Minulla on ensimmäistä kertaa uroskissa, joten hämmästelen uutta kokemusta:) Tai siis olen tavannut ko. käytöstä muilla uroskissoilla, mutta en ole sen enemmän paneutunut asiaan.
Miksi kissa hyökkäilee? En provosoi mitenkään, yhtäkkiä vaan saa kohtauksen ja hyökkää kiinni käteeni purien ja raapien. Työnnän pois ja komennan lopettamaan. Usein jää vielä väijymään ja saattaa hyökätä uudestaan hetken päästä.
Tätä ei tapahdu usein, mutta nytkin väli oli niin lyhyt, etteivät aiemmat naarmut olleet ehtineet parantua.
Kissa tulee omasta aloitteestaan syliini useita kertoja päivässä. Sen lisäksi nuohoaa jaloissa kerjäämässä silittelyä. Välillä seurailee minua esim. parvekkeelle tai huoneesta toiseen. On siis tosi seurallinen tapaus. Ja saa minulta kyllä huomiota yllin kyllin.
Joskus tulee siis syliini ja silitettyäni pari kertaa, koskettaa hampaillaan kättäni - tämä tarkoittaa, että nyt riittää silittely. Vaikka lopetankin, saattaa jäädä syliini ja kohta hyökätä kiinni. Omituista käytöstä.
Tiedättekö, miksi kissa käyttäytyy näin? Onko se turhautunut kenties?
Ikää kissalla on jo yli kymmenen vuotta, joten se ei oikein innostu leikkimään enkä keksi sille kerrostaloasunnossa muutakaan virikettä. Mökillä saa olla vapaana eikä tuollaista käytöstä esiinny. Otin kissan vasta keväällä eli tämän ikäisenä, joten en tiedä tarkkaan sen historiaa. Kissa on sopeutunut hyvin eikä mitään merkkejä päinvastaisesta ole.
Miksi kissa hyökkäilee? En provosoi mitenkään, yhtäkkiä vaan saa kohtauksen ja hyökkää kiinni käteeni purien ja raapien. Työnnän pois ja komennan lopettamaan. Usein jää vielä väijymään ja saattaa hyökätä uudestaan hetken päästä.
Tätä ei tapahdu usein, mutta nytkin väli oli niin lyhyt, etteivät aiemmat naarmut olleet ehtineet parantua.
Kissa tulee omasta aloitteestaan syliini useita kertoja päivässä. Sen lisäksi nuohoaa jaloissa kerjäämässä silittelyä. Välillä seurailee minua esim. parvekkeelle tai huoneesta toiseen. On siis tosi seurallinen tapaus. Ja saa minulta kyllä huomiota yllin kyllin.
Joskus tulee siis syliini ja silitettyäni pari kertaa, koskettaa hampaillaan kättäni - tämä tarkoittaa, että nyt riittää silittely. Vaikka lopetankin, saattaa jäädä syliini ja kohta hyökätä kiinni. Omituista käytöstä.
Tiedättekö, miksi kissa käyttäytyy näin? Onko se turhautunut kenties?
Ikää kissalla on jo yli kymmenen vuotta, joten se ei oikein innostu leikkimään enkä keksi sille kerrostaloasunnossa muutakaan virikettä. Mökillä saa olla vapaana eikä tuollaista käytöstä esiinny. Otin kissan vasta keväällä eli tämän ikäisenä, joten en tiedä tarkkaan sen historiaa. Kissa on sopeutunut hyvin eikä mitään merkkejä päinvastaisesta ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
siihen auttaa vain leikkiminen. Katselin että kissoille on myynnissä älypelejä joihin piiloitetaan palkkioksi namia, ehkä sellainen antaisi virikettä.
Aikanaan minulla oli samoin käyttäytyvä uroskissa. Vietettyään aikaa ulkona kissa oli rauhallinen, mutta muutama viikko ilman ulkoilua niin metsästysviettiä alettiin purkamaan minuun.
Kissalle on vaikea selittää että mökkikausi on nyt tältä vuodelta ohi.
ja lenkille! Valjaat päälle ja ulkoilemaan joka päivä, ja mieluummin pitemmän aikaa kuin lyhyemmän. Omalla kissallani oli moisia aggressiokohtauksia kun asuimme kahdestaan pienessä kerrastaloluukussa eikä edes parvekkeella voinut olla kun siinä ei ollut lasia/verkkoa. Kyllä se kissa sitten loppuillan makoili kiltisti sohvassa kun ensin oli parikin tuntia kävelty kaduilla ja lenkkipoluilla.
meillä aivan sama homma, oli kuin omaa kirjoitustaan olisi lukenut. meidän kolli 6 kk vanha ja hyökkäilee päivittäin, puree ja raapii. mökillä käyttäytyy kuin enkeli eikä edes karkaa kovin kauas. sitä kuitenkin ihmettelen miksi kissa hyökkäilee vain minua päin, mieheni saa olla aivan rauhassa. mahtaakohan kissan leikkaaminen ollenkaan rauhoittaa tätä villitystä? otan ilomielin minäkin vastaan ehdotuksia miten tällaisen käytöksen saa loppumaan.
"raivopääni" turhautuminen ja huomion kipeys loppui nopeasti kun meille otettiin toinen kissa. Alkuun se (tuolloin 3v) nujuutti pentua (ei enää minua) niin että väliin piti mennä, mutta alkuhankaluuksien jälkeen kissat alkoivat leikkiä ja temmeltää yhdessä. Nyt vanhana herrana on kissani hyvinkin rauhallinen ja miellyttävä lemmikki, mutta selvästi perusluonteeltaan kahta kaveriaan aggressiivisempi (mutta onneksi se ei enää ole ongelma). Kissoissa kun on eroavaisuuksia tempperamentinkin suhteen. Yksi on ärhäkämpi ja toinen taas pehmeäluonteinen löllykkä (kuten nuorimmaiseni).
"Naarmuja täynnä", sinun kissasi on vielä nuori joten uskon että leikkaainen on yksi askel oikeaan. Oma kissani vaati paljon aikaa, kärsivällisyyttä (hyviä hermoja!!!), huomiota ja edelleen sitä ulkoilua ja aktivointia...ja näillä eväillä sen kanssa pärjäsi vaikka toisaan aika ärhäkkäluonteinen kissa olikin. Mutta aina on toivoa varsinkin jos on halua ja yritystä!
Kokeilen nyt ensin sitä aktivointia sisällä, koska vanhaherra ei ole tottunut ulkoilemaan valjaissa. Tulee ulkona erittäin hermostuneeksi ja pyrkii koko ajan kotitaloa kohti. Pienin askelin kokeilen sitten sitäkin, jos muu ei auta.
Harmi, etten uskalla ottaa tälle toista kissaa seuraksi, koska minulle sanottiin, ettei se pidä muista eläimistä. Pelkään, että se raatelisi toisen kissan pahasti. Mieluusti ottaisin kyllä kaverin sille.