Olen kovasti kiinnostunut Dobbereista ja olen yrittänyt tutkailla kasvattajien kotisivuja, mutta lähes kaikki ovat sisällöltään niin köyhiä ettei varmasti saa selvää mitkä ovat kasvatuksen pääperiaatteet (ulkonäkö, luonne, harrastettavuus...).
Itse haluaisin koiraltani kookasta ja komeaa ulkomuotoa, mutta pääasiassa rauhallista ja ehkä hieman jääräpäistäkin luonnetta. Ei arkaa ainakaan, sillä kaksi muuta koiraani antaisivat köniin heti (corgi ja sekarotuinen pystykorva), siis ei tosissaan tietenkään mutta kuitenkin.
Osaisikohan joku kertoa minulle hyvän Dobbereiden kasvattajan? Kotisivut?
Asun Oulun läänissä, joten eteläsuomesta on varmasti hankala lähteä minulla koiraa hakemaan, mutta sekin on kuitenkin mahdollista jos ei lähempää löydy.
Kitoos!
Itse haluaisin koiraltani kookasta ja komeaa ulkomuotoa, mutta pääasiassa rauhallista ja ehkä hieman jääräpäistäkin luonnetta. Ei arkaa ainakaan, sillä kaksi muuta koiraani antaisivat köniin heti (corgi ja sekarotuinen pystykorva), siis ei tosissaan tietenkään mutta kuitenkin.
Osaisikohan joku kertoa minulle hyvän Dobbereiden kasvattajan? Kotisivut?
Asun Oulun läänissä, joten eteläsuomesta on varmasti hankala lähteä minulla koiraa hakemaan, mutta sekin on kuitenkin mahdollista jos ei lähempää löydy.
Kitoos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käy katsomassa www.sdy.fi Siellä on luonteesta ja ulkonäöstä, koulutuksesta jne asiaa. Oletko ennen kouluttanut palveluskoiraa ? Dobberi ei ole helpoin koulutettava, vaatii paljon aikaasi. Itselläni on nyt 4 kk ikäinen pentu ja vaikka aiempaakin kokemusta muista palveluskoiraroduista, niin silti kaikki hyvät neuvot on ainakin mulle tarpeen.
Itselläni on parivuotias dobberi, joka on tosin tuotu ulkomailta, koska en ole hirmu tyytyväinen suomen kantaan. Dobermanni ei ole rauhallinen, vaan ikiliikkuja ja energinen. Se vaatii johdonmukaisen koulutuksen ja valtavasti tekemistä. Sosiaalista koirasi hyvin ja pidä sille tiukka kuri ja säännöt, kuitenkin oikeudenmukaisesti. Oma dobberini on hirmu ystävällinen, nopea oppimaan, pitää lapsista ja toisista eläimistä, rakastaa tekemistä, on ollut terve jne. Tarvittaessa suojelu- ja vahtiviettiäkin löytyy. Koira on todella mahtava yksilö, ja olen rakastunut rotuun, muuta rotua meille ei enää varmasti tule :)
Kiitos vastauksista!
En ole ennen kyllä palveluskoiraa kouluttanut. Vähän jännittää, vaikka tiedän että olen sitkeä ja jääräpäinen ja uskon pystyväni saamaan myös Doberista "kivan" koiran.
Sekarotuiseni on vasta juuri luovutusikäinen (tuli löytökoirana alle luov.ikäisenä) joten sitä en ole paljon kouluttanut ja corgini on puolivuotias ja mielestäni hyvä koira, vaikken tokoa tms. harrastakaan. Vaikka pieni koira onkin, ei senkään kouluttaminen maailman helpoin homma ole ollut.
Koulutuksessa minulla apuna tulisi olemaan avomieheni, joka on myös koiraihminen, ei tosin aivan samanverran kuin minä. Mutta hän meille Dobberia haluaisikin. Enkä kyllä pistä vastaan!
Vielä sellainen kysymys olisi että pysyykö dobberi hyvin irti kotipihallaan ja esim. metsälenkillä vai onko herkkä karkailemaan?
