Tuolla alla oli ketju, jossa joku kiivaasti jaksaa väittää, ettei hänelle ole lapsesta aiheutunut mitään rajoitteita että hän yhtä "vapaa" kuin nekin, joilla ei lapsia ole.
Minä mietin miten se voi pitää paikkansa? Ainakin oma elämäni on jo nyt mullistunut mitä erilaisimmin tavoin eikä kaikki suinkaan ole ollut ennustettavissa tai edes positiivisia muutoksia vaikka vasta odotan. Lisäksi mietin että vastuut vaan kasvaa kun lapsi vihdoin syntyy. Ei silloin enää lähdetä baariin milloin sattuu huvittamaan eikä kutsuta kavereitakaan kylään mesomaan juovuspäissään. Ei ostella kalliita uniikkikuteita, kun lapsi tarvii ruokaa. Ei istuta kosmetologilla, jos vauvalla on korvatulehdus joka vaatii lääkekuurin. Luopumaan joutuu ja rajoittamaan omaa elämäänsä. Mutta luulin tämän olevan kaikille itsestään selvää.
Mun pitää olla 24 h päivässä lapseni saatavilla silloinkin kun en itse haluaisi vaan haluaisin esimerkiksi nukkua.
Ja myöhemmin valintani takia joudun yhdistämään työn ja lapsen. Työ on minulle välttämätöntä, koska sen kautta saamme rahaa, sitä ei voi jättää.
En millään voi tässä vaiheessa tietää, millaisia asioita tämä valintani tuo tullessaan. Saattaahan olla niin, että sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tai lapseni syntyykin keskosena ja sairastuu vaikkapa sydänvikaan. Ne muuttavat heti jo sitä, mitä nyt kuvittelen tulevaksi. Eikö kukaan muu pelkää odottamansa lapsen puolesta?
Olenko siis ainoa joka valmistautuu myös tulevaan?
Minä mietin miten se voi pitää paikkansa? Ainakin oma elämäni on jo nyt mullistunut mitä erilaisimmin tavoin eikä kaikki suinkaan ole ollut ennustettavissa tai edes positiivisia muutoksia vaikka vasta odotan. Lisäksi mietin että vastuut vaan kasvaa kun lapsi vihdoin syntyy. Ei silloin enää lähdetä baariin milloin sattuu huvittamaan eikä kutsuta kavereitakaan kylään mesomaan juovuspäissään. Ei ostella kalliita uniikkikuteita, kun lapsi tarvii ruokaa. Ei istuta kosmetologilla, jos vauvalla on korvatulehdus joka vaatii lääkekuurin. Luopumaan joutuu ja rajoittamaan omaa elämäänsä. Mutta luulin tämän olevan kaikille itsestään selvää.
Mun pitää olla 24 h päivässä lapseni saatavilla silloinkin kun en itse haluaisi vaan haluaisin esimerkiksi nukkua.
Ja myöhemmin valintani takia joudun yhdistämään työn ja lapsen. Työ on minulle välttämätöntä, koska sen kautta saamme rahaa, sitä ei voi jättää.
En millään voi tässä vaiheessa tietää, millaisia asioita tämä valintani tuo tullessaan. Saattaahan olla niin, että sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tai lapseni syntyykin keskosena ja sairastuu vaikkapa sydänvikaan. Ne muuttavat heti jo sitä, mitä nyt kuvittelen tulevaksi. Eikö kukaan muu pelkää odottamansa lapsen puolesta?
Olenko siis ainoa joka valmistautuu myös tulevaan?
Vastaukset 29
Vanhimmat
ymmäertäisit, ettei siinä keskustelussa kukaan väittänyt, että lapsi aseta rajoitteita. Kyse oli siitä, miten kirjoittajat KOKEVAT itse henkilökohtaisesti vapauden, vastuun ja rajoitteet. Kaikki eivät pidä niitä rasitteina ja taakkoina eikä myöskään vapautena sitä, että juostaan baareissa.
Vapaus voi olla muutakin. Vastuuteen ja rajoitteisiin voi SUHTAUTUA muutenkin kuin takkana ja rasitteena.
siinä puhuttiin vastuusta eikä mistään henkilökohtaisista tuntemuksista.
