jos esim. siskonne tai veljenne eroaa ja hankkii uuden perheen?
Onko se häpeä ja alatte hyljeksiä ja puhua pahaa veljestänne/sisarestanne?
Vai katsotteko että asia ei ole minulta pois ja yritätte kaikesta huolimatta hyväksyä uuden jäsenen lähiperheeseen, samalla kun pidätte yhteyksiä veljenne/sisarenne vahaan puolisoon?
Onko se häpeä ja alatte hyljeksiä ja puhua pahaa veljestänne/sisarestanne?
Vai katsotteko että asia ei ole minulta pois ja yritätte kaikesta huolimatta hyväksyä uuden jäsenen lähiperheeseen, samalla kun pidätte yhteyksiä veljenne/sisarenne vahaan puolisoon?
Vastaukset 11
Vanhimmat
koska; tiedän ja hyvin nopeasti sain tietää siskoni miehen pettäneen.
Siskoni mies jopa osoitti minulle naisen, joka oli tuo toinen osapuoli.
Mutta toisaalta tiedän, etteivät tällaiset asiat jää noin vain kerralla "käsittelyiksi"( ne pettämisjutut,jotka perhepiirissä tiedetään, muistetaan aina ).
Olisin tosin arvostanut ja arvostaisin siskoani enemmän, jos olisi tuon pettämisjutun vuoksi ottanut eron.
Kuitenkin; hän tekee omat ratkaisunsa.
Jokainen tekee.
Minä petin omaa miestäni. Otin eron.
Ja se sitten siitä.
Itse en katso olevani missään nimessä "arvostelijan" tai " arvioijan" roolissa, jos siskoni jossain vaiheessa ottaisikin eron ja uusi mies tulisi hänen elämäänsä - koko perheen elämään.
Ihminen tekee aina omat ratkaisunsa. Järjellä ( järjen pakosta ) tai tunteella. Mutta eipä siihen mielestäni kellään ole sanomista.
Uusperheethän on nykyään aivan muoti-ilmiö.
Minun veljeni lapsi on eronnut,ja olisi se vähän ikävää jos ei hänen entistä vaimoa enää hyväksyisi,kun heillä on yhteinen lapsikin ja samaten nykyistä vaimoa,kyllä nämä lapset yhdistävät,ei voi ketään hyljätä,eikä minulle ainakaan kuula pahan puhuminen heistä kenestäkään.
Itse he ovat valintansa tehneet,ja tiettävästi ovat onnellisia kukin tahollaan.
minua jo parikymmentä vuotta kun itse olin suvun ensimmäinen eroaja.
Isä ilmoitti ettei hänellä ole enää M-nimistä tytärtä. Minua kiellettiin myös käymästä yksin kotona ettei tarvitsisi selitellä naapureille miksi kuljen yksin!
Kun sitten suvussa ilmaantui muitakin eroavia, hyväksyttiin minunkin eroamiseni, perheeni kai tunsi etteivät olleet enää yksin "häpeänsä kanssa"!
Kun sitten veljeni erosi, olen pitänyt yhteyttä hänen entiseen vaimoonsa, johon ehdin kiintyä enemmän kuin omiin sisariini. Mielestäni ei ole mitään syytä katkaista ystävyyssiteitä vaan sen takia että äiti, isä ja muut lähiomaiset (veljeäni/ex-aviomiestä lukuunottamatta) niin toivovat. Veljeni lapset ja hänen ex-vaimonsa kuuluvat elämääni, niinkuin hänen uusi vaimonsa ja uusi perheensäkin tulevat kuulumaan.
arvomaailmaasi,-kuka lienetkin MdK,- .
Olet suvaitsevainen ja elämää nähnyt ja viisas ihminen.
Nykyään, itsekin eronneena yh:na, tiedän, että yleisesti ihmiset osoittavat hyväksyntää paremmin ( kuin aikaisemmin ) myös eronneita kohtaan. Oma pää on vain pidettävä kovana, koska ainahan noita arvostelijoita riittää.
( etenkin pikkukaupungissa )Jos omat arvot ja oman elämäntilanteen selvyys ja oma itsearvostus eivät riitä, ei se riitä muillekaan. Pää pystyssä on kuljettava.
Ero ei ole nykyisin - onneksi - niin häpeällistä kuin se on joskus ollut. ( tämän häpeän tiedän vain kuultuna suvustani )
Mutta eiköhän ole niin, että jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa- vastaavat velvollisuudestaan ja omasta vastuustaan, jollain tavalla.Joskus.
Olet hyväksyvä ja sosiaalinen ihminen.
Toisaalta, muiden asia on sitten hyväksyä sinun ratkaisusi.
Siitä muiden "päättelystä" sinun ei sitten enää tarvitsekaan välittää, koska olet sujut itsesi kanssa.