Olemme mitä ilmeisemmin muuttamassa noin vuoden kuluttua kotitalooni, isoon omakotitaloon jossa iso piha oma iso metsä upeine lenkkipolkuineen vieressä, ja siksi suuremmankin ja energisemmän koiran hankkiminen olisi mahdollista.
Tottakai rotuyhdistyksen sivuilla on luonteenkuvausta yms. mutta toivoisin saavani yös teidän kommenttejanne; miten itse kuvailisitte koiranne luonteen?
Olen pikkutytöstä asti omistanut elämäni eläimille. Ne vievät lähes kaiken vapaa-aikani, mutta en valita. Joten se, että Dobberi vaatii aikaa, ei ole minulle ongelma, sillä ennemmin joustan muista asioista kuin lemmikkieni, perheenjäsenteni ja maailman parhaimpien ystävieni, hoitamisesta ja kouluttamisesta.
Olen todella jääräpäinen ja vahvaluontoinen ihminen, se minua suurimmaksi osin arveluttaa; jos dobberi voi olla arka, mitähän se sanoo minunlaisestani ihmisestä...?! :)
Kysyit luonteesta; minua on ainakin yllättänyt tässä dobberissani se mahdoton valppaus, vaikka minulla on aiempaa kokemusta vahti- & palveluskoiraroduista. Vaikkakin vielä pentu, niin tarkkailee minua, ympäristöä ja minun ja muiden tekemisiä hyvin valppaasti. Toinen asia joka oli tiedossa, mutta silti yllättänyt on se valtava vauhti ja virran määrä, joka koirassa on. Koira tulee vaatimaan paljon tekemistä ja touhuamista, kun sen tarmon ja energian saa kanavoitua niin, ei tule sitten tehtyä tuhoa ja tuhmuuksia. Koira on nopea oppimaan uusia asioita ja sillä on halua tehdä ja miellyttää. Toki sillä on omakin pää ja tahtoo toisinaan laajentaa reviiriään sovitusta, mutta en kuitenkaan puhuisi karkailusta. Koirasta saa mainiosti sellaisen, että pysyy omalla tontilla, kunhan kouluttaa sen niin. Teillähän olisi aivan ideaalitilanne, mikäli muuttaisitte kuvailemaasi paikkaan. Jokainen tietenkin haluaisi rohkean pennun, joten siinä ei auta muu kuin valita itse rohkea pentu ja sitten kasvattaa ja kouluttaa kannustaen. Pentu on kuitenkin luonnostaan hieman epäilevä uusia asioita kohtaan, joten sitä joutuu rohkaisemaan ja tutustuttamaan uusiin asioihin. Meillä esim. imuria ei pelätä, mutta sillan alta ei suostuta kävelemään.
Kuulostaa hyvltä!
Suuret kiitokset vastauksistasi!
Aijemmassa viestissäni jo vähän kuvailinkin koiramme luonnetta/ominaisuuksia. Koira ei ole koskaan ollut arka, päinvastoin. Se tekee rohkeasti ja epäröimättä mitä käsketään, ei pelkää uusia tilanteita eikä ihmisiä, ei säiky kovia ääniä jne. Se ei ole koskaan pelännyt mitään, on kovin rohkea ja sopeutuu hyvin erilaisiin tilanteisiin.
Usein olen ikävä kyllä törmännyt arkoihinkin dobbereihin. Minulla onkin parempia kokemuksia ulkomailta tuoduista dobbereista ja niiden luonteesta/ominaisuuksista. Todennäköisesti siis tuleva dobberimme tulee myös ulkomailta.
Koiramme on älykäs ja nopea oppimaan ja se käyttää mielellään nenäänsä. Harrastammekin sen kanssa useita eri lajeja.
Dobermanni on myös todella vahva koira ja sen leikit voivat joskus olla rajujakin.
Dobermanni kiintyy kovasti omistajaansa, meillä koira palvoo omistajiaan.
Koiramme ei ole koskaan rähjännyt vastaantuleville koirille vaan sen kanssa on mukava ulkoilla. Se pitää paljon tuntemistaan ihmisistä, mutta vieraita kohtaan se on aika välinpitämätön, eli ei tee aina pahemmin tuttavuutta paitsi joskus.