En ala itteeni ainakaan pettämään. Oon liian tuttu itselleni jotta alkaisin valehtelemaan siitä mitä tunnen.
et ala pettämään itseäsi siitä, mitä sinä tunnet. Sinä. Tunnet. Henkilökohtaisista tuntemuksista oli kyse siinä aiemmassakin keskustelussa. Jos siis ymmärtäisit lukemasi.
Eli siinä puhuttiin vastuusta, sellaisena kuin ne kirjoittajat itse henk. koht. vastuun kokevat.
mutta en tarkoittanut vastuuta vaan muita tunteita.
Mikä ihmeen pakkomielle sulla on todistaa ettei vastuuta tarvii kantaa ja että se on kantajalleen vaan mielekäs tehtävä? Ihan kuin millään teoilla ei olis mitään seurauksii.
Jos jotain pahaa tapahtuu se varmaan on kamala asia ei siinä pahemmin auta vaikka sitä koittais miten mielessään paremmaksi valehdella. Siihenhän sä pyrit. Mä en pysty. En pysty pettämään itteeni.
väittänyt ettei vastuuta pidä kantaa.
Tottakai vastuu on kannettava, mutta jos todella jo nyt odotusvaiheessa pidät syntymätöntä lasta mukana tulevan vastuun kera taakkana ja rasitteena ni harkitsitko edes jättää tätä taakkaa kantamatta.
Olen pahoillani, jos sulle tulee paha mieli siitä, et maailmassa on niitäkin äitejä, jotka ei pidä lapsiaan rasitteena.
Täähän se juttu on noissa alemmissa keskusteluissa. Toinen pitää lapsiaan taakkana, toinen ei.
Kannattaa siis työstää suhtautumistasi vielä ennen lapsen syntymää hieman pisitiivisempaan suuntaan. Sulla on aika karseet ajat edessä, jos jo nyt valitat vastuusta ja lapsen tuomasta taakasta ja rasitteesta.
Lapset kuuluu niille, jotka voi kantaa vastuunsa ilman, että naama menee norsunvitulle jo pelkästä vastuun ajattelemisesta.
Ehkä ihmiset tekevät asioista niin helvetin vaikeeta.
kyllä mä pystyn tekemään juuri samoja asioita mitä aina ennenkin. se on minusta vaan järjestely kysymys ja ajattelu. miks turhaa stressata kaikesta. nään kavereita vaikka joka päivä,lapsi on aina mukana,voin mennä kirpparille,kauppaan syömään ulos.. jne..aina lapsi mukana.mitään ongelmia ei ole ollut. tyttö nyt 2 vuotta. ja jos on tarve mennä ulos juhlimaan tai muuta sellasta niin si mies hoitaa et saa omaa aikaa tai nukkua. tuskin edes mietit sellasia asoita enään ku pikkunen syntyy. mun ajatus maailma ainaki muuttu aivan täysin. mä tavallaan halaun lapsen aina mukaan ja tehdä asioitasen kanssa vaikka olis mahdollisuus olla yksinkin. mutta kaikki me olemme erilaisia. =) älä turhaan stressaile
ei sen kummempaa! :) Kiitos kaunis.
En kyllä tarkottanut tuota. Mut kiitos vastauksestasi.
"mikä kiire nuorilla naimisii" ? mä en kyllä sellasta löytänyt mut jos viittit niin liitätkö tähän sivut??
