Ihmisen piirtämistä

kommenttisikin! Teitä asiallisen keskustelun lapsellisia häiriköitä riittää jokaiseen aiheeseen esittelemään älykkyystasoaan.

Tuollainen lausuma on tässä yhteydessä tosi törkeä, koska et anna pienintäkään esimerkkiä perusteluiksi. On satoja ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet tuollaisista kursseista ja ovat valmiit maksamaan paljonkin mutta eivät tyhjästä. Ottaen huomioon, että kyse on ote Taidemaalariliiton jäsentiedotteesta, on lupa odottaa, että sen saa, mitä on luvattukin. Jos sinulla on asiallista sanottavaa niin sano se tai nakkaa näppäimistösi ikkunasta ulos.

il pittore kirjoitti:

kommenttisikin! Teitä asiallisen keskustelun lapsellisia häiriköitä riittää jokaiseen aiheeseen esittelemään älykkyystasoaan.

Tuollainen lausuma on tässä yhteydessä tosi törkeä, koska et anna pienintäkään esimerkkiä perusteluiksi. On satoja ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet tuollaisista kursseista ja ovat valmiit maksamaan paljonkin mutta eivät tyhjästä. Ottaen huomioon, että kyse on ote Taidemaalariliiton jäsentiedotteesta, on lupa odottaa, että sen saa, mitä on luvattukin. Jos sinulla on asiallista sanottavaa niin sano se tai nakkaa näppäimistösi ikkunasta ulos.

:D Jos olisin lisänyt hymiön tuohon perään niin ehkä et olisi tulkinnut niin tiukkapipoisesti.

Ehkä heitin tuon vähän puolihuolimattomasti, myönnettäköön.

Olen itse saanut koulutukseni puolesta kunnian osallistua kahdelle professori Manasherovin neljän viikon anatomian kurssille ja voin kertoa, että ne ovat hyödyllisiä mutta piinallisia.

Venäläinen opetusmetodi on jotakin vallan muuta kuin mihin suomalaiset oppilaat ovat keskimäärin tottuneet. Työtä täytyy tehdä paljon ja jos tehdyn työn määrä ei opettajaa miellytä, opetusta jatketaan jopa viikonloppuisin. Neljän viikon aikana tehdään tasan yksi piirustus, jota kurssin kuluessa joutuu pyyhkimään pois ja piirtämään uudestaan vähintään sata kertaa. Kurssin lopussa työ on lähes puhki kulunut ja itsetunto hyvin todennäköisesti nollissa. Uutta paperia ei saa eikä sommittelua voi muuttaa jos työ ei tunnu toimivan. Luvassa on siis verta, hikeä ja kyyneleitä.

Hyödyllinen kurssi, mutta piinallinen. Näppäimistöäni en suostu heittämään, olen sen avulla monta hyvää neuvoa jakanut tälläkin palstalla eika tarkoituksenani suinkaan ole ollut häiriköiminen.

siinä vastaus! kirjoitti:

:D Jos olisin lisänyt hymiön tuohon perään niin ehkä et olisi tulkinnut niin tiukkapipoisesti.

Ehkä heitin tuon vähän puolihuolimattomasti, myönnettäköön.

Olen itse saanut koulutukseni puolesta kunnian osallistua kahdelle professori Manasherovin neljän viikon anatomian kurssille ja voin kertoa, että ne ovat hyödyllisiä mutta piinallisia.

Venäläinen opetusmetodi on jotakin vallan muuta kuin mihin suomalaiset oppilaat ovat keskimäärin tottuneet. Työtä täytyy tehdä paljon ja jos tehdyn työn määrä ei opettajaa miellytä, opetusta jatketaan jopa viikonloppuisin. Neljän viikon aikana tehdään tasan yksi piirustus, jota kurssin kuluessa joutuu pyyhkimään pois ja piirtämään uudestaan vähintään sata kertaa. Kurssin lopussa työ on lähes puhki kulunut ja itsetunto hyvin todennäköisesti nollissa. Uutta paperia ei saa eikä sommittelua voi muuttaa jos työ ei tunnu toimivan. Luvassa on siis verta, hikeä ja kyyneleitä.

