Miksi nykyajan managerit kuvittelevat, että alaiset eivät näe heidän läpikuultavia agendoitaan? Miksi epäpätevyys johtajana on nykyään yhä yleisempää? Mistä johtuu, että nykyään ihmisjohtaminen on täysin tuntematon käsite? Alaiset ovat koneita, jotka voi ohjelmoida ja jotka eivät tarvitse mitään vastineeksi. Miksi näin? Missä mentiin vikaan ja milloin?
Itse en muista enää millä aikavälillä tämä tapahtui, mutta 10 vuotta sitten tilanne oli täysin erilainen ja firmat tekivät hyvää tuottoa, koska työntekijät olivat tyytyväisiä työhönsä ja managementtiin. Asioista voitiin neuvotella käskemisen sijaan ja johto tajusi mitä tarkoittaa työntekijään investoiminen. Ei silloin ketään kiinnostanut vaihtaa "paremman perässä" työpaikkaa, koska omassa puljussakin oli asiat hyvin ja saattoi kehittyä ammattilaisena. Nykyään saa tapella jonkun sertifikaatin puolesta, koska johto pelkää työntekijän karkaavan sen jälkeen paremmille markkinoille. Palkankorotuksia ei heru hyvillekään tekijöille, paitsi tehtäviä tai firmaa vaihtamalla.
Kertokaa viisaammat: onko tämä kvartaalitalouden sivuilmentymä, vai eivätkö nykyajan managerit yksinkertaisesti ymmärrä firman parasta?
Omassa päässä on mielikuva higher managementista, rahanahneesta räkänokasta hypistelemässä käsiään idioottimainen virne naamalla ja dollarin kuvat silmissä. Kovat tuotto-odotukset, mutta ei mitään hajua, että tuottoa voisi tehdä enemmän tekemällä asiat hieman (okei, paljon) järkevämmin. Ei ymmärrä, että se on työntekijät, jotka tuovat firmalle rahat, ei hän/he.
Motivoitunut työntekijä on tuottava työntekijä. Johdon tulisi kannustaa ja motivoida, ei päinvastoin.
Itse en muista enää millä aikavälillä tämä tapahtui, mutta 10 vuotta sitten tilanne oli täysin erilainen ja firmat tekivät hyvää tuottoa, koska työntekijät olivat tyytyväisiä työhönsä ja managementtiin. Asioista voitiin neuvotella käskemisen sijaan ja johto tajusi mitä tarkoittaa työntekijään investoiminen. Ei silloin ketään kiinnostanut vaihtaa "paremman perässä" työpaikkaa, koska omassa puljussakin oli asiat hyvin ja saattoi kehittyä ammattilaisena. Nykyään saa tapella jonkun sertifikaatin puolesta, koska johto pelkää työntekijän karkaavan sen jälkeen paremmille markkinoille. Palkankorotuksia ei heru hyvillekään tekijöille, paitsi tehtäviä tai firmaa vaihtamalla.
Kertokaa viisaammat: onko tämä kvartaalitalouden sivuilmentymä, vai eivätkö nykyajan managerit yksinkertaisesti ymmärrä firman parasta?
Omassa päässä on mielikuva higher managementista, rahanahneesta räkänokasta hypistelemässä käsiään idioottimainen virne naamalla ja dollarin kuvat silmissä. Kovat tuotto-odotukset, mutta ei mitään hajua, että tuottoa voisi tehdä enemmän tekemällä asiat hieman (okei, paljon) järkevämmin. Ei ymmärrä, että se on työntekijät, jotka tuovat firmalle rahat, ei hän/he.
Motivoitunut työntekijä on tuottava työntekijä. Johdon tulisi kannustaa ja motivoida, ei päinvastoin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pörssiyhtiössä minäkin töissä ja allekirjoitan kyllä monen mainitsemasi asian.
Toimintaa ohjaa vain jatkuva epärealistinen kasvun tavoittelu ja kaikki siirrot tähtäävät osakkeen pikaiseen arvon nousuun.
Sillä ei tunnu olevan väliä, että onko firma olemassa vielä 3-4 vuoden kuluttua tai mitkä toimintaedellytykset silloin on.
Isoon yritykseen mahtuu paljon hyviäkin johtajia, mutta yksi huono joukossa saattaa saada kohtuuttoman paljon tuhoa aikaan.
project manager pysty paljon vaikuttamaan. Hänen on vain saneltava vaatimukset duunareille. Ei se ole kadejdittava paikka.
Vuotuinen virkistyspäivä, jolloin pomot pakoilevat jossain, ei varmasti riitä työilmapiirin ylläpitämiseen. Porukat pakataan työpaikoilla kuin sillit suolaan, henkilöedut heikkenevät jne. Mukava seurata tässä kvartaalitaloudessa, milloin työntekijäänkin aiotaan lopulta satsata.
Kuten tuossa aikaisemmin kirjoittelin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000036&posting=22000000037693036
Eli juuri yrityksen johto ja esimiehet, ovat se syy miksi ei ole mitään uskoa tulevaisuuteen. Valheita, valheita, läpinäkyviä valheita, puhdasta paskanpuhumista ja painostamista. Sekä täysin mielivaltaista toimintaa. Työntekijän pitää aina joustaa, työnantajan pitää sanella säännöt joita pitää seurata ja mitään joustoa niihin ei sallita.
Sen jälkeen vielä kuvittelevat, että jollain olisi mielenkiintoa ylläpitää jonkinlaista moraalia tai motivaatiota. - Paskat!
Nykyajan työeläämän hierarkia on suunnilleen tällainen:
Nokia
alihankkija-alihankkija
alihankkija-alihankkija-alihankkija-alihankkija
Kaikki lähtee sieltä Nokian tyyppisistä yrityksistä, joka määrää tahdin.
Eli toisin sanoen julkisen vastuun kantaa alihankkija firman pikkupomo, mutta käytännön vastuun monikansallinen jättiyritys.
Ne on koneita, kun ne kuvittelee, että it-ala ja yleensäkin yrityselämä on jotain NHL:ää ja urheilua. Väärin. Nokian tehtävä on tehdä niitä vitun puhelia, jotta niillä voi puhua. That's it.
Jos oikeasti urheilua harrastaa kannattaa ruveta harrastamaan nyrkkeilyä ja jos ei siinä pärjää voi lopettaa sen lässytyksen siihen.