Ei se voi pitää paikkaansa, rajoitetta ei mukamas ole! sillä lapsi tuo mukanaan ensisynnyttäjälle uudet vastuut mistä kaikista ei ole tietonenkaan vielä odotusvaiheessa, sellaselle joka ei ikinä ole vaihtanut ees kakka vaippaakaan! kaikista ihanteellista olisi murrosikäiselle noin 14vee tytölle jos hänen äidillee syntyis vielä lapsi ja saa aloittaa hoitelun siitä.
vauvan kanssa ollaan 24h se oli minulle itsestään selvyys jo ennen odotustakin, minulla ei nyt muutenkaan ollut tapanan käydä missää ulkona(ravintolassa) mihin ei nyt lasta voinut viedä.
mutta sen mä oon huomannut että omaakin aikaa tarvii!. esim, pääsee käymään treenamassa tai yksin kävelylenkille tai yksin kauppaa! se on mulle rentoutus arjen keskellä :) ei tarvii kuin se 30-60min olla pois kotoota pari kertaa viikossa, lapsi 1,2v tottuu myös iskän ja mummon hoitoon enemmän, eikä äiti oo aina siinä vierellä.
pelkäsin aivan kamalasti, syntymätöntä lasta, sitä terveyttä ja masennusta nyt en koska oli se asenne että mähän en masennu, mulla oli kyllä aihetta masentuu synnytyksen jälkeen mutta se oli lievempää babyblusia. ikinä ei tiiä mitä elemä tuo tullessaan mutta siihenkin voi omalta osalta vaikuttaa tai sitten aika ja sattuma kohtaa. hommasitko syntymättömänlapsen vakuutuksen? suosittelen :) otettiin se just sen takia että Jos synnytyksessä vauriotuu , isompien sairausten varalle. oli vaan varatoimi.
yhden lause "mokan" pelkäsin aivan kaameesti syntymättömän lapsen puolesta , enkä sitä meidän lasta :) ymmräsitkö... oli kokemus sukulaisen kohdalla synnytyksessä vaurioitui (kaksi tapausta, toinen oma kaveri) niin sitä vähän pelkäsin.....
Ymmärrän sun ajatukset ihan täysin. Mulla on paljon sanoja ajatuksia elämästä ja vauvasta. Ja varmaan sit myöhemminkin just tuota samaa.
tuollaisia asioita, mikäli raskautesi on mennyt hyvin. Olet kai puhunut neuvolassa noista peloistasi? Jos et niin puhu. He voivat sinua rauhoitella.
Ei ole lapselle hyväksi stressata asioista, joita ei ole syytä stressata. Tee se vasta kun jokin asia antaa aihetta siihen. Vahingoitat masuasukkiasi noilla ajatuksilla!
Rentoudu ja nauti odottamisesta! Se on ihanaa aikaa!
Onnea!
Että olisko sun kannattanu jättää tää lapsi tekemättä?
Minä en käy baareissa millon huvittaa, vaan suunnittelen viihteelle lähdön nytkin hyvissä ajoin, raskaana ei viihteelle edes huvita juosta ja lapselle saa vahdin kun hyvissä ajoin sillonkin suunnittelee, eli siinä ei mikään muutu kohdallani.
En ole koskaan kutsunut kavereita juovuspäissään mesoamaan asuntoomme, mikä järki siinä on? Mulla on naapureitakin, joita pitää ajatella. Ja jos olen ystäviä kutsunut meille juopottelemaan, ne osaa käyttäytyä eikä mesoa toisten asunnoissa juovuksissakaan :O
En ole koskaan ostellut kalliita uniikkikuteita, joten eipä tuokaan koske minua mitenkään.
En käy kosmetologillakaan, kun ihosta voi huolehtia kotikonstein ja vielä halvalla ja luomusti!
Siinä määrin vauva rajoittaa elämää, että menoja on lykättävä, jos pikkuinen on kipeä ja sitä pitää olla vahtimassa siksikin.
Muutoin en koe lasta rajoitteena, voin ottaa sen kantoliinassa mukaan omiin harrastuksiin ja kuten sanoin, alkoholi ei ole mulle ongelma ja hoito järjestyy jos on joku merkkipäivä ja tahtoo vähän ottaa.
Ei tartte olla 24/7 lapsen käytettävissä jos lapsella on toinen vanhempi joka sitä voi hoitaa myös, jolloin väsynyt osapuoli saa ottaa tirsoja. Nokosia voi ottaa sillonkin kun pikkunen nukkuu.
Varmaan lähes kaikki ihmiset yhdistää työn ja lapsen, mitä vaikeeta tai kummallista siinä on? Oletko ikinä kuullut tarhasta, sinne aikuiset ihmiset vievät jälkikasvunsa työpäivän ajaksi.