Hyödyllinen kurssi, mutta piinallinen. Näppäimistöäni en suostu heittämään, olen sen avulla monta hyvää neuvoa jakanut tälläkin palstalla eika tarkoituksenani suinkaan ole ollut häiriköiminen.

asiallisesta vastauksestasi, se on juuri sellainen, jollaisesta on hyötyä asiasta kiinnostuneille.

Ärhäköidyin koska lähes jokaiseen aloitukseen tulee asiattomuuksia, jotka karkoittavat nopeasti muut keskustelijat. Olihan ärähdyksestä kuitenkin se hyöty, että nyt muutkin tietävät, mitä kurssilla on odotettavissa. Kiitos siis muittenkin puolesta.

siinä vastaus! kirjoitti:

:D Jos olisin lisänyt hymiön tuohon perään niin ehkä et olisi tulkinnut niin tiukkapipoisesti.

Ehkä heitin tuon vähän puolihuolimattomasti, myönnettäköön.

Olen itse saanut koulutukseni puolesta kunnian osallistua kahdelle professori Manasherovin neljän viikon anatomian kurssille ja voin kertoa, että ne ovat hyödyllisiä mutta piinallisia.

Venäläinen opetusmetodi on jotakin vallan muuta kuin mihin suomalaiset oppilaat ovat keskimäärin tottuneet. Työtä täytyy tehdä paljon ja jos tehdyn työn määrä ei opettajaa miellytä, opetusta jatketaan jopa viikonloppuisin. Neljän viikon aikana tehdään tasan yksi piirustus, jota kurssin kuluessa joutuu pyyhkimään pois ja piirtämään uudestaan vähintään sata kertaa. Kurssin lopussa työ on lähes puhki kulunut ja itsetunto hyvin todennäköisesti nollissa. Uutta paperia ei saa eikä sommittelua voi muuttaa jos työ ei tunnu toimivan. Luvassa on siis verta, hikeä ja kyyneleitä.

Hyödyllinen kurssi, mutta piinallinen. Näppäimistöäni en suostu heittämään, olen sen avulla monta hyvää neuvoa jakanut tälläkin palstalla eika tarkoituksenani suinkaan ole ollut häiriköiminen.

Noin sitä oikeasti oppii... Toi on aivan oikea kurssi. Ei mikään sellanen minne mennään vähän vääntämään omaa ilmaisua ja hengailemaan.

Jos katsoo näitten koulujen oppilaiden töitä, joissa todella tehdään vaikkapa vaan muutama piirustus kuukaudessa, ja ehkä siihen päälle joitakin luonnoksia. Kuten vaikkapa Florence Academy, Waterstreet, Repin Instituutti jne. Niin voi huomata että ne työt on oikeasti todella hyviä perusteiltaan. Koska sielä ei vaan saa mennä sieltä mistä aita on matalin. Jos joku juttu on väärin se pyyhitään pois, ja tehdään uudestaan. Varsinkin alussa, kun ei ole vielä paljoa pohjaa, jutut voi mennä väärin perän jälkeen kymmenenkin kertaa. NIin sitten sitä pyyhitään pois kokoajan. Ja 4vkon jälkeen paperiin on saatu vaan haaleat ääriviivat. Mutta hei! ... ainakin ne ääriviivat on oikein! ja on tullut tajuttua miten niitä tehdään. Eikä ole tullut juosten kustua nopeasti jotain huonoa piirustusta ja vaan lähinnä vahvistettua vanhoja huonoja "tapoja" vaan ehkäpä opittua oikeasti joku pieni palanen.

No joo tiedän että tää ei varmaankaan ollut sun asenteesi. Mutta halusin vaan pistää tollasen kärjistetyn esimerkin tohon, koska tiedän että monia noi samaa piirustusta kokoajan ja tiukat kritiikit jutut pelottaa :D... En ole itse koskaan ollut venäläisten opissa, mutta käyn florence acdemy of artia ja sielä on todella samanlaisia tapoja. Olen tosiaan aloittanut 2vkon jälkeen yhden piirustuksen kokonaan alusta ja tehnyt 3 viikkoa pelkkiä mallin ääriviivoja. Mutta ainakin oikeasti opin jotain, enkä vaan jatkanut vanhoilla kakoilla perusteillani.

