yksikään ei korvaa sinua,
ei sanojasi, ei tekojasi
eikä rakkauttasi
joku voi olla sinun paikallasi,
osaamatta olla sinä
ei sanojasi, ei tekojasi
eikä rakkauttasi
joku voi olla sinun paikallasi,
osaamatta olla sinä
tämän minä halusin
vielä sanoa
16746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
saa sen mitä minä elääkseni tarvitsen, ilmaiseksi? Eipä hyvältä kuullosta.
rahasta ei ollut puhe, eikä asunto olisi sama
kuin meillä ja sinä olisit poissa.Paljonko hänen pitää maksaa? kerro, ole hyvä
Voi miten kauniita sanoja!!
Voi kun joku sanoisi minullekin noin.
Voi kun minä olisin... hän?
sanat syntyvät hänestä(vaikka sinusta puhunkin).
kiitos,kun pidit. Voisitkohan olla? siinäpä kysymys..
Ei
tuskinpa olen
hän.
Miljoonien
ihmisten joukossa
en voi olla
hän.
Hän
on jotain sellaista
jota minä
en ole
sinulle...
Ehkä olen
jollekin muulle
h ä n ....
et tosiaankaan ole hän
miljoonat ihmisetkään eivät
vaikuta siihen, et voi olla hän
hän on erilainen, hiljainen ja
vähän omituinen, hän tosiaan on
minulle , et sinä
niin varmaan olet jollekin muulle, hän.
Häntä todellakoska silloin olisit jo Hänen luonaan
turha sitä on jossitella
sinä et voi tietää
hän on niin kaukana
en voi nähdä häntä
ehkä joskus, kun
aika on
jossittelua ei tämä ole
Niinhän se on,että jokainen on ainutlaatuinen ihminen ja tuo tunne on yksilöllinen,eikä kukaan voi toiseksi muuttua korvaten toistaan. Onneksi ei tarvitsekaan. Sydän kyllä sen aistii milloin on rakkaus kyseessä ja vaikka olisi kuin yö ja päivä nuo vertauskohteet niin jos mukana on rakkautta niin toinen on rakastettava jo ihan omana itsenään. Ajatuksia herättelevä on tämä runoteos. Näen tässä runossasi myös kaipuuta ja luopumisen tuskaakin.
sinä ymmärsit runoni ja
pääsit sen sisälle
tunsit myös kaipuun ja
luopumisen tuskan, joka
ei lopu koskaan
kiitän sinua
ei korvaa minua. mikset sitten jo ole luonani
kukaan ei korvaa häntä
hän on niin kaukana, ehkä
joskus tulen näkemään hänet
ikävä kyllä et ole hän
miehet ovat just sellassia, että ottavat tasapainoisen, turvallisen ja tossukan emännän vierelleen, mutta pettävät tilaisuuden tullen.
tässä ei ollut kyse millaisen
emännän otti, vaan kyse on siitä
mitä elämä otti pois ja vei kauas
pois.
Totta joka sana.
edellämainitusta seuraa
- hillitön kipu.
Ainutlaatuisen ihmisen katoaminen
jos mikä koskee.
se,kipu hiipii hiljaa
ajatuksiin, se ravistaa
se kokeilee
ajan kuluessa ei viillä
enää niin kovasti, vaan
herättää ja muistuttaa.