Koiramme on saanut olla pennusta saakka joka päivä vapaana metsässä eikä se ole kertaakaan karannut, pysyy yleensä suht lähellä. Tänne- käsky on silti oltava hanskassa.
Dobberit osaavat myös olla kovapäisiä ja pänkkejä, silloin vain pitää pysyä kovana eikä antaa periksi.
Meidän dobberimme on todella leikkisä ja "lapsellinen" touhutoope. Se rakastaa rapsutuksia ja makaamista sylissäni kun istun lattialla, sänkyyn ja sohvalle sillä ei ole asiaa.
Koiramme ei hauku sisällä, ulkona haukkuu joskus jos jostain innostuu ym. ja toki harrastuksissa kun maalimies ilmaistaan haukulla. Jotkut dobberit ovat myös kovia vinkumaan jatkuvasti.
Koiramme on uros, joka tulee toimeen myös toisten urosten kanssa, edellyttäen sitä että myös toinen koira on kiltti eikä koita alistaa tai äristä. Sosiaalistamisella on suuri merkitys.
Harrastamme koiramme kanssa paljon ja monipuolisesti, muuten se meinaa revetä liitoksistaan jos ei ole tekemistä.
Onnea valitsemallesi tielle, dobberi vie sydämen:)
jos sulla on jo puolvuotias ja luovutusikänen koira (ymmärsinkö oikein?) ni älä ihmeessä ota dobberia!!!!!! kannattaa harkita sit vast ku muutat... sulla on täys työ kouluttaa ne kax yhteiskuntakelposix ja jos otat nyt vaativan koiran, sulla on kohta kolme ongelma koiraa.. vaikka sulla nyt ois aikaa viel yhelle koiralle ni ku otat dobberin ni sul ei oo enää aikaa niille kahelle... ja sil löytökoiral voi olla jotai traumoja joitten takii sun kannattaa nyt yrittää kouluttaa ja sosiaalistaa se hyvin... koirat ei opi toisiltaa ku huonot tavat, ne tarvii jokainen kunnon peruskoulutuksen, se sun gorgis on nyt vasta kunnon koulutusiässä (leikin varjolla). mun ohje on:keskity nyt noihin mitä sul on ja ota dobberi vasta ku sul on sille AIKAA!!!
On totta että dobberi vaatii PALJON aikaa koska se vaatii todella hyvän koulutuksen, sillä dobberit voivat olla kovinkin dominoivia. Ne kyllä näyttävät sen jos eivät tiedä omaa asemaansa. Useimmiten ne eivät myöskään siedä että toiset koirat hyppivät tosissaan niiden silmille. Näissäkin asioissa koulutus on valttia ja omistajan vastuu on suuri että jokainen koira saa kunnon koulutuksen ja huomiota osakseen.
Koiranhankintaa kannattaa aina harkita kunnolla, varsinkin jos on jo ennestään koiria, silloinhan on kuitenkin se mahdollisuus että kaikki eivät tule toimeen keskenään ja elämästä tulee kaikille hankalaa.
Tuolta mainitsemaltani sivulta löytyy myös linkkejä kasvattajien sivuille. Tarjolla olevia koiria/pentuja löytyy myös sivulta www.tutka.net/~dobber/
Kotisivuillani on muutamia koirani kuvia kuten edesmenneistä kahesta Saksanpaimenkoirasta, Irlanninsusikoirasta ja nykyisestä Dobermannista.
On myös muita eläinkuvia kuten lokki, Hirvi,Kettu pihallani jne. http://koti.mbnet.fi/rauno2/
Henna voipi käydä vilkaisemassa ja tietysti kaikki muutkin. Dobberi on väärin asennoituneella henkilöllä vaarallinen kaikille.
Tiettyjen koirarotujen omistamiseen täytyisikin suorittaa jonkinlainen soveltuvuus ja koulutustesti suorittaa. Poliisn ampumaksi jotunut rottis oli juuri aivan väärän tyyppisen ihmisen omistuksessa.
Mutta käykääpä vilkaisemassa kuinka dopperi seisoo pöydällä.