Turha se on murehtia asioita joille et mitään voi. Älä juo, polta tai käytä huumeita raskausaikana, älä rasita itseäs liikaa ja noudata ruokasuosituksia. Teet minkä omalta osaltas voit. Keskosuus ei ole mikään tappava sairaus sekään ja pienten sydänviat leikataan heti tai korjaantuvat itsestään. Ja vammoista yms saa tiedon jo ennen synnytystä ja aborttikin on mahdollista jos sieltä on tulossa selkeesti vammainen yksilö.
Synnytyksen jälkeinen masennus saadaan myös nopsaan hoidettua kun siitä osaat sanoa neuvolassa tai jo synnärillä, jos oikeen pahalta tuntuu jo valmiiksi.
Et sä mihinkään valmistaudu vaan pelkäät ihan olemattomia asioita ja tosiaan sun ei olis pitäny edes jatkaa raskauttas jos sun suurin murhe on, että et saa uniikkikledjuja vaan rahat menee vauvan lääkäriin (korvatulehdus ja sen kustannukset muuten on tuhansia euroa halvempia kun uniikkikledjut, että etköhän sä pärjää jos tähän mennessä on ollu varaa semmosiinkin:D)
On varmaan tosi kamala uhraus liikkua näteissä lindexin vaatteissa tautiinsa hoitoa saaneen vauvan kanssa, kun mielummin vetäis niis cuccin haute couture herkuissa joita tehään vain 1 tsibale per kolttu.
saa ottaa jo hankitut penskat pois
Ihme asia, että et ihmettele lainkaan tuota, joka kieltää normaalit tunteet paitsi itseltään myös lapsiltaan!
Taidat olla sen itse kirjoittaja.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000116&posting=22000000037716640
kyllä pidä paikkaansa! cp-vamma tulee jos tulee niin synnytyksessä, (ns. toispuolhalvaus tms) sitä ei voi nähdä ultarssa koska se ei ole vatsassa tullut vaan synnytyksessä, liian nopea tai liian hidas tulo , hapen puutteessa tms. kätilö "repii" imukupilla nopeasti jos ei meinaa tulla ja vauva vaurioituu siinä. onneks nää vaurioitumiset on aika harvinaisia mutta tiedän valitettavasti kaksi tapausta
Siis totta kai asioita pitää eri tavalla järjestellä, että asiat onnistuvat (siis ne, joita on tehnyt ennen lastakin) mutta en ole kokenut elämääni yhtään sen rajoittuneemmaksi lapsentulon jälkeen kuin ennenkään. Kavereita näen ihan samalla tavalla kuin ennenkin, harrastan ihan samoja asioita kuin ennenkin, käyn juhlimassa lähes yhtä paljon kuin ennenkin. Ainoa mikä on muuttunut on se, että pitää katsoa, jottemme molemmat ole menossa omilla menoillamme yhtäaikaa. Joskus miehen on siirrettävä menooan kun oma menoni osuu samaan aikaan. Joskus taas minä siirrän hetkeksi omaa juttuani jos miehellä ei ole mahdollisuus ottaa muksua mukaan omalle reisulleen.
Järjestelyä hieman vaatii silmälläpitäen sitä, että aina on jommallakummalla mahdollisuus olla muksun kanssa. Jos taas päätämme mennä yhdessä, muksu järjestetään hoitoon.
Tätä en kuitenkaan koe ollenkaan rasitteeksi/rajoitteeksi. Elämäni sujuu kuten ennenkin.
ei tarvitse edes järjestellä. Riittää et vaan lähtee kun siltä tuntuu.
Perheellinen on vähemmän vapaa ja enemmän sidoksissa sekä vähemmissä rahoissa kuin lapseton.
Että olisko sun kannattanu jättää tää lapsi tekemättä?
Minulleko osoitit viestisi? Mikä minun viestissäni oli sellaista, joka sai sinut vastaamaan noin?
Synnytin rv:lla 26 6. Poika painoi 1290g ja oli lääkärin mukaan suuri sen ikäiseksi keskoseksi.
