olen ihanne ammatissani ja herään joka he.......n lauantai aamukin kello 5.vaikka olisin perskännin ottanut niin herään ja kamalassa kiireessä menosa töihin.sitten puhelimen kalenteriin "herään" ja ei trvikkaan töihin..
Siis mikä avuksi tähän ongelmaan?
olen töissä puhunut että tämmönen "ongelma"on ja porukka nauraa että otan työn liian vakavasti.tä?
ei työpaikalla tehdä duunia edes viikonloppuisin!ja kännissä laittelen työkavereille textareita mikä sitten hävettää vaikka työkaverit on kaikki ihan jees.
olen työpaikkani ainoa nainen...otanko työn liian vakavasti?
Siis mikä avuksi tähän ongelmaan?
olen töissä puhunut että tämmönen "ongelma"on ja porukka nauraa että otan työn liian vakavasti.tä?
ei työpaikalla tehdä duunia edes viikonloppuisin!ja kännissä laittelen työkavereille textareita mikä sitten hävettää vaikka työkaverit on kaikki ihan jees.
olen työpaikkani ainoa nainen...otanko työn liian vakavasti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
lauantaina ku sais nukkuu herää klo4-5. mies olen jää näköjään rytmi päälle.
Jos joka perjantai vedät kännit, niin voi olla että lauantai-aamun "säpsähdys" voi johtua ennemminkin siitä kuin duunista..
Itse en juuri koskaan herää lauantaisin "menemään töihin", mutta krapulassa huonosti nukutun yön jälkeen sitä tapahtui ennen useammin. Varsinkin silloin kun olin osa-aikaisena kaupan alalla ja tein välillä myös launtait töitä. Piti nousta katsomaan työvuorolistaa että tajusi ettei pidä mennä töihin. Ja _aivan saatanan kiva_ oli herätä aamulla ja kuvitella krapulassa että saa nukkua pitkään - ja sit listassa onkin aamuvuoro merkattuna..
Nykyään en jaksa enää juoda niin paljoo, joten nuo karmivat aamut ovat jääneet vähemmälle. Onneksi nuoruuden(oon vieläkin nuori mutta silti..) dokaaminen ei tehnyt aivoilleni pahempaa damagea. Krapula nimittäin on pahempi halla(routa suoraan sanoen) aivoille kuin itse alkoholi. Otsalohko herkistyy viinalle ja mitä enemmän dokaat, sitä lähempänä alkoholismi on. Alkoholismi on puhtaasti fyysinen sairaus. Siksi siitä ei koskaan parane kun aivovahinko sattuu olemaan peruuttamaton tilanne.
Tutkitusti ihminen joka dokaa, nukkuu surkeaa yöunta vaikka tunteja tulisikin täyteen enemmän kuin tarpeeksi. Tämä johtuu siitä että kännissä ihminen ei pääse syvään uneen ja nukkuu koko yön ilman sitä kaikkein tarpeellisinta unen tasoa. Siinä yksi syy miksi krapulassa töihin meneminen on yhtä helvettiä.
Jos sun "pitää" dokata joka kerta perjantain jälkeen, otat duunis liian vakavasti. Se joko vie liikaa aikaasi, energiaasi tai ajatuksiasi. Monen psyykkeeseen duuni vaikuttaa niin ahdistavasti tai lamaannuttavasti, että vaikka emme sitä huomaisi itse, yritämme päästä tilasta eroon.
Perjantain/lauantain "nollaaminen" on seuraus siitä että jotain on pielessä. Joko duuni ei sulle sovi, stressaat siitä, tai sulla on itselläsi asenteessa pientä hiomista. Hillumassa voi käydä kavereiden kanssa tottakai, mutta jos takaraivossa pyörii pään sekoittaminen jotta duunit unohtuu - olet lievässä kusessa ja kulutat energiaasi aivan väärin. Se duuni kuitenkin odottaa heti sunnuntain jälkeen. Ja sit pitää taas odottaa perjantaita jotta voit nollata.. kroppa ja psyyke kärsii tuollaisesta epätasapainosta.
Asenteella tarkoitan sitä miten työhön suhtautuu. Työn pitäisi olla sellaista että se ei ahdista, ei tule negatiivisia ajatuksia mistään siellä tapahtuvasta ja mielellään on positiivista ja muuta elämää rikastuttavaa. Jos työstä voi puhua vapaa-aikanakin rennosti ilman pingottamista niin mitään isompaa ongelmaa ei pitäisi olla. En tarkoita että vapaa-aikana pitäisi puhua töistä, päinvastoin. Mutta jos siitä tulee puhe, sen ei pitäisi aiheuttaa kylmiä väreitä..
Työ ei ole henki ja elämä, sen voi aina vaihtaa: ottaa loparit. Itse en ainakaan suostu elämään työlle ja esimiehilleni. Onneksi oma duunini on sellaista että kahdeksalta sisään, neljältä ulos ja duunit jää fyysisesti ja henkisesti saman tien mielestä. En ole vastuussa kuin omasta hommastani, en stressaa, palkka on ok, vaikkei mitään jääkään säästöön. Duunikaverit ok ja firma suhteellisen vakaavarainen. Muuten ei firman asiat oikeasti kiinnosta paskaakaan(vaikka omistajathan aina toitottaa että olemme yhtä perhettä, v*tut - kuka ne osakkeet omistaa), mutta vakavaraus antaa sen virtuaalisen tunteet että ainakaan potkuja ei rahan puutteen takia ole tulossa.
konepajatyöstä !
Kaikki pajatyöt ovat sinällään VITUN stressaavia ja vastuullisia, jos niikseen tulee niin olisi hyvä olla henkisesti tasapainossa ja mieluusti perheellinen pärjätäkseen ko. työtehtävissä. Itse olin alan töissä poikamiehenä ja pärjäsin kohtuu hyvin koska motivaatio oli huippukorkea. Alkoholismi iski mutta motivaatio riitti. Nykyisin olen muuttanut syrjäseudulle enkä yhtään kaipaa entisiä töitäni mutta tiedän, että pajatyö vaatii korkeaa motivaatiota ja hyvää työhön Sitoutuneisuutta, että siinä pärjää.