulevaisuudessa haluan velä toisen lapsen, varmaankin sitten kun olen 30, saa nähdä sitten piteleekö lapsi kotona vai viekö työelämä mennessään, aika näyttää. Mutta kerranhan sitä lapsi on lapsi ja työtähän riittää, minun sukupolven eläkenäkymät on varmaan jossain seitsemänkympin hujakoilla:D
Hauskaa ja luovaa syksyä niin kotiäideille kuin työssäkäyville(ihan yhtähyville äideille:D)
ps.laittakaa ne miehet peuhaamaan lasten kanssa ne ihan vamasti syttyy ja löytää oman sisäisen lapsensa, oli kyseessä sitten minkälainen uraohjus tahansa!Ehdottakaa yhteistä harrastusta, mikään ei ole söpömpää kuin isi muskarissa yms.