Maailma vielä hymyilee sinulle: )
olen pahoilla et sinun isäs ol niin jyrkkä ,se varmaa tuntu sinust pahalle. mutta mie puolustasin hänt vähä. hää on varmaa jo iäkkäämpi.
ennehän ei ihmiset paljoo eronnu jos liitos oli riitaa tai ei oltu onnellissii eletii silti saman katon alla.
jos joku kuitenkin uskalsi erota ,etenkii nainen häntä piettii huono maineisena. ylleensä eronnutta naista ei kutsuttu kyllääkää,hää oli vaarallinen kaikille miehille,niin monet pelkäsivät.
mie tunsin tuos 50-luvul elvin, jonka mies lähti ja haki eroo toisen naisen takia. elville jäi 4 lasta. hää joutu niin huonoo valoon, kun oli viel ammatiltaa tarjoilija.
tarjoilijat ja naisparturit ol hyvin huonos maineessa. elvii ei kutsuttu ees suvun juhlii, ei mihinkää mis ol miehii mukana. puhuttii et senhä arvas et ero reinolle tullee ,kun otti tarjoilijan muijaksee.
elvi ain valittikin et hänel on monet portit elämäs kiinni, kun sannoo et hää on ex-rouva.jos hää yritti löytää seuraakin niin siinkii tuppas tulla hunsvotteja,hyö piti et eronnu rouva on helppo saalis.
ehkä sinun isäl ol tämmönen entis ajan tapa suhtautuu asiaa.et sie jouut huonoo valoon ja siin samal hyökii. mutta sittehän hää alko hyväksyy
kun huomas et ajan henki on tämmönen.
kyllä mie olisin ollu sitä mieltä et ennekii monis perheis lapset olis ollu tasapainosempii jos ei ois tarvinnu ellää risasta perhe elämää.
siks mie olinkin tyytyväinen ommaa liittoon ,kun niin mones poliisit ol joka viikonloppu vieraita, mones mökis heitä haettii apuun ko isäntä tappeli ja hakkas perhettää.
mutta nainen kesti sen ko ties et elämä ei oo herkuu eronneena,jopa työn hakkuukin se merkkas.
kyllähän sitä tietyst toivoo et elettäs yhes elämä loppuu ja niin uskotaakin kun männää rakastuneena naimisii.
mut nykyajan elämä on toisenlaista ja siin ei liitot taho kestää ,parempi mielestäin on erota,ko hukata elämänsä onnettomaan avioliittoon.
sinul onkii hienosti ko ihmis suhteet on silti pysyneet läheisinä ,niin sitä pitäs ollakkii, viel ko on lapsiikin, heist olis ikävää vanhempien eron jälkee,jos kaik sukulaiset ja tuttavatkii kaikkoo.
aiheesta. Erostani on jo toistakymmentä vuotta pitkälti. Meidän suvussa ei oltu erottu, lienin ensimmäisiä. Yksi vanha tätini sanoi, että onneksi vanhempani olivat jo kuolleet silloin, he olisivat varmaan ottaneet eroni raskaasti. Eräs kaukainen sukulainen tuli kadulla vastaan ja kysyi, onko totta, että olemme eronneet? Kun myönsin, hän tokaisi, että voittehan te mennä uudelleenkin vielä yhteen!
"Ystävättäreni" puheli ääneen, että eronneita naisia pidetään huonoina. Se loukkasi eniten! Vuosia myöhemmin hänenkin avioliittonsa rikkoutui, mutta yritin valaa häneen uskoa siitä, että hän on aivan yhtä hyvä ihminen eronsa jälkeen, kuin sitä ennenkin! Nykyään minulla on ilo tuntea seuraavan sukupolven uusioperheitä. Näillä ihmisillä kanssakäymiset tapahtuvat hyvin mutkattomasti. Tunnen itsekin olevani heidän joukossaan, kuin kala vedessä!
Ei ennen hyväksytty avioeroja,minä erosin vuonna -79 ja kyllä se oli kova pala purtavaksi sukulaisilleni,ja on vielä tänäkin päivänä,veljelle ja sisarelle,tuskin tervehditään.Vastasin jo aikaisemmin että veljeni poika erosi ja hänellä on kotiinsa samanlaista kun minulla.Siksi ymmärränkin heitä,kun itse olen joutunut samanlaista kohtelua läpi käymään.Ei ole pojan vanhemmat käyneet kertaakaan poikansapoikaa käyneet heidän eronsa jälkeen katsomassa,mutta onneksi hänellä on uudet isovanhemmat nykyään.Ei ole lähisuvussa muita eronneita kuin me .
suhtautunut veljeni erotessa hänen x-vaimoonsa ihan normaalisti. Olenkin enempi kuin tyytyväinen, koska heidän yhdessäolonsa oli suoranaista hel....ä monen vuoden ajan.
Sanoinkin molemmille moneen kertaan, eikö olisi parempi laittaa kenkien kärjet eri suuntaan, mutta kun ei.