Raskauden aikana hoidin itseäni niin hyvin kuin osasin just sen takia että jos jotain odottamatonta sattuu tiedän ainakin yrittäneeni parhaani ja enempää ei voi keltään odottaa.
Lääkäri sanoi minulle kun olimme aikanaan lähdössä kotiin, että vain tupakointi olisi heikentänyt poikaa niin, ettei hänestä olisi eläjäksi ollut.
Tunsin suunnatonta helpotusta siitä, että olin ottanut vastuuni äitinä tosissani. On totta, että olisi ollut kamalaa jälkikäteen pohtia, mitä joku tekemäni asia olisi vaikuttanut toisenlaiseen lopputulemaan.
Joten teet vain kuten parhaaksi tiedät. Kukaan ei voi vaatia enempää.
oman kokemukseni, vaikka kovasti yritin tästä keskustelusta pidättäytyä. Olen siis tovin seurannut tätä "riitelyä" tuolta sivummalta ja mielestäni eräs näkökulma on jäänyt kokonaan huomiotta.
En tiedä minkä ikäisiä olette tai onko lapsia jo miten siunaantunut vai haaveissako ovat. Sillä ei sinänsä ole muuten väliä, mutta siksi ajattelin laittaa oman näkemykseni mukaan ketjuun. Jos vaikka olette kovin nuoria ja teillä pieniä lapsia.
Itse olen jo elämää nähnyt mummi. lapsenlapsiakin jokunen on ja omia lapsia kaksi, aikuisia siis jo molemmat.
Oma kokemukseni on se, että ei lapsi todellisuudessa maailmaa niin kovin mullista, pitkällä tähtäimellä. Tässä keskustelussa on keskitytty siihen, miten uusi vauva muuttaa menoa. Täytyisi mielestäni kuitenkin muistaa ihmisen elämä kokonaisvaltaisesti. Jotkut on sanoneet tässäkin keskustelussa, että vastuu (jotkut sitä rasitteeksi ja rajoitteeksi kutsuivat) lapsesta kestää läpi elämän. Se ei toki pidä paikkansa. Kun lapsesta tulee aikuinen, kantaa hän itse vastuun itsestänne. Vanhemmat eivät enää ole vastuussa aikuisten lastensa tekemisistä. Vastuu lapsesta kestää siis loppujen lopuksi hyvin lyhyen aikaa. Kun on elänyt pidempään kuin sen 20 vuotta, huomaa, että se 18-vuotta, minkä lapsen kestää tulla täysi-ikäiseksi, on todellakin lyhyt aika. Hiljattain olen sen itsekin huomannut.
Omilla lapsillani on nyt siis vastuu omista lapsistaan. Minä en enää heidän perheeseensä varsinaisesti kuulu.
Aloittajalle sellainen viesti, että se aika, jonka lapsesi tarvitsee sinua 24 tuntia päivässä on todella lyhyt. Tulet myös huomaamaan, että mitä enemmän lapsi kasvaa, sen vähemmän hän sinua tarvitsee vierelleen. Se on surullista sitten kun sen aika koittaa. Mutta siitäkin oppii ajan kanssa nauttimaan.
Nautikaa siis lapsistanne kun he ovat pieniä. Älkää rasitteena ja rajoitteena pitäkö, vaan tehkää niin kuin tuolla joku mainitsi: ottakaa se vastuu hyvillä mielin vastaan. Se ei todellakaan kestä ikuisesti!!
Ei äitiys ole mikään vessassa käynti. Se on paljon pitempi pesti kuin 18-20 vuotta; se kestää niin kauan kuin äiti elää.
En tiedä minkälaisia lapsia sulla on ollut, kun eivät ole maailmaan tulleessaan mitenkään sun elämääsi mullistaneet, mutta omat lapseni tekivät sen jokainen erikseen ja kaikki eri tavalla. Yksikään ei jää minulta koskaan unholaan.
