koira ulkomailta

hyväntahtoinen ja eläinrakas pariskunta joka päätti adoptoida Espanjasta säälittävän pienen kulkukoiran. Sitä vaan sydän heltyy kun sikäläisissä (ja varmaan virolaisissa) koiratarhoissa vierailee. Syystä tai toisesta tämä pieni koira ei kotimaassa palvonutkaan uusia omistajiaan eikä osoittanut suurta rakkautta pelastajiaan kohtaan vaan oli koira, täysin uuteen ympäristöön ja olosuheisiin joutunut ex-kulkukoira jolla ei varmaan 100% luottamusta kehenkään ihmiseen eikä juurikaan sosiaalisia taitoja. Eipä riittänyt enää omistajilla rakkaus ja hyvä tahto, vaan koirasta luovuttiin termillä "pitovaikeuksien vuoksi". Lopulta (koiratarhaelämän jälkeen) koira päätyi asumaan naisihmisen, tämän miehen ja kolmen kissan huusholliin jossa rakkautta ja kärsivällisyttä riitti vaikka aina elo ei ollut ruusuilla tanssimista puolin eikä toisin. Pikku rakki on nyt noin 14-vuotias ja voi hyvin (ja kylmäsota kissojenkin kanssa päättyi jo vuosia sitten). Tarinan opetus: kannattaa harkita kaksi kertaa ennen kuin adoptoi kulkukoiran tai -kissan ulkomailta vaikka ne olisivat kuinka säälittäviä tahansa.

... ottamiseen pitää perehtyä todella hyvin ja tietää, että vastassa on mahdollisesti sairauksia ja käytöshäiriöitä. Muuten mielestäni on ihan sama mistä maasta sen koiran itselleen hankkii, virosta vai suomesta vai jostain kauempaa. Rakkaus ei tunne maanrajoja. Itse en ole valmis ottamaan esim. viron koiratarhalta koiraa, paitsi ehkä pentua, sillä mielestäni siellä on niin paljon sellaisia koiria, jotka pitäisi armeliaisuuden nimissä lopettaa.
Mutta jos on valmis vääntämään, niin miksei sitten vaikka koira virosta. Espanjan koirista en nyt puhu, en tiedä siitä tuontiprosessista mitään.

On niin paljon kodittomia lapsia, jotka tarvitsee apua.

On niin väärin...
Samaan aikaan ihmiset paapoo kulkukoiria. Jos kulkukoiria lopetettaisi enemmän, koiria ei olisi niin paljon eli ongelma olisi pienempi.

Mistä sitä tietää mitä tauteja ne koirat kantaa... ei kaikki näy päälle päin, eikä kaikkea voi testata.

pitäisi ensin hoitaa ne suomalaiset koirat ensin.

Harva ihminen ihan oikeasti pystyy elämään ex kulkukoiran kanssa, vaativa kouluttaa...

Voi vain kuvitella millaisiin ongelmiin törmää, jos koiran taustasta ei ole tietoa.

Suomalaisesta perheestä otetut aikuiset koirat, kaikilla tutuilla koirilla on ollut "luurankoja kaapissa" esim. eroahdistusta, erilaisia pelkoja esim. joku pelkää miehiä toinen taas pahvilaatikkoa.

Aine kun ottaa aikuisen koiran, se tervitsee pysyvän kodin ja osaavan omistajan.

Itselläni on kaksi espanjan tarhalta tuotua koiraa. En niitä itse tuonut vaan sen prosessin hoiti yhdistys, joka etsii uusia hyviä ja osaavia koteja kodittomille koirille.
Meillä on mennyt erittäin hienosti, mitään ongelmia ei ole ollut ja suurinosa noista Espanjan koirista on syystä tai toisesta hylättyjä kotikoiria, eli koko ikänsä kadulla asuneita on todella vähän.

Ja jos edes harkitsee kodittoman koiran ottoa, olipa maa sitten mikä hyvänsä, täytyy olla valmistautunut 100% mahdollisiin ongelmiin sillä koira (olipa koditon tai kasvattajalta) ei ole tarkoitettu heiteltäväksi perheestä perheeseen vaan siihen täytyy sitoutua koko elämän ajaksi.