Allright... työn ja oppimisen iloa! kaikille ketkä lähtee anatomian, mittasuhteiden, kaksiulotteisten muotojen, valöörien jne. tielle :D. Se on rankkaa mutta todella mielenkiintoista ja palkitsevaa loppupeleissä.

BARE kirjoitti:

Noin sitä oikeasti oppii... Toi on aivan oikea kurssi. Ei mikään sellanen minne mennään vähän vääntämään omaa ilmaisua ja hengailemaan.

Jos katsoo näitten koulujen oppilaiden töitä, joissa todella tehdään vaikkapa vaan muutama piirustus kuukaudessa, ja ehkä siihen päälle joitakin luonnoksia. Kuten vaikkapa Florence Academy, Waterstreet, Repin Instituutti jne. Niin voi huomata että ne työt on oikeasti todella hyviä perusteiltaan. Koska sielä ei vaan saa mennä sieltä mistä aita on matalin. Jos joku juttu on väärin se pyyhitään pois, ja tehdään uudestaan. Varsinkin alussa, kun ei ole vielä paljoa pohjaa, jutut voi mennä väärin perän jälkeen kymmenenkin kertaa. NIin sitten sitä pyyhitään pois kokoajan. Ja 4vkon jälkeen paperiin on saatu vaan haaleat ääriviivat. Mutta hei! ... ainakin ne ääriviivat on oikein! ja on tullut tajuttua miten niitä tehdään. Eikä ole tullut juosten kustua nopeasti jotain huonoa piirustusta ja vaan lähinnä vahvistettua vanhoja huonoja "tapoja" vaan ehkäpä opittua oikeasti joku pieni palanen.

No joo tiedän että tää ei varmaankaan ollut sun asenteesi. Mutta halusin vaan pistää tollasen kärjistetyn esimerkin tohon, koska tiedän että monia noi samaa piirustusta kokoajan ja tiukat kritiikit jutut pelottaa :D... En ole itse koskaan ollut venäläisten opissa, mutta käyn florence acdemy of artia ja sielä on todella samanlaisia tapoja. Olen tosiaan aloittanut 2vkon jälkeen yhden piirustuksen kokonaan alusta ja tehnyt 3 viikkoa pelkkiä mallin ääriviivoja. Mutta ainakin oikeasti opin jotain, enkä vaan jatkanut vanhoilla kakoilla perusteillani.

Allright... työn ja oppimisen iloa! kaikille ketkä lähtee anatomian, mittasuhteiden, kaksiulotteisten muotojen, valöörien jne. tielle :D. Se on rankkaa mutta todella mielenkiintoista ja palkitsevaa loppupeleissä.

ovat ankaria mutta myös asiallisia ja kohteliaita.

Näillä Suomessa pitämillään kursseilla he eivät edes ole yhtä vaativia kuin Pietarin akatemian kursseillaan. Suomalaiset oppilaat ovat lähtötasoltaan keskimäärin venäläisiä teknisesti heikompia, ja ihmekö tuo, kun venäläiset oppilaat ovat usein suuntautuneet (tai suuntautettu) "elämänuralleen" jo pikkunaperosta saakka.

Olen vieraillut Pietarin akatemiassa sen kevätnäyttelyn aikaan ja täytyy sanoa että oppilaiden harjoitustyöt ovat teknisesti huikaisevan hyviä. Tosin ne ovat paljolti myös hyvin samanlaisia, käsialoja ei juuri erota eikä niitä harjoitustöissä varmaan juuri hyväksytäkään. Veäläisillä on yksi ainoa oikea ja hyväksyttävä tekemisen malli.

Anatomian opetus on perusteellista ja kestää kauan. Oppilaat joutuvat mm. opettelemaan ulkoa jokaisen ihmiskehon luun ja lihaksen tieteellisen nimen kuin lääkärioppilaat ikään. :) Opetus tapahtuu keskiaikaisen näköisessä hämärästi valaistussa auditoriossa, jossa tunnelma on kapeine puisine "kirkonpenkkeineen" kuin elokuvan alkemistin luolassa ikään. Aitoja luurankoja seisoo ryhmissä useampia kappaleita, vanhoissa lasivitriineissä on aitoja pääkalloja, osa selvästi sotien ajalta luodinreikineen kaikkineen. Rekviisiittaan kuuluu mm. pronssiin valettu kuollut mies. Tämä kuriositeettina. :)

Suomalaisten triviaaleina pitämille asioille annetaan siellä arvoa, perinteitä kunnioitetaan samoin kuin opettajan ehdotonta auktoriteettia. Oppilaat eivät mm. saa harjoitustöitään itselleen, ne ovat koulun omaisuutta eikä niitä varsinaisesti pidetä edes tekijänsä omina taideteoksina.

