Oletko hankkinut jo sellaisen asunnon, missä uskot voivasi asua loppuelämäsi.
Onko se uusien esteettömys sääntöjen mukainen, ja voiko sinne laittaa lisävempaimia, mitkä auttavat arjessa selviytymistä, iän karttuessa.
Onko asuntosi juuri sellainen kun haluat, ja missä viihdyt?
Itse hankin muutama vuosi sitten pienen kaksion, joka kylläkin uudet säännöt täyttävät.
Silti pitäisi vieläkin enemmän rakennusliikkeiden ottaa huomioon ikääntyvät.
Onko se uusien esteettömys sääntöjen mukainen, ja voiko sinne laittaa lisävempaimia, mitkä auttavat arjessa selviytymistä, iän karttuessa.
Onko asuntosi juuri sellainen kun haluat, ja missä viihdyt?
Itse hankin muutama vuosi sitten pienen kaksion, joka kylläkin uudet säännöt täyttävät.
Silti pitäisi vieläkin enemmän rakennusliikkeiden ottaa huomioon ikääntyvät.
Vastaukset 29
Vanhimmat
monia... mitä -- puhutte yli 60v?
Kerrostalossa tosin, mutta kaikki pinnat olen ja ihan itse vetänyt uuteen uskoon ja kalustuksetkin, jopa, hella vielä on uusimatta, kylppäri jääköön muille, tämä kelpaa, ei laattoja eikä luxusta, siitä sivussa olen kyllä tapetoinut tyttärenperheen pari asuntoa, vanhempana vasta opin sen homman. Niin vanhaksi en varmaan elä että hissiä tarvitsen, jos ei jalka katkea.
,muustakin syystä heiketä, kun jalan katkeamisen vuoksi.
Olin enne myös kova tekemään remppaa, maalasin, revin vanhat tapetit, ja laitoin uusia.
Nyt ei vaan nousta ylös, eikä paljon kumarrella, niska meinasi lopettaa YYA sopimuksen, ja huippauttaa ;)
Parasta oli rappusista päästä eroon, helpotti paljon elämää.
asun tässä rivitalokaksiossa niin kauan kuin pystyn. Tänne on helppo tulla esim. rollaattorilla. On oma sauna ja minulle tilaa ihan tarpeeksi. Terveyskeskus on 100m:n päässä, muihin palveluihin 1 km. Suurimman osan elämästäni olen asunut yksikerroksisessa rivitalossa, en tässä, vaan muualla. En silloin ajatellut, miten kätevää tämä on. Lastenvaunutkin sai helposti sisälle, kun ei ollut portaita. Olen katsellut uusia omakotitaloja ja monessa on melko korkeat rappuset. Ei ole ajateltu, että joskus on mahdotonta kiivetä.
oli muuttoni syy.
Pääsee hissillä ovesta vaikka pyörätuolilla, suoraan autohalliin, tai pihalle.
Kylppärin ovet leveitä, samoin parvekkeen.
Eteisessä voisi ympyrää hyvinkin pyörätuolilla ajella.
Saunan ovi hieman pienempi, vaan ei kait sitä pyöraa sinne ole tarkoituskaan viedä ;)
wc on korkea, joten varmaan onnistuu ilman kaidettakin, ylösnousu.
Kävin katsomassa toimiva koti näyttelyä kesällä. Siellä oli monia hyviä juttuja, mitkä auttaisivat arjessa, vaikka kyky selvitä heikkenisikin.
Haaveilen vielä muuttavani asuntoon, jonka saisin suunnitella tosi toimivaksi, ottaen huomioon ettei tässä nuorruta.
Naapuriapu on meillä hyvä, ja se sitten on vaakakupissa osana.
ajatella, kun kuntoa riittää eikä suvussani ole kukaan rollaattorilla kuljeskellut.
Minulla on 2v aikana useampikin tuttavani joutunut pyörätuolipotilaaksi.
Kummasti sitä itsekin alkoi miettimään, mites sitten?
No, toivotaan ettei mitään satu, silti olen tämmöinen varmistelija tyyppi, ja mieluummin hoidan asiat kuntoon kaiken varalta, yksin kun elää.
suunnitteli semmoista arkkua, missä nukkuisi, yksin kun oli, mikä sitten itsestään tuhkaantuisi, kun lakkaa hengittämästä. Tämä on tosi tarina.
