Poikamme 1v3kk (kotihoidossa) aloitti alle kolme vuotiaiden leikkitoimintakerhossa kuukausi sitten. Leikkitoiminnassa lapsi on itsenäisesti ilman vanhempaa, sinne ei saanut edes tutustumiskerralla vanhempi jäädä mukaan kuin muutamaksi minuutiksi. Kerho on kerran viikossa 1½tuntia kerrallaan. Käyntejä on pojallamme nyt kolme takana ja tuntuu että jääminen kerhoon/kerhossa olo on joka kerta tullut vaikeammaksi. Viimeisellä kerralla itki jo kun päästiin ulko-ovelle kun tunnisti paikan. Kerhon ohjaaja vakuuttelee että kerhossa menee hyvin, poika on hieman herkkä mutta ei PAHASTI itke.
Nyt kotona on alkanut tulee hankaluuksia. Poika ei päästä minua (äitiään) näköpiiristä ollenkaan pois. Isin leikkiseura ei kelpaa siksi aikaa että kävisin suihkussa. Vieraaseen paikkaan mennessä poika takertuu minuun niin kovaa että hankala irti saada ja isin syli ei tällöinkään kelpaa. Katsoo vain minua ja itkee hysteerisenä, pelkää että jätän. Tähän asti ollut oikea isin poika. Ennen kerhon aloittamista poika oli ollut vain tutuilla hoitajilla hoidossa mutta niissäkin mielellään mutta nyt itkeä tihrustaa jo mummolassa jos äiti katoaa nurkan taakse. Itse olen vielä raskaana joten jatkuva pojan kanniskelu/sylittely alkaa käymään jo työstä.
Onko muilla ollut vastaavanlaista käytöstä? Olen tosissani nyt harkinnut kerhotoiminnan lopettamista mutta sitten kuitenkin mietityttää olenko liian hätäinen? Muutaman kuukauden päästä poika joutuu kuitenkin jakamaan äidin huomiota joten olisiko tämä tulevaa ajatellen nyt hyväksi vai pahaksi lapselle? En uskonut että kerhon aloittaminen saa elämän näin sekaisin. Tiedän että eroahdistus aikaa myöten helpottaa mutta tällä hetkellä tästä erillään olosta kerhon vuoksi ei nauti kukaan.
Nyt kotona on alkanut tulee hankaluuksia. Poika ei päästä minua (äitiään) näköpiiristä ollenkaan pois. Isin leikkiseura ei kelpaa siksi aikaa että kävisin suihkussa. Vieraaseen paikkaan mennessä poika takertuu minuun niin kovaa että hankala irti saada ja isin syli ei tällöinkään kelpaa. Katsoo vain minua ja itkee hysteerisenä, pelkää että jätän. Tähän asti ollut oikea isin poika. Ennen kerhon aloittamista poika oli ollut vain tutuilla hoitajilla hoidossa mutta niissäkin mielellään mutta nyt itkeä tihrustaa jo mummolassa jos äiti katoaa nurkan taakse. Itse olen vielä raskaana joten jatkuva pojan kanniskelu/sylittely alkaa käymään jo työstä.
Onko muilla ollut vastaavanlaista käytöstä? Olen tosissani nyt harkinnut kerhotoiminnan lopettamista mutta sitten kuitenkin mietityttää olenko liian hätäinen? Muutaman kuukauden päästä poika joutuu kuitenkin jakamaan äidin huomiota joten olisiko tämä tulevaa ajatellen nyt hyväksi vai pahaksi lapselle? En uskonut että kerhon aloittaminen saa elämän näin sekaisin. Tiedän että eroahdistus aikaa myöten helpottaa mutta tällä hetkellä tästä erillään olosta kerhon vuoksi ei nauti kukaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
varmaankaan raaskisi viedä enää häntä sinne kerhoon.
Ja kun kerta kohta syntyy pikkusisaruskin, niin olisihan se ihanaa saada vielä hetkisen aikaa nauttia yksinään äidin huomiosta..
Äidin huomion jakaminen on eri asia kuin ero äidistä! On tilanteita joissa lapsi on vietävä hoitoon. Mielestäni alle 3v ei kannata viedä hoitoon ellei ole pakko. Alle 3v ei kaipaa virikkeellistä ohjelmaa kodin ulkopuolella. Tuon ikäisen leikkitoimintakerho kuulostaakin jotenkin hassulta. Alle 3v tarvitsee perushoitoa, hän viis veisaa järjestetystä leikkitoiminnasta. Äidin syli ja palikkaleikit kotona ovat parasta. Itse olen vienyt kolme lapsistani hoitoon juuri tuossa iässä koska menin töihin, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että koska rahallisesti pärjäämme, hoidan näitä uusia tulokkaita kotona.
En moralisoi hoitoon viemistä, koska kokemuksesta tiedän että joskus niin on tehtävä. Mutta kannustan pitämään lapsen kotona 3 vuotiaaksi jos se on mahdollista!
1,3 v lapsi ei tarvii minkäänlaista kerhotoimintaa!!! Lapselle riittää vallan mainiosti kun saa olla äidin kanssa kotona ja välillä ulkona. Ei mikään ihme että on takertunut sinuun ja isä ei kelpaa. Mikä kiire on saada lapselle kaikenlaista actionia. Kyllä lapsi kerkee myöhemminkin käydä ihan riittävästi kerhoissa ja muisssa. Kyse on vielä aika pienestä lapsesta!!!!
Enpä ole koskaan kuullutkaan että tuon ikäisillekin on jo oma kerho, siis ilman vanhempia tapahtuva. Äiti-lapsi muskarit ja muut perhekerhot ymmärrän mutta en jättäisi mihinkään kerhoon vielä omaanikaan yksin (tyttö 2v).
Muskarissa käydään yhdessä ja se on meille tosi kiva yhteinen harrastus, koittakaa tekin vaikka sitä. Meillekin on tulossa vauva ja aiotaan jatkaa muskaria niin jääpi joku yhteinen juttu sitten meillekin jossa lapsi saa äidin/isin jakamattoman huomion. Mutta nyt sinuna kyllä lopettaisin tuon kerhon!!
irtisanomispaperit viety kerhon postilaatikkoon. Poika alkoi itkeä kun näki pelkän kerhorakennuksen. Itsellä parempi mieli kun ei tarvitse taas ensi viikolla viedä hysteeristä lasta kerhoilemaan. Olin tämän kerhon aloittamisasian suhteen niin vietävissä kun tuntuu että "kaikki" painostaa ns. napanuoran katkaisemiseen jo lapsen ollessa mahdollisimman nuori. Olisi pitänyt vaan luottaa siihen omaan äidin vaistoon kun asia alusta asti pahalta tuntui.
Kiitos kaikille vastanneille!