Mielenkiintoista on se, että venäläiset eivät kuvaa töissään lainkaan miesmallien sukupuolielimiä. Ne on peitetty "stringimallisella" kangaslapulla, joka pysyy paikallaan parin ohuen narun avulla. Selitykseksi he antavat kysyttäessä sen, että he eivät pidä miehen sukupuolielimiä esteettisesti miellyttävinä tai "kauniina", kuvaamisen arvoisina. Luulen, että taustalla on alunperin kuitenkin häveliäisyyssyyt. :) Suomessa kursseilla on käsittääkseni lähes aina naismalli, joten tätä ongelmaa ei ole.

Venäläinen opetus on siis melko erilaista kuin suomalainen. Ilmaisuun tai käsialaan ei kannusteta eikä siitä anneta kritiikkiä ollenkaan. Ainoa tavoiteltava päämäärä on todenmukainen, realistinen anatominen piirustus. Mitään sooloiluja ei hyväksytä, niille tulee välittömästi jyrkkä kumitustuomio. Opettaja voi myös itse ottaa kumin tai lyijykynän käteen ja käydä poistamaan työstä osia tai piirtämään apuviivoja ja ääriviivoja paikalleen. Jotkut järkyttyvät tästä ja pitävät sitä tunkeilevana käytöksenä. Venäläiset kuitenkin suhtautuvat harjoitustöihin aivan erilailla kuin suomalaiset, eikä asiaan kannata kiinnittää mitään huomiota.

Opettajat, kuten herra Gennadi Manasherov, ovat kuitenkin tottuneita suomalaisiin käytäntöihin ja ilmapiiriin kouluissa eikä heitä tarvitse arastella tai lähestyä mitenkään erityisen muodollisesti. Herra Manasherov on opettanut suomalaisissa taideoppilaitoksissa, mm. Imatran taidekoulussa, jo monien monien vuosien ajan.

Eräs asia, joka vaikuttaa kurssin luonteeseen, on tulkin käyttö. Venäläiset opettajat eivät opeta englanniksi eivätkä käsitykseni mukaan pääsääntöisesti puhu englantia ollenkaan. Jos oppilas ei puhu venäjää, kommunikaatio on tulkin ja hänen asiantuntemuksensa varassa. Venäläiset opettajat myös usein ilmaisevat itseään hyvin kaunopuheisesti ja kohteliaasti. Osa informaatioista hukkuu tulkkausprosessissa ja opettaja voi jäädä persoonana hieman etäiseksi.

Mutta todella, oppimisen iloa ja oppimista on todella luvassa näillä kursseilla oikein olan takaa. :) Suomalaisilla taideopiskelijoilla on taustallaan yleensä paljon ohjausta "oman käsialan" ja ilmaisun kehittämiseen, joten ei ole juuri vaaraa, että se hukkuisi kurssin aikana, vaikka jotkut niin jaksavat aina uudestaan väittää. Kursseilta saa paljon aineksia omien töiden tekemiseen ja taatusti on jatkossa helpompi ja mukavampi lähteä ihmisfiguureja hahmottelemaan ja sommittelemaan muihinkin kuin tiukan realistisiin töihin.

opettajat kirjoitti:

ovat ankaria mutta myös asiallisia ja kohteliaita.

Näillä Suomessa pitämillään kursseilla he eivät edes ole yhtä vaativia kuin Pietarin akatemian kursseillaan. Suomalaiset oppilaat ovat lähtötasoltaan keskimäärin venäläisiä teknisesti heikompia, ja ihmekö tuo, kun venäläiset oppilaat ovat usein suuntautuneet (tai suuntautettu) "elämänuralleen" jo pikkunaperosta saakka.

