Ollaan me ihmiset niin ihmeellistä kun omia tunteita seuraa! Oon nyt potenu järkyttävää vauvakuumetta puoli vuotta että muusta elämästä ei meinannu tulla mitään! Nyt alko onneks luennot taas että sai jotain konkreettista tekemistä. Nyt pahimman kuumeen mentyä voi vaan ihmetellä kuinka tunteet (hormonit) sekoittaa pään aivan täysin! Mistä näin vahva tunne voi syntyä?! Edelleen pienet lapset ja varsinkin vauvat herkistää mielen ja pistää pään sekaisin mutta ei niin kovin kun vielä vähän aikaa sitten.. Kaikille äideille oon hyvin kateellinen ja mietin kuinka upeassa roolissa he ovat! Oon koukussa näihin palstoihin ja tuun vieläkin katsomaan ihmisten mielipiteitä asiosta. Miten tunteet ja järki voi olla niin pahasti vastakkain? Ihmettelen vaan..
ihmeellistä!
tunteet ja järki
3238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellä tunteet voitti ja vauvaa yritetään. En olisi ikinä uskonut, että jo parin kuukauden yrittämisen jälkeen voi kokea näin isoja pettymyksen ja epäilyn tunteita; entä jos meille ei pientä naperoa ikinä suodakaan. Nyt vauvapuuhat tuntuvatkin pelkästään järkeville, enää en ole pelkän tunteen vallassa. Ja kyllä nyt on tullut olo, että olisi pitänyt aloittaa heti kun tuli tunne, että valmiita ollaan. Minulla on opiskelut vielä pahasti kesken, mutta se ei menoa haittaa. Elämä saa tuoda mitä tuo. Toivottavasti se tuo sen naperon:)
onneksi kaikkia ei sentään pidättele vauvanhankinnassa opiskelu. meilläkin yritystä ollut jo puolisen vuotta, ja amista käyn toista vuotta.. poikaystävällä ikää muutama vuosi enemmän ja hänellä yksi lapsi jo ennestään.
tulee kyllä jotenkin tosi syyllinen olo, kun vauvaa ei vaan kuulu.. mutta eiköhän se kohta ala itsestään ilmoittelemaan :-)
Minä oon ollu viimosen vuoden. Tai no kaks. Ekaks tärppiä ootelessa olin ihan seko sen 8 kk ja ku se meni kseken niin koko tän yrittämisen ajan toikkuu palstoillaa, ostelee lehtiä, haaveilee. Mutta niin vain laantui tämäkin, kun ei oööa onnistuttu kaikesta huolimatta. Hoitoihin matkalla, mutta silti tuntuu että ei tää seköpäisyys lopu enneku sen vauvan on saanu syliinsä.