Edelleenkin käyn tapaamassa x-vaimoa säännöllisesti. Hänellä on nykyisin uusi perhe, jossa uusi mies toi omat lapsensa heille yhteiseen kotiin. X-vaimon on taas vaikea hyväksyä (miehen toisen naisen tekemiä) lapsia, jotka tulivat kuin kylkiäisenä, kun mies tuli taloon.
Olen koittanut selittää, kuinka tärkeää olisi hyväksyä myös lapset, koska lapset vaistoavat epäsovun kahden aikuisen välillä.
Olen myös veljeni uuden vaimon kanssa hyvää pataa, koska hän kokee minut tärkeäksi veljeni myötä.
Olen kuitenkin huomannut, että olen jonkinlainen välikappale molempien naisten välissä molempiin uusiin perheisiin. Itselleni se on ihan luonnollista, että kuulun myös veljeni aikaisemmin elettyyn elämään.
Minutkin on hyväksytty x-vaimon uudessa perheessä lapsia myöten.
Olen ottanut itseäni niskasta kiinni, että juoruiluun minusta ei ole, vaikka kyläilen vanhassa, että uudessa "kodissa".
erosi parikymmentä vuotta sitten, minusta se oli oikea ratkaisu ja sukukin hyväksyi sen, vaikkakin pitkin hampain.
Mutta annas olla kun itse erosin ja sitten otin uuden miehen, joka oli ulkolainen, niin koko suku repesi.Joka puolelta tuli kauhistuneita komentteja, ja eroa uumoiltiin heti seuraavaksi vuodeksi.
Nyt olen ollut tämän "kauhean " tummahipiäisen ulkolaisen kanssa naimisissa jo viisitoista vuotta, ja vieläkin suku kauhistelee ja odottaa eroani. Tästä olenkin päätellyt, että totta on lause, että suku on pahin. Minua se ei haittaa, naureskelen vaan minkälaisia pikkusieluja sukulaisiini kuuluukaan.
Tämmöistä tämä maailma on, jos kaikki eivät elä
"hyväksyttävien" normien mukaan, niin armotta tuomitaan.
erosi tässä vuosi takaperin.Olivat menneet yhteen jo 17 vuotiaina ja olivat yhdessä toisen mokoman vuosia. Kukaan ulospuolinen ei osannut edes aavistaa että heillä olisi ollut keskinäistä erimielisyyttä.
Miniäni äiti otti eroamisen siltä kantilta ettei ole vieläkään puheväleissä poikani kanssa.
Samoin miniä ei pidä minuun mitään yhteyttä, vaikka itse alussa kovin yritin, ja kävin katsomassakin.
Pojallani on toinen tyttöystävä ja hän on käynyt luonani jo melko useasti, ja kyllä minä otan hänet vastaan samalla lailla kuin omatkin lapseni. Mielestäni aikuiset ihmiset päättävät omat asiansa ja suhteensa,ei siinä suvulla pitäisi olla nokan koputtamista.
Esinnäkin sehän on siskon oma elämä, valinnat ja ratkaisut ja elämäntie ja avioliitto.
Sisko erosi n.15 vuotta sitten. Oli sitä ennen naimisissa 20 vuotta. Kun tieto heidän erostaan tuli, se tuntui äärettömän surulliselta. He kun olivat koko muun suvun mielestä mitä mainioin pari ja tykättyjä ihmisiä.
Mutta sitä ei olla sen kummemmin tongittu, mikä se perimmäinen eron syy oli. Oliko se vissiin se erilleen kasvaminen...? He olivat vielä kovin nuoria mennessään naimisiin, siskokin silloin vielä alaikäinen.
Sisko löysi sitten noin vuoden päästä uuden kumppanin jonka kanssa asuu avoliitossa. Päätin olla ennakkoluuloton ja ajatella asiaa myös siltä kantilta, että miltä hänestä mahtaa tuntua jos vertaamme häntä koko ajan siskon ex-mieheen. Juhani on tullut tutuksi ja silloin vielä elossa olleet vanhempanikin hyväksyivät hänet siskon uudeksi kumppaniksi. Juhani piti meidän isästä, kun "pappa" tykkäsi jutella hänen kanssaan. Isän "sataan kertaan kuullut jutut" kun olivat uusia Juhanille.
Mie en ole kuitenkaan Juhanin kanssa samalla tavalla välitön kuin siskon ensimmäisen miehen kanssa.
Se siinä heidän erossaan juuri suretti, kun väistämättä yhteys siskon entiseen mieheen jäi. Etenkin, kun hänelläkin oli pian uusi kumppani, jonka ymmärsin tykkäävän huonoa jos miehen ex-vaimon suku muistuttaa olemassaolostaan.
Siskon kanssa on välit samanlaiset kuin ennenkin. En syytä häntä erostaan tai pieleen menneistä valinnoista elämässään. Itsekin tiedän että parisuhdeasiat eivät ole aina mustavalkoisia, niissä on kovin monenlaisia vivahteita.