Olen vieraillut Pietarin akatemiassa sen kevätnäyttelyn aikaan ja täytyy sanoa että oppilaiden harjoitustyöt ovat teknisesti huikaisevan hyviä. Tosin ne ovat paljolti myös hyvin samanlaisia, käsialoja ei juuri erota eikä niitä harjoitustöissä varmaan juuri hyväksytäkään. Veäläisillä on yksi ainoa oikea ja hyväksyttävä tekemisen malli.

Anatomian opetus on perusteellista ja kestää kauan. Oppilaat joutuvat mm. opettelemaan ulkoa jokaisen ihmiskehon luun ja lihaksen tieteellisen nimen kuin lääkärioppilaat ikään. :) Opetus tapahtuu keskiaikaisen näköisessä hämärästi valaistussa auditoriossa, jossa tunnelma on kapeine puisine "kirkonpenkkeineen" kuin elokuvan alkemistin luolassa ikään. Aitoja luurankoja seisoo ryhmissä useampia kappaleita, vanhoissa lasivitriineissä on aitoja pääkalloja, osa selvästi sotien ajalta luodinreikineen kaikkineen. Rekviisiittaan kuuluu mm. pronssiin valettu kuollut mies. Tämä kuriositeettina. :)

Suomalaisten triviaaleina pitämille asioille annetaan siellä arvoa, perinteitä kunnioitetaan samoin kuin opettajan ehdotonta auktoriteettia. Oppilaat eivät mm. saa harjoitustöitään itselleen, ne ovat koulun omaisuutta eikä niitä varsinaisesti pidetä edes tekijänsä omina taideteoksina.

Mielenkiintoista on se, että venäläiset eivät kuvaa töissään lainkaan miesmallien sukupuolielimiä. Ne on peitetty "stringimallisella" kangaslapulla, joka pysyy paikallaan parin ohuen narun avulla. Selitykseksi he antavat kysyttäessä sen, että he eivät pidä miehen sukupuolielimiä esteettisesti miellyttävinä tai "kauniina", kuvaamisen arvoisina. Luulen, että taustalla on alunperin kuitenkin häveliäisyyssyyt. :) Suomessa kursseilla on käsittääkseni lähes aina naismalli, joten tätä ongelmaa ei ole.

Venäläinen opetus on siis melko erilaista kuin suomalainen. Ilmaisuun tai käsialaan ei kannusteta eikä siitä anneta kritiikkiä ollenkaan. Ainoa tavoiteltava päämäärä on todenmukainen, realistinen anatominen piirustus. Mitään sooloiluja ei hyväksytä, niille tulee välittömästi jyrkkä kumitustuomio. Opettaja voi myös itse ottaa kumin tai lyijykynän käteen ja käydä poistamaan työstä osia tai piirtämään apuviivoja ja ääriviivoja paikalleen. Jotkut järkyttyvät tästä ja pitävät sitä tunkeilevana käytöksenä. Venäläiset kuitenkin suhtautuvat harjoitustöihin aivan erilailla kuin suomalaiset, eikä asiaan kannata kiinnittää mitään huomiota.

Opettajat, kuten herra Gennadi Manasherov, ovat kuitenkin tottuneita suomalaisiin käytäntöihin ja ilmapiiriin kouluissa eikä heitä tarvitse arastella tai lähestyä mitenkään erityisen muodollisesti. Herra Manasherov on opettanut suomalaisissa taideoppilaitoksissa, mm. Imatran taidekoulussa, jo monien monien vuosien ajan.

Eräs asia, joka vaikuttaa kurssin luonteeseen, on tulkin käyttö. Venäläiset opettajat eivät opeta englanniksi eivätkä käsitykseni mukaan pääsääntöisesti puhu englantia ollenkaan. Jos oppilas ei puhu venäjää, kommunikaatio on tulkin ja hänen asiantuntemuksensa varassa. Venäläiset opettajat myös usein ilmaisevat itseään hyvin kaunopuheisesti ja kohteliaasti. Osa informaatioista hukkuu tulkkausprosessissa ja opettaja voi jäädä persoonana hieman etäiseksi.

