Juoksin sateesta litimärkänä asunnolle. Ovella tuli suuri koira vastaan ilosta sekaisin nähdessään minut, hyppien vasten kehoani. "Alas", karjahdin. Saman tien kaduin huutoani, sillä niin ihana ja herttainen koira se on. Korvat luimussa se katsoi minuun säikähtäneenä, ja aloin sitten paijaamaan ja silittelemään hauvelia.
Niin paljon paremman elämän se olisi ansainnut, kuin olla juopon, väkivaltaisen mielenterveysongelmaisen ihmisen seurana. Varsinkin kun se on niin nuori, ja elämäniloinen, vaikka jalka ontuu pahasti. Eläinlääkäriinhän terve omistaja sen veisi. Mutta ei, onhan koiran vammat hänen itsensä aiheuttamia.
On raskasta seurata tilannetta, tuntuu ettei voi tehdä mitään, onhan koiran omistaja oma isäni. Hän väittää ettei lyö koiraa. Silti olen muutaman kerran jopa nähnyt hänen käyttäytyvän erittäin raa´asti tätä kohtaan. Mistä tiedän että hän aiheuttaa koiralle fyysistä kipua, saattaa joku miettiä. Noh, pystyyhän hän toki tekemään sen koiralle, onhan hän omia lapsiaankin satuttanut ja pitänyt pelossa koko heidän elämänsä ajan.
Voisinhan soittaa eläinsuojeluyhdistykseen, olenhan sen velkaa koiralle.Tiedänhän minä että koira on isälle tärkeä, mutta hän on niin itsekäs, empatiakyvytön ihminen. Olen onnellinen siitä ettei oma koirani joudu kokemaan samaa, vaan nytkin nukkuu tyytyväisenä.
Tänään huomasin isän koiran aristavan niskaansa. Voitte kuvitella, kuinka otettuani sen niskavilloista kiinni se inisi kivusta ja katsoi anelevasti minuun yrittäen kertoa: tuo sattuu. Niin, olenhan minä isän mielestä tyhmä kun luulen että isoon koiraan sattuu jos sen nostaa niskasta kaikilla voimilla korkealle ilmaan ja heittää kaaressa metrien päähän. Paskat se mies minulle haistatti kun siitä mainitsin, vähällä oli etten saanut kokea samaa... eipähän tuo olisi ollut ensimmäinen kerta. Kun lähdin pois omalle asunnolleni, en voinut mitenkään pidätellä itkua.
En edes tiedä miksi kirjoitin tuon tänne. Ehkä piankin päätän jo tarttua luuriin...
Niin paljon paremman elämän se olisi ansainnut, kuin olla juopon, väkivaltaisen mielenterveysongelmaisen ihmisen seurana. Varsinkin kun se on niin nuori, ja elämäniloinen, vaikka jalka ontuu pahasti. Eläinlääkäriinhän terve omistaja sen veisi. Mutta ei, onhan koiran vammat hänen itsensä aiheuttamia.
On raskasta seurata tilannetta, tuntuu ettei voi tehdä mitään, onhan koiran omistaja oma isäni. Hän väittää ettei lyö koiraa. Silti olen muutaman kerran jopa nähnyt hänen käyttäytyvän erittäin raa´asti tätä kohtaan. Mistä tiedän että hän aiheuttaa koiralle fyysistä kipua, saattaa joku miettiä. Noh, pystyyhän hän toki tekemään sen koiralle, onhan hän omia lapsiaankin satuttanut ja pitänyt pelossa koko heidän elämänsä ajan.
Voisinhan soittaa eläinsuojeluyhdistykseen, olenhan sen velkaa koiralle.Tiedänhän minä että koira on isälle tärkeä, mutta hän on niin itsekäs, empatiakyvytön ihminen. Olen onnellinen siitä ettei oma koirani joudu kokemaan samaa, vaan nytkin nukkuu tyytyväisenä.
Tänään huomasin isän koiran aristavan niskaansa. Voitte kuvitella, kuinka otettuani sen niskavilloista kiinni se inisi kivusta ja katsoi anelevasti minuun yrittäen kertoa: tuo sattuu. Niin, olenhan minä isän mielestä tyhmä kun luulen että isoon koiraan sattuu jos sen nostaa niskasta kaikilla voimilla korkealle ilmaan ja heittää kaaressa metrien päähän. Paskat se mies minulle haistatti kun siitä mainitsin, vähällä oli etten saanut kokea samaa... eipähän tuo olisi ollut ensimmäinen kerta. Kun lähdin pois omalle asunnolleni, en voinut mitenkään pidätellä itkua.
En edes tiedä miksi kirjoitin tuon tänne. Ehkä piankin päätän jo tarttua luuriin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä vein monta vuotta sitten veljeltä hänen koiransa pois. Yksinkertaisesti menin sinne, sanoin että tämä koira lähtee nyt minun mukaan. Vaihtoehtona esitin että soitan sitten eläinsuojeluviranomaiselle ja koira lähtee sitä kautta.
Huutoa tuli, uhkailuja...annoin mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos. poliisillekin varauduin vastaamaan teosta mutta ei.
Koira elää nyt meidän laumassa onnellisena ja ilman hakkailua, kipuja tai ainaista pelkoa.
Veljenikin siitä rauhoittui kun älysi että ei hän kyennyt koirasta huolehtimaan
Vie se koira sieltä mukanasi ja heti. Eikö siitä tulisi parempi olo, ei tarvitsisi itkien lähteä pois.
omalle kohalle, sää pääset pois koira ei, ja koiraa ei kukaan muukaan auta nii tee es sinä se.. ei koira voi ansaita tuomosta kohtelua ja välinpitämättömyyttä että se jätetään yksin kärsimään omasta osastaan....
tuo on nii väärin, sydäntä raastaa aina ku tuomosta kuulee, ja mitä koira tekee? se oottaa vaa parempaa huomista jota ei tule, ja yksi kivuton päivä nii se illalla nukkumaanmennessä kiittää luojaansa hyvästä päivästä..
Siis hyvätä päivästä ku kukaan ei lyö! semmosesta ei pitäs kiitää,sen pitäs olla itsestäänselvyys!