No, hyvä on tietysti varautua, kun asunnon muuttaminen ei ole kovinkaan yksinkertaista, jos ei ole ketään asioita hoitamaan.
Joo, asun kerrostalossa, neljännessä (ylimmässä) kerroksessa.
Vuosi sitten valmistui taloyhtiössä pitkään riidelty hissi. Nyt myös ulko-ovien ja pihan liikuntaesteet on poistettu.
Joten, kyllä; kyllä asun haluamallani tavalla. Tervetuloa vaan pyörätuolajat, jos niin on pakko.
Asuin samoin aiemmin, ja siitä hissistä ei tuntunut tulevan mitään, siksi muutto.
Oli niin iso yhtiö, eikä ole vieläkään edennyt, enkä usko että valmista koskaan siellä tuleekaan.
Kerrostalokolmio, kilometri keskustasta, hissittömässä talossa ja ympäristö rauhallinen maalaismaisema jossa vettä joka puolella.
Tällä hetkellä olen tyytyväinen valintaani, vuokrakaan ei kaada talouttani ja kaikki palvelut ovat lähellä, kävelymatka kauppaan ja harrastuksmahdollisuudet moninaiset.
Autoa ei ole tarvis jokaiseen kauppamatkaan käynnistää, säästöä sekin entiseen verraten.
Tätä asuntoa en ole ajatellutkaan elämänikäiseksi asunnoksi, mutta nyt on hyvä näin. Rivitalossa asuminen, lähellä keskustaa, siellä mäen alla, ei päällä, olisi ihanne, mutta katsotaan mitä tässä elämässä vielä on kokeilematta, jos terveyttä riittää.
Aion muuttaa mummonmökkiin, sitten kun jään eläkkeelle. Ainakin nyt tuntuu siltä, että tekemistä on oltava. Olen vielä työssä kolme vuotta, enkä tunne itseäni vielä kovinkaan "ikäihmiseksi"!
Vanhaksi ehtii tulla sitten, kun on ihan "oikeasti" vanha. En aio varautua ennakkoon millään tavalla. Sitten tuumitaan kun on tarvis!
muutama vuosi muutin pienempään asuntoon.mutta kun ei millään tahdo sopeutua.ei enää kehtaisi alkaa tekemään isompaa.on jo niin monta rakennusta aikaan saanut.
mitenkähän voisi muuttaa ajatuksiaan.
Lukiessani mietin miten minun pitäisi varautua? Enpä oikein löytänyt mitään, vanhenen ja kaikki vanhenee tevallaan, ei ole vielä mitään syytä alkaa varautumaan liikunnallisiin toimenpiteisiin. Varmasti on hyvä että varautuu kaiken varalta, mutta entäs sitten, kaikki me vanhenemme yksilöllisesti ja eri tavalla, sekä tarpeet tulla toimeen voi hankkia kun tarvitsee.
Elelen kaiketi vain tässä rauhallisesti eteenpäin ja nautin kaikesta hyvästä.
Asun keskellä maaseudun rauhaa,jatkuu niin kauan kun henki pihisee.En tiedä mitään mistään asuntojen säädöksistä, enkä edes piittaa? Minulla on oma vapaus, sen mukaan elelen? Kammoksun ajatusta jossain kerrostalossa asumisesta? Nuorena olen saanut siitä tarpeeksi kokemusta. Nyt asumiseni on juuri sitä, mikä tuntuu hyvälle. Olen muuten sitä mieltä, kun ihmisellä on tekemistä, pysyy kauemmin toimintakyky tallella.
Siinä vain on se pieni mutta,,,,,
Aivoinfrakti ei edes katso ikää, samoin aivoverenvuoto, osteoporoosi voi yllättää.
Diabetes jatkaa nousuaan ikäluokassamme,
Näitä emme toki toivo, ja onneksi suurin osa selviää vielä vuosia itsekseen.
Lumityöt, ruohonleikkaus vaativat hyvää kuntoa.