Mutta todella, oppimisen iloa ja oppimista on todella luvassa näillä kursseilla oikein olan takaa. :) Suomalaisilla taideopiskelijoilla on taustallaan yleensä paljon ohjausta "oman käsialan" ja ilmaisun kehittämiseen, joten ei ole juuri vaaraa, että se hukkuisi kurssin aikana, vaikka jotkut niin jaksavat aina uudestaan väittää. Kursseilta saa paljon aineksia omien töiden tekemiseen ja taatusti on jatkossa helpompi ja mukavampi lähteä ihmisfiguureja hahmottelemaan ja sommittelemaan muihinkin kuin tiukan realistisiin töihin.

Kuullostaa todella hyvältä oikeasti. Olen itse atm toisessa saman homman koulussa ( www.florenceacademyofart.com ), mutta tekee mieli todella mennä tämän rupeaman jälkeen tonne kotkaan. Sen verran hyvältä kuullostaa tollanen opiskelu. Haluaisin myös paljon harjoitusta anatomian ja kolmiulotteisen rakenteen suhteen.

Itse olen lähtenyt juuri tuolle klassiselle realistiselle ihmisen kuvaamisen tielle. En oikein tiedä mitä tarkalleen haluan tehdä. Todennäköisesti ehkä enemmän just tota Firenzeläistä juttua.

Mun mielestä joillekkin se on tarpeen että tullaan kumittamaan piirustusta tai pistetään aloittamaan alusta, jos "sooloilee". Koska joskus todella on tiedettävä mitä tasoa on oikeasti ja missä menee vikaan. Itse teen todella turhan usein täyttä soopaa, ja uskottelen itselleni että se on edes kohtalaista... Tai joskus jumitun johonkin naurettavaan periaatteeseen, joka ei vaan toimi, enkä pääse eteenpäin ennenkuin joku tulee ja vetäsee paikalleen muutaman mittasuhteet ja pakottaa mut vaan rynnistämään eteenpäin vaikka olenkin vielä epävarma jostain.... No joo...

Olin piirustuslaitokselle yksi päivä ja sinne tuli yksi joka oli käynyt Kotkan koulun ja kehui Manasherovia todella hyväksi opettajaksi. En tiedä oliko Manasherov samainen opettaja joka oli kuvataide akatemiassa pitämässä muutama vuosi sittne kursseja? Mutta sieltä kuulin todella paljon positiivista palautetta anatomian opetuksesta ja yleisestä figuurin piirtämisestä. Kuulin myös että se imatran anatomia/ figuuri jonka piti juuri Manasherov? oli todella hyvä. Joten uskoisin että kyseessä on maailmanluokan anatomisti/ taiteilija :D... Olisi hiton siistiä kyllä paneutua noihin juttuihin...

Mä en edes tiedä mikä on oma käsiala :D. Mä haluaisin että mun käsiala olisi sama kuin Geromen, Loomiksen, Edelfeltin tai vaikkapa Barguen. Luonnostaan mun kädestä tulee vaan soopaa. Joten en yhtään pelkkää että se muuttuu. Taide on mun mielestä enemmän järjestelmällistä ajattelua, kordinaatiota jne. kuin runoilua. Kuitenkin sitä runoilua tarvitaan, mutta mä en mene sitä minnekkän opettelemaan. Se pitää opetella itse. Ajallisesti ja työprosessina se on ehkä 1% siitä mitä oikeasti pelkkä puhdas harjoittelu on.

Kiitos muuten ihan sairaana postauksesta! Hiton asiallista tekstiä!!!

BARE kirjoitti:

Kuullostaa todella hyvältä oikeasti. Olen itse atm toisessa saman homman koulussa ( www.florenceacademyofart.com ), mutta tekee mieli todella mennä tämän rupeaman jälkeen tonne kotkaan. Sen verran hyvältä kuullostaa tollanen opiskelu. Haluaisin myös paljon harjoitusta anatomian ja kolmiulotteisen rakenteen suhteen.

Itse olen lähtenyt juuri tuolle klassiselle realistiselle ihmisen kuvaamisen tielle. En oikein tiedä mitä tarkalleen haluan tehdä. Todennäköisesti ehkä enemmän just tota Firenzeläistä juttua.

