Kasvattajat tuhoavat rodun

ja asialle pitäis tehdä jotain ...
Itsellänikin on rotukoira, jonka perinnöllisenä sairautena saattaa ilmetä patella luksaatiota ja pra:ta..ei voi kuin toivoa, että kummaltakin säästytään...
Oma mielipiteeni kuitenkin on, että rotuihin pitäisi saada jostain uutta verta (tiedä sitten mistä ja miten että ne jotkin hyvätkin asiat joita rodun jalostuksella on aikaan saatu, eivät katoaisi???), ennenkuin hukka jotkin rodut perii.
Onhan se tietysti vähän absurdia toi munkin rotukoirani hankinta kriteeri, joka oli se että rotu ei omaa metsästysviettiä..,no okei ehkä hyvin laimeahkon pyrähdyksen lentoon lähtevän linnun perään (sekin vain lähinnä hypähdys), joka sekin tosin metsästämiskäyttäytymiseen liittyy, mutta siis rotuni ei aja riistaa vainun avulla, ei rymyä puskissa hiirien ja kaikenmaailman vipeltäjien perässä, ei hauku oravia ja lintuja puissa ym... tuohan ei ole eläimelle luontaista käytöstä, kun sen olemuksesta puuttuu metsästysvietti, vaan sekin on jalostuksen myötä saatu pois,näin ainakin olen olettanut..En osaa oikein sanoa kärsiikö koira tuosta vietittömyyden puutteesta..
Eniten rodunjalostuksessa inhottaa juuri tuo ulkomuodon kustannuksella terveydellä leikkiminen, niin henkisellä, kuin fyysisellä puolella.
JOTAIN KUITENKIN TARTTIS ALKAAN TEKEEN..mutta mitä??

Onneksi suomessa asiat ovat varmaan jonkin verran paremmin?
Eikös suomessa ole useampi sukupolvi ennen kuin voi astuttaa? Ei siis esimerkiksi äitiä pojan kanssa tai lapsen lasta isoisän kanssa?

Mikäs se raja nyt on?

Minä en ole ammattikasvattaja, muuten vaan huolissani.
MInulla on 2 rotukoiraa, molemmat terveitä.