Hienoa, sinulla sitä on, ja voihan olla että juuri siksi oletkin niin hyväkuntoinen.
Tuo pieni mutta?Aivoinfarkti, aivoverenvuoto, osteoporoosi, diabetes, viimeisenä kuolema? Välttyykö näiltä taudeilta, vai ovatko ne lievempiä,jos asuu esim. kerrostalossa? Kiertääkö tuo kuolemakin kaukaa jos asuu mahdollisimman vaivattomasti? Tuntuu välillä että olen hyväkuntoisempi kuin lapseni, jotka ovat iältään noin 40v. Osteoporoosilta taidan välttyä, olen nimittäin mies.
No ei, hehee.
Siinä vaan monesti on helpompaa jo ennakoida mahdollisia vaikeuksia, kun sitten, jos ne osuvat kohdalle.
Silloin on niin paljon muutakin, ja kotiinhan jokaisen mieli tekee, jos selvisi säikähdyksellä, helpompaa jos se on tuttu koti.
Olen nähnyt mitä stressiä aiheuttaa uuden asunnon hankinta, kun entiseen ei muutostöitä voinut tehdä. Ja toipuminen näin pitkittyy.
hienoahan olisi mennä ns,saappaat jalassa, mutta kun ei se aina niinkään mene.
vähän epistä, tosiaan teillä miehillähän sitä vaaraa ei ole ;-) vaan omat murheet teilläkin.
yksin asua.
järven rannalla, rannalla ainoastaa pari kesämökkiä. nekin suurimman osan vuotta tyhjillään.
järvi noin .9 x 2.5 km.
asunto 180 neliöt.
lähin naapuri noin 3 km päässä.
järvi kalaisa.
lähikappaan matka 28 km.
Liikuntakykyisenä tässä asuu mukavasti. Pikkukaksio kaupunkilähiössä, hyvien palvelujen lähellä. Pyörätuoliin jos joutuisin täällä olisi kyllä hankalaa, asunto olisi liian pieni ja rappukäytävä ahdas.Hissiin selviytyminen saattaisi olla hankalaa. Terveenä ja hyväkuntoisena näitä asioita ei pahemmin mieti.
Yksi tuttavapariskunta muutti hissittömän talon ylimpään kolmanteen kerrokseen, molemmat vielä ihan hyväkuntoisia vähän päälle viisikymppisiä. Vuoden päästä alkoi rappujen nouseminen ostoskassien raahaaminen kypsyttää. Vielä kun mies joutui polvileikkaukseen joka vihoitteli pitkään ja hän jäi asunnon vangiksi kolmeksi kuukaudeksi, muutto tuli eteen.
Toinen ystäväni muutti omakotitalosta keskustaan palveluiden ääreen. Hän sairastaa 2-tyypin diabetesta joka on ns mennyt jalkoihin ja hänen on hankala kävellä pitempiä matkoja. Valitettavasti hän ei huomioinut, että asunto on mäen päällä. Kaupparessut ja muut johtaa siihen, että hän joutuu kipuamaan mäen ylös, mitä hän huonokuntoisena ja ylipainoisena ei jaksa. Hän ”luovii” kotiin pihojen läpi tai kulkee kiertotietä parin korttelin päähän, että pääsee tasaisemmalle maalle. Nyt hän taas miettii muuttoa.
Osaakohan sitä koskaan ennakoida kaikkea, ennen kuin on tosiasian edessä.
Tein aloituksen, niinkun olen jo kertonut, monille tuli yllätys.
Samoin tämän palstan ikähaitarihan on laaja 60-70v.
Se mikä kuuskymppiseltä sujuu vielä leikiten, voi jo seiskakymppisellä tuottaa vaikeuksia.
Eli samoihin ongelmiin olet sinäkin törmännyt, ja sehän yleensä pistää ajattelemaan :(
Reuma, ja monet nivelsairaudet myös uhkaamassa osaa meistäkin.
Jos nyt joutuu vaihtamaan asuntoa, niin kannattaa katsoa miten 10v. vanhemmat liikkuu.
Miten 15v. vanhemmat liikkuu jne.
Mekin vanhetaan ja varmasti.