Mun mielestä joillekkin se on tarpeen että tullaan kumittamaan piirustusta tai pistetään aloittamaan alusta, jos "sooloilee". Koska joskus todella on tiedettävä mitä tasoa on oikeasti ja missä menee vikaan. Itse teen todella turhan usein täyttä soopaa, ja uskottelen itselleni että se on edes kohtalaista... Tai joskus jumitun johonkin naurettavaan periaatteeseen, joka ei vaan toimi, enkä pääse eteenpäin ennenkuin joku tulee ja vetäsee paikalleen muutaman mittasuhteet ja pakottaa mut vaan rynnistämään eteenpäin vaikka olenkin vielä epävarma jostain.... No joo...

Olin piirustuslaitokselle yksi päivä ja sinne tuli yksi joka oli käynyt Kotkan koulun ja kehui Manasherovia todella hyväksi opettajaksi. En tiedä oliko Manasherov samainen opettaja joka oli kuvataide akatemiassa pitämässä muutama vuosi sittne kursseja? Mutta sieltä kuulin todella paljon positiivista palautetta anatomian opetuksesta ja yleisestä figuurin piirtämisestä. Kuulin myös että se imatran anatomia/ figuuri jonka piti juuri Manasherov? oli todella hyvä. Joten uskoisin että kyseessä on maailmanluokan anatomisti/ taiteilija :D... Olisi hiton siistiä kyllä paneutua noihin juttuihin...

Mä en edes tiedä mikä on oma käsiala :D. Mä haluaisin että mun käsiala olisi sama kuin Geromen, Loomiksen, Edelfeltin tai vaikkapa Barguen. Luonnostaan mun kädestä tulee vaan soopaa. Joten en yhtään pelkkää että se muuttuu. Taide on mun mielestä enemmän järjestelmällistä ajattelua, kordinaatiota jne. kuin runoilua. Kuitenkin sitä runoilua tarvitaan, mutta mä en mene sitä minnekkän opettelemaan. Se pitää opetella itse. Ajallisesti ja työprosessina se on ehkä 1% siitä mitä oikeasti pelkkä puhdas harjoittelu on.

Kiitos muuten ihan sairaana postauksesta! Hiton asiallista tekstiä!!!

kädestäsi tulee "vain soopaa." :)

Käsiala ei mielestäni ole niinkään mitään kikkailua, maneereiden kehittämistä tai tietoista pyrkimystä erottua, kuin ihan luonnollinen asia joka seuraa siitä, että ihmiset ovat erilaisia.

Käsialaan vaikuttaa ihmisen persoonallisuus, temperamentti, omat mieltymykset ja esikuvat jne. Joku on nopea, temperamenettinen tekijä, joka tekee päätökset nopeasti ja luonnostelee vauhdikkaasti. Hänellä voi olla taipumuksena tehdä vahvaa viivaa, nähdä värit ja valöörit voimakkaammin jne. Joku taas on hidas ja harkitseva, miettii kauan ratkaisuja, aloittaa luonnostelemisen varovasti ja hänellä voi olla taipumusta kevyeen ja siroon kädenjälkeen. Jotkut näkevät ja tuntevat tarpeelliseksi kuvata paljon sävyjä, värien ja pintojen vaihtelevuutta, sulautumista toisiinsa jne. Joillakin on taipumusta pelkistämiseen ja kontrastien korostamiseen.

Varmasti kaikilla ihmisillä on olemassa oma käsialansa jonka voi löytää ja jota voi kehittää. On hirveän tyypillistä, että taiteilija ihailee kovasti aivan toisenlaista käsialaa tai jopa kuvastoa kuin minkälainen hänen omansa on. Se oma tuntuu niin tylsältä ja sen puutteet ja omat virheet niin puhki kalutuilta. Joku toinen taas ihailee juuri sellaista tyyliä. Tähän törmään itse jatkuvasti kun katson muiden töitä ja toisaalta kuulen kommentteja omistani.

Käsiala löytyy ja kehittyy töitä tekemällä eikä ollenkaan sulje pois teknistä kyvykkyyttä ja osaamista, painvastoin. Se vaatii myös rohkeutta tehdä ja kokeilla ennakkoluulottomasti. Pitää piirtää paljon, toisaalta kurinalaisesti ja mallinmukaisesti, toisaalta vapaammin luonnostellen ja assosioiden. Kun nämä eri taiteen osa-alueet kohtaavat rennolla, ilmavalla ja itsevarmalla tavalla, tuloksena on mielenkiintoinen ja katsomista kestävä teos.

omasta kirjoitti:

kädestäsi tulee "vain soopaa." :)

Käsiala ei mielestäni ole niinkään mitään kikkailua, maneereiden kehittämistä tai tietoista pyrkimystä erottua, kuin ihan luonnollinen asia joka seuraa siitä, että ihmiset ovat erilaisia.

