13-vuotiaalla pojallani alkoi murrosikä vuosi sitten. Hän lopetti kaikki harrastukset ja kiinnostus kouluun loppui. Käytös muuttui uhmakkaaksi ja hän oli usein karkuteillä. Nykyisin hän tupakoi ja kaljaakin on kokeillut muutamia kertoja. Kotona hän huutaa ja paiskoo tavaroita. Kesästä alaken on ollut ajoittain myös hyviä jaksoja, mutta koulun alettua on uhmakkuuss taas lisääntynyt. Koulu ei kiinnosta ollenkaan.
Olen hakenut hänelle apua useista eri instansseista kuitenkaan saamatta sitä. Ainoa ehdotus on ollut lyhytaikainen sijoitus perhekotiin. Itse vastustan sitä. Ajattelen, että siellä saa huonoa seuraa ja elämä hankaloituu entisestään.
Onko toisia saman kokeneita? Mitä mieltä olette sijoituksesta? Onko siitä apua?
Olen hakenut hänelle apua useista eri instansseista kuitenkaan saamatta sitä. Ainoa ehdotus on ollut lyhytaikainen sijoitus perhekotiin. Itse vastustan sitä. Ajattelen, että siellä saa huonoa seuraa ja elämä hankaloituu entisestään.
Onko toisia saman kokeneita? Mitä mieltä olette sijoituksesta? Onko siitä apua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
jossa nuoria jotka tasaantuneita, niin päinvastainen vaikutus nuorelle jolla pahin uhmakkuus menossa.
Toiset nuoret tarvitsevat todella repäisevän irtaantumisen perheeseensä ja juuri äitiin, joten mikäs sen parempi paikka nuorelle, kuin perhekoti. Etuna myös että saa muukin perhe henkäisy rauhan ja juuri sinäkin, nuoren lisäksi.
Voiko sinunkaan nuori enää paljon huonompaa seuraa saada tai elämä huonontua tuosta mitä se nyt jo on?
Meillä nämä kaksi vanhempaa repäsivät ja lähtivät aikoinaan isänsä luokse ja meno vain pahentui. Isänsä luona asuivat alle vuoden palaten takaisin kotia, jonka jälkeen rauhoittuivat. Kolmonen on parasta aikaa perhekodissa ja ei auta kuin rukoilla hänen rauhoittumistaan ja nyt voi jo sanoa nuorenkin huokasseen helpotuksessta kun pääsi äidistä eroon. Tosin säännöt ne muuallakin kuin kotona.
Voi olla ettei kaikille sovi, mutta keskustele poikasi kanssa, jos hän vähänkin itse haluaa perhekotiin, niin anna hänen mennä ja ota apu vastaan, saat hengähtää toisen lapsesi kanssa, mutta jos hän ei halua itse, tee selväksi että on vain yksi mahdollisuus ja sitten perhekotiin, jos mokaa. Kysehän on lyhyestä sijoituksesta. Huomaa ainakin että olet tosissaan.
Huom. en minäkään ole apua saanut vaikka kuinka olen hakenut. Tälle kolmoselle hain reilun vuoden ja tähän tultiin.
Meillä sukuvika nämä liian varhain irtaantumis repäisyt ja rauhoittumiset sen jälkeen. Parempi irtaantua ammattitaitoisessa paikassa, kuin karkuteille tai paikassa joissa puuttuu ihmiset joilla ammatti ja kokemus monista nuorista.
Perheneuvolasta saan apua.Koitetaan ensin näin.Ei sijoitus aina ole hyväksi riippuu paikastakin ja valitettavasti myös lyö leiman.Eikä sitä välttämättä pureta pian.
Meillä pojan tilanne johti nyt siihen, että alkoholin lisäksi kuvioon tulivat lääkkeet. Poika vietiin tajuttomana sairaalaan ja onneksi hänet löydettiin ajoissa ja hän selviää tehohoidossa oltuaan.
Lastensuojeluviranomaiset tekivät päätöksen kiireellisestä huostaanotosta pojan oman henkeään uhanneen toikkaroinnin seurauksena ja tiistaina sairaalasta päästyään joutuu suoraan sijaiskotiin/asuntolaan...
Nyt tärkeintä meille kaikille on pojan elämän kuntoon saaminen ja toivottavasti hän havahtui tajuamaan itsekkin kuinka vaarallisessa tilanteessa oli.
Äidin suru ja huoli pojasta on jatkunut vuosia ja tätä olen sisimmässäni pelännyt ja kaikki keinot on yritetty, mutta nyt tarvitsemme apua...
Kasvatus on ollut surkeeta