Se, että en vastaa heidän tekosistaan lain mukaan enää täysi-ikäisyyden jälkeen ei tarkoita, että heidät kykenisin unohtamaan ja kääntämään selkäni heille heidän ongelmissaan ja että moraalinen vastuuni ja sitoutumiseni vanhemmuuteen olisi jotenkin purettu!
Oma äitini hautasi elinaikanaan kaksi omaa lastaan, kaksi minun veljeäni. Kumpaakaan hän ei silti ikinä unohtanut, vaikka ei enää koskaan nähnytkään. Ikävä ja kaipaus asui vanhuksen silmissä vielä silloinkin, kun hänen muistinsa alkoi jo muissa asioissa pettää.
Kun nyt kerroit, ettei vastuu ole mielestäni minkäänlainen rasite tai rajoite, kerrotko, mitä se sitten sun mielestä on?
On varmaan kyse enemmänkin sitoutumisesta. Ehkä oma sitoutumisesi äitiyteen ja lapsiisi on ollut kevyttä kamaa esim. minuun tai äitiini verrattuna. Tai vaikka aloittajaan nähden. Ehkä et siksi ymmärrä, miksi äitiys ei pääty kun lapsesta tulee täysi-ikäinen.
Ennen sitä täysi-ikäisyyttäkin sitoutunut äitiys on muuttanut muotoaan jo monesti. 15-vuotias tarvitsee erilaista äitiä kuin puolivuotias. Mutta jos lapseensa ei kykene lainkaan sitoutumaan, silloin kirjoittelee juuri tuollaisia kuin sinä kirjoitit.
Silloin vastuun kantaakin lapset, ei äiti.
kaikenlaista.
Eihän toi mummu sanonu et ois lapsensa unohtanu, sanoi et ei ole enää lapsen kasvaessa aikuiseksi !vastuussa! lapsistaan. Kai ne väleissä silti on. Tai en mä tiedä onko mut ei esim. mun äiti ainakaan vastaa musta enää. Silti ollaan kyllä edelleen lämpimis väleissä ja hyvää pataa. Ei se mua unohtanu siksi et se ei enää tee asioita mun puolesta tai esimerkiksi selvitä mun asioita. Vastaan itte ittestäni. Et äly hoi, kyllä se vastuu niistä lapsistaki joskus lakkaa!! Äitiys ei lopu vaikka kaikki lapset kuolis, oisit silti äiti. Et silti ole vastuussa kuolleista lapsistas.
Mitä urpoilua!! Ihmiset ei älyä mitä kukakin sanoo.
Ja muuten, tää tällanen kirjoittelu täällä netissä ei oo ehkä ihan paras tapa ylipäänsä tuoda asioita esiin. Kaikki mitä kirjoittaa on vähän tulkinnan varasta.
Tääki 3:n äippä tässä nyt väittää et toi aikasempi ei ota yhtä vakavasti äitiyttä koska ei enää pyyhi aikuisten lastensa persettä. Sitähän se muori varmaan just tarkotti joo!!
Täällä on niin hiton helppo vetää itteensä palvelevia johtopäätöksiä toisten kirjoituksista.
Ittellä ei oo lapsia eikä tuu. Oli vaan pakko avautua. Ärsyttää niin paljo nää besserwisserit, joita tässäki ketjussa suurin osa edustaa.
tämän ketjun vastauksista paras.
Kiitos siitä. Näkee että tajuut mistä puhut.
IHMISET EI ÄLYÄ MITÄ KUKAKIN SANOO.
Hyvin sanottu ja koskee sua myös. Huomasitko, urpo?
"Tääki 3:n äippä tässä nyt väittää et toi aikasempi ei ota yhtä vakavasti äitiyttä koska ei enää pyyhi aikuisten lastensa persettä. Sitähän se muori varmaan just tarkotti joo!! "
Missä kohdassa mainittu nimimerkki 3;n äiti kirjoitti mitään aikuisten perseistä ja niiden pyyhkimisestä?
Miksi ihmeessä menit tekemään lapsen kun et ole vielä kasvanut teinivaiheesta ulos???
