Voiko tunne tulla takaisin joka on ollut vahva ja se on menetetty lyömisen kautta
Mielipide
Maaltako?
181322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ainoa tunne joka ei ehkä seuraavalla kerralla ole yhtä vahva,on lyönnistä aiheutuva kipu.
mutta mitä alkuperänen kirjottaja itse meinaa?
Eikai vahvoja tunteita niin vaan menetä.. ehkä ne piiloutuu suojaan hetkeksi.
ettei se tulisi takaisin?
Ovat kaksi eri asiaa. Väkivalta, lyöminen tässä tapauksessa, vaikuttaa tietysti tunteisiin. Lyönnin jälkeen odotat jo seuraavaa välikohtausta, joten alkuperäistä tunne-elämään et enää suhteessasi saavuta. Huomaat sen kyllä ennemmin tai myöhemmin.
Tunne muuttuu ja väkivallasta ei parane.
kun lyöjän syliin kaipailet. Keskity nyt vaan uuteen ihmissuhteeseen, ajan kanssa palkitsee varmasti enemmän.
Kiitän asiallisista vastauksista,keskustelu voi toki jatkua,asioita voi katsoa monelta kantilta.
kasvanut sellaisissa elämän myrskyissä, ettei suolavesi naamalla tunnu miltään. Kyllä se joskus vituttaa ja kiukutta - myrsky - mutta eipä se tunteisiin vaikuta. Valitettavaa kait, kun pitää löytää toiset syyt hallitsemiseen tai sitten vaan yksinkertaisesti todeta - hitto - ei ton tunteita voi ohjailla, olkoot.
Sodan jälkeen tulee yleensä rauha. Ihmisen muisti on kuitenkin pitkä eikä lyöntiin nostettu käsi ole enää se yhtä hellä ja ystävällinen mitä se sitä ennen oli. Muista että lyönnin takana on myös tunne ja se tunne ei ole rakkaus.
Huono kohtelu johtuu välinpitämättömyydestä joka ei kuulu rakkauteen. Tietysti jos olet kohdellut häntä huonosti hän tekee saman sinulle? Kyseessä voi olla siis sodanjälkeinen rauhanajan ylivarusteluprosessi.
Tyypillisesti väkivalta parisuhteessa on kuitenkin vain puolustuskeino. Tyttöystäväsi tuntee olevansa heikoilla suhteesi ja ainoaksi aseeksi hänelle jää silloin hyökkäys. Suhteenne ei ole siis tasapuolinen?
Väkivalta voi olla myös käyttäytymishäiriö, jonka taustalla voi olla sekä fysiologisia että psyykkisiä syitä. Aiemmat elämänkokemukset, aivotoiminnan aineenvaihduntahäiriöt tai sairaus.
Ensimmäinen askel on keskustelu ja mahdollinen parisuhdeterapia. Jos ongelma todetaan vakavaksi myös yksilön lyhytterapia voi tulla kysymykseen aikaisemmista elämänkokemuksista johtuvien käyttäytymishäiriöiden selvittämiseksi.
Fysiologiset syyt tai todettu sairaus vaativat terapian lisäksi jatkuvaa säännöllistä lääkitystä. Tässä tapauksessa täydellinen paraneminen on mahdollista vain jos kyseessä on esimerkiksi kasvain joka voidaan poistaa. Muussa tapauksessa oireet ovat pysyvät ja niitä voidaan vain lievittää.
Väkivallasta pääsee eroon lähtemällä, mutta rakkaudesta ei.
heti :D *hekottaa*
Tota sanottaisko, että ei tä ole ikinä ollut millään parisuhde asteella. Mut mä luulen, että lyöjällä on varmasti omat syynsä, niinkuin on mullakin raivostua lyömisestä.