Käsialaan vaikuttaa ihmisen persoonallisuus, temperamentti, omat mieltymykset ja esikuvat jne. Joku on nopea, temperamenettinen tekijä, joka tekee päätökset nopeasti ja luonnostelee vauhdikkaasti. Hänellä voi olla taipumuksena tehdä vahvaa viivaa, nähdä värit ja valöörit voimakkaammin jne. Joku taas on hidas ja harkitseva, miettii kauan ratkaisuja, aloittaa luonnostelemisen varovasti ja hänellä voi olla taipumusta kevyeen ja siroon kädenjälkeen. Jotkut näkevät ja tuntevat tarpeelliseksi kuvata paljon sävyjä, värien ja pintojen vaihtelevuutta, sulautumista toisiinsa jne. Joillakin on taipumusta pelkistämiseen ja kontrastien korostamiseen.

Varmasti kaikilla ihmisillä on olemassa oma käsialansa jonka voi löytää ja jota voi kehittää. On hirveän tyypillistä, että taiteilija ihailee kovasti aivan toisenlaista käsialaa tai jopa kuvastoa kuin minkälainen hänen omansa on. Se oma tuntuu niin tylsältä ja sen puutteet ja omat virheet niin puhki kalutuilta. Joku toinen taas ihailee juuri sellaista tyyliä. Tähän törmään itse jatkuvasti kun katson muiden töitä ja toisaalta kuulen kommentteja omistani.

Käsiala löytyy ja kehittyy töitä tekemällä eikä ollenkaan sulje pois teknistä kyvykkyyttä ja osaamista, painvastoin. Se vaatii myös rohkeutta tehdä ja kokeilla ennakkoluulottomasti. Pitää piirtää paljon, toisaalta kurinalaisesti ja mallinmukaisesti, toisaalta vapaammin luonnostellen ja assosioiden. Kun nämä eri taiteen osa-alueet kohtaavat rennolla, ilmavalla ja itsevarmalla tavalla, tuloksena on mielenkiintoinen ja katsomista kestävä teos.

Tai siis se on todellakin totta että ihmiset suuntautuvat eri tavalla havaitsemaan mallia, sen mukaan millainen persoonallisuus heillä on. En vaan tajunnut että tarkoitit käsialaa tolla :)

Esim. mä olen äärimäisen epälahjakas, epävisuaalinen jne. persoona jo lähtökohtana. Siltikin pyrin aivan järjettömään tarkkaan ja virheettömään lopputulokseen (jota mun työt ei tietenkään "vielä" ole). Luonnollisestihan mun kädestä tulee aika soopaa, mutta mun pitää vaan pakottaa tekemään äärettömän epäluonnollisia asioita itselleni, jotta kehittyisin. Ja IMO olen pitkällä tähtäimellä kehittynyt ok:oosti, tälläsellä vääntämisellä, vaikka siis mulla on vielä valovuosien matka mentävänä ja tarvitsee kiristää treenitahtia kokoajan jne.

Uskon siis etttä myös sekin vaihtelee, kuinka "luonnollinen" tai tietoinen se kehitys prosessi on kullekkin oppilaalle...

No joo ei välttämättä ollut just sitä mitä tarkoitit, tuli vaan mieleen tollanenkin sivujuonne.

ilmeisesti siis Västra Nylands Folkhögskola? Mutta sivuilta en löytänyt tietoa. Pitää varmaan soittaa..

se alastoman mallin piirtäminen mun mielestä sellaisenaan ei ole mitenkään pervoa, ei etenkään jos opiskelet :) itse kävin pienenä/nuorena taidekoulua ja alastonta mallia tuli piirrettyä noin 15-vuotiaana.

Suosittelen, että mene lääkikseen ja taiteile siinä sivussa.

Itsekin olen aika iloinen, että tuli hankittua nuorena hyvä koulutus. Kyllä tämä on sarvikuonojen maa mitä kuvataiteeseen tulee, eikä sillä oikein elä.