Siitähän tässä juuri on kyse, taisit jättää lukematta ketjun ;)
pakottaa asumaan toistaiseksi liian kalliissa vuokrakaksiossa.
Eikä tämä muutenkaan ole mieluinen,en vaan voinut asua enää kauemmin edellisessä asunnossani,joka oli kylläkin halvenpi (kaupungin vuokraluukku),mutta aivan mahdottoman matkan päässä kaikesta,eikä busseja juurikaan kulkenut.
Nyt odotan tämän asunnon lähelle rivariin pääsyä,jossa oma sauna ja 200€ halvenpi.
Huonekaluihini olen laittanut jo viime vuonna pyöriä alle,siis kaappeihin ja tasoihin,ne on nyt tosi helppo siirrellä siivouksen yhteydessä.
Samoin tein ostamiini patjaraheihin sellaiset laatikot ja pyörät niihinkin,toimivat vieraspeteinä ja olkkarin pöytänä,kun laitoin lasilevyn toiseen päälle.
Vielä olisi 3:n laitettava pyörät,sekä saatava jostakin ostettua kevyt sohva,annoin entisen painavan sohvani pois;että sillai on vanhuuden varelle tullut kohennettua näitä minun 2ympyröitäni".
Hyvä vinkki nuo pyörät. Jes.
Lainaampa ideaasi, kiitos.
Upeeta jos pääset uuteen, niissä on sitten leveät ovet, ja kaikki pitää ottaa huomioon, ulosmeno, ja pihalle pääsy myös apuvälineillä.
Toivon todella että pääset, siinä on sekin hyvä puoli, että ehtii naapureihin tutustua, ja se taas tietää turvallisuutta, yksinasujalle.
täs loppuelämä aikaa odottaa siihen rivariin pääsyä...ja marraskuussa kun tään läppärin osamaksut on ohi,voin alkaa säästämään muuttorahaa&takuuvuokraa,kuten säästin tähänkin päästäkseni.
Noista pyöristä vielä sen verran,että kaapeissani&tasoissani oli se tyhjä tila lattiatasossa,eli kaappien reunat vain lattiassa ,sitten keksin pyytää paikallisesta Puukeskuksesta hukkapaloja ja ruuvasin ne ensin kiinni,siis samaan tasoon ulkoreunojen kanssa ja sitten pyörät,sillä muuten ne eivät olisi toimineet,kun pyörivät niveltensä ympäri siirrettäessä.
Vähänkös olin naisihmisenä pollea,kun sain ne ihan itte laitettua ja vielä hioin ja maalasin kaikki kaapistoni valkoisiksi.
Nyt on kuin olisi uudet kalusteet. :)
ja arvelinkin jonkin palasen sinne tarvittavan ;)
Olen sillä silmällä tässä tänään katsellut noita mööpeleitä, ja pariin saan varmaan laitetuksi. Komeroita ei ole kuin kiinteät.
Onneksi, en saisi kaadetuksi ja ylös kuitenkaan.
saat kai takuuvuokrasi pois tuosta sitten, niin ei niin kovin hintavaksi muutto tule, vaikka kyllähän se aina maksaa, ollaan sen ikäisiä ettei paljon talkooapuakaan enää ole, ja selät ei kantamisista tykkää.
Mukavaa syksyä, ja iloista positiivista mieltä edelleen.
Vuosien saatossa.
Alkuun hienouden huippu tyoantajan tyosuhdeasunnot kerrostaloissa.
Penskojen tullessa rinnetyyppinen OK.
Kakaroilla alhaalla oma sisaankaynti ja WC.
Nyt reilu 5-v sitten ydinkeskustan kerrotalon ylimman kerroksen kolmioon.
Kesamokkia kokeilimme muutaman vuoden mutta totesimme viihtyvamme paremmin joko taalla, kerrostalokolmio keskustassa, rannassa.
Tai Etelasavolaisen kaupungin rannan kerrostalokaksiossa.
Toistaiseksi olemme tyytyvaisia mutta saattaahan viela mieli muuttua.
ensi vuonna 70. Tosiaan onhan sen jo huomannut että vielä 6kymppisenä jaksoi ihan toisella tapaa tehdä hommia kuin nykyään. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua tuntuu taas toiselta!