Vaan omatunto löytyy jokaiselta ja mulla on sellainen fiilis, että se kouraisee vielä jossain vaiheessa syvältä. Itse kutakin.
on sellainen, mitä olen muutaman kohdalla miettinyt.. tunteet menee niin yli ettei niitä kykene hallitsemaan, ok siitä ei saisi suuttua.
Toinen asia, syvästi haavoitetut testaavat alitajuisesti sitä miten vahvoista tunteista on kyse. "Jos toimin näin ja näin vieläkö se välittää" - ikäänkuin suojaavat itseään siltä, että jos se toinen kuitenkin satuttaa.. tiedän kun olen tehnyt tota itse, ollut niin vittumainen akka ku olla ja voi. Ja lopunviimein päätynyt tulokseen, että no ok - ehkä sä sit oikeasti välität.
ystäväni sanoi asian ihanasti. "Sä olet aina mun pieni kultani, en ikinä hylkää sinua" . Niin vaikka tekisin mitä, vaan siinä vaiheessa ei enää tehnyt mieli kiukutella kun ymmärsi, että jestas - toi oikeasti tykkääkin musta.
Jos lyöminen helpottaa.. minun ei tarvitse kantaa sitä asiaa mukanani, paitsi oma virheeni raivostua siitä. Sitä en itselleni anteeksi anna, no yritän kokoajan..
Jos toista ei kiinnosta, paras tapa on jutella kauniisti asiasta,siihen kykenee ihan hyvin jos tosissaan niin on. Raivoaminen ei vaan auta.
Tästä huvittava esimerkki. Kokeilin känniviestien lähettelyä erääseen mieheen ehkä puoli vuotta sitten.. sen reaktio oli : soitto mulle ja kauniisti puhe "hei J.... sovitaanko yksi asia, ei tälläsiä.. " - Ok. sovitaan niin ja kyllä ollaan hyvät ystävät.
Se oli mun tapa kokeilla..
aloittaja?Jos oot,ni viittitkö kirjoittaa aloittamallasi nikillä.Muutkin jotka kirjoittaa useamman viestin vois samalla minkä pisti alottaessaan nimimerkin kohdalle.Tää on hyvä aihe ja jos keskustelua syntyy enempi,ni tietäs kuka et henkilö jatkaa...
Tämä on hyvä kuvaus siitä miten käyttäytymishäiriöt lisääntyvät pienissä yhteisöissä. Jos yhteisössä on yksikin sairas henkilö hän voi saastuttaa koko yhteisön.
Sairaan "syvästi haavoittama" siis testaa vaikka hänen tulisi välttää tätä sairaan vaikutuspiirissä omaksuttua toimintamallia. Sitä tulisi välttää, mutta jos et ole oppinut muuta toimintatapaa et ole kypsä tekemään muutosta. Aika parantaa ja kokemuksesta opit, mutta siinä vaiheessa kun koko yhteisön käyttäytymisgeneettinen toimintamalli on jo saastunut etkä pysty enää tekemään muutosta.
siitä, miten normaali syvästi satutettu ihminen voi toimia. Psykologi ja psykiatri - teidän ammattisalaisuus on se, että suurimmalla osalla on itsellään syviä mielenterveyden häiriöitä mut popsitte vaan lääkkeitä tähän ja tohon.. kerronko lisää?
Sairas ihminen ei saastuta muita jollei kyseessä ole jokin ruttobakteeri. Pitäisköhän sun mennä takaisin yliopistolle .. ?
valoisa puoli, että silloin ei kaipaa muiden hyväksyntää, tukea tai käyttäytymistä ympärilleen. Silloin uskaltaa ja voi toimia itsenäisesti tarpeen niin vaatiessa.
Huono käytös on tarttuva tauti. Ainoa tapa oppia siitä pois on itsetuntemus, ympäristön vaihdos, elämänkokemus ja opiskelu. Tervetuloa yliopistolle!
ei kait se sitä tappanu sentään vai mitä toi sota rauha tässä merkkaa???
rauhaan.