Niin kauan kun baareissa juokseminen ja jatkuva shoppailu on tärkeää ja tuntuu vapauden riistolta kun ei pääse, niin et ole vielä kypsä äidiksi. Sitten kun aikuistut niin baarit ei enää juuri kiinnosta, sen huomaat kun menet baariin ja lähdet pois melkein saavuttuasi kun et jaksa katsoa teinien kännäämistä. Tulee selkeä fiilis, "että mitä mä täällä teen". Silloin on kasvanut tämän teiniajan ohi ja voi ruveta miettimään aikuisten juttuja.
Ja mitä tulee näihin uniikkiostoksiin. Niin kyllä äitikin pääsee joskus kauppaan, ei joka päivä, mutta aina välillä. Ja monilla aikuisilla ei rahat ole lopussa kun vauvan ruuat on ostettu joten jotain uniikkiakin voi itselleen välillä ostaa.
Ja jos kaikki vain miettisivät lapsen mahdollisia sairauksia ja jättäisivät siksi lapset tekemättä, niin ihmiset kuolisivat sukupuuttoon noin sadassa vuodessa (tosin ei kai tämäkään niin paha olisi). Mutta lapsen tekeminen ei siis tarkoita, ettei kukaan miettisi mahdollisia sairauksia. Asia on vain niin, ettei etukäteen sitä voi tietää ja jos lapsen haluaa, niin riski on otettava. Tätä riskiä voi pienentää tekemällä lapsen nuorena. Mutta aivan selvästi sinä teit silti liian nuorena, mutta luulempa että viestisi on vain provo ja olet sama kirjoittaja kuin tuon viittamasi keskustelun aloittaja.
En siis missään tapauksessa tarkoittanut, että baarien jättäminen jne. olisi minulle mikään ongelma! Tarkoitin sitä, että koska tuolla alla olevassa keskustelussa sanottiin, ettei elämää tarvitse mitenkään muuttaa eikä lapsi mitään elämässä rajaa, eikä vastuu paina, niin minulla tosiaan on asiasta eri käsitys!
En tiedä sitten millä lailla se tekee minusta sen huonomman äidin kuin sellaisesta joka körmyää edelleen siellä baareissa ja laittaa kaikki rahansa omiin menoihinsa jättäen lapsensa oman onnensa nojalle.
Kiitos niille harvoille vastaajille, joilla oli otsaa minulle kirjoittaa kannustava viesti ja lukea asiani oman vihansa sokaisematta.
Eli on niitä ihmisiä joita ei kiinnosta enää olla baarissa, on kasvettu ulos "biletys-iästä". Ja sitten on kiinnostukset muualla, esim. perheen perustamisessa. Eli baareja ei jätetä lapsen takia vaan baarit on jo jätetty kun alkaa perheen perustaminen kiinnostaa. En todellakaan verrannut sinua baareissa pyörivään äitiin, vaan naiseen joka ei ole käynyt baareissa enää pitkään aikaan ja alkaa suunnitella perheen perustamista. Tälläinen nainen ei joudu muuttamaan käyttäytymistään baarien suhteen. Hän ei myöskään luovu muusta teinimeiningistä, sillä ne on jäänyt taakse jo ajat sitten.
Toki lapsi tuo muutoksia elämään, mutta sitten kun on valmis lapsen saamiseen, niin muutokset ovat lähinnä kaivattuja ja positiivisia. Ja yö heräämiset yms. eivät tunnu pahalta kun lapsi on haluttu. Mitään hyvää ei saa helpolla.
Minua ärsytti vain naivi käsityksesi siitä, että lapsen takia luovutaan nuoruudesta ja kaikesta "kivasta". Näin se ei lähellekkään aina ole. Onnea kuitenkin sinulle ja kaikkea hyvää tulevan lapsenne kanssa.
Sen verran vaan lisään, että baarikausia voi yhdellä ihmisellä tulla ja mennä kenenkään kärsimättä. Mutta kun perustaa perheen ei enää voi mennä mikään sen perustetun perheen ohi. Jos menee alkaa vaikeudet.
Tuostahan tuolla alempana oli kyse.
Minusta mitään ei voi saada, jos ei ole valmis jostain myös luopumaan.