Lauri oli parasta mitä hänelle oli tapahtunut. Niin hänen äitinsä oli hänelle sanonut sinä kylmänä iltapäivänä, kun Tatjana oli pudottanut onnenriipuksensa kaupungin pääkadun haisevimpaan viemäriin. Kyllähän Tatjana tiesi sen itsekin. Myös jokainen vastaantulija tiesi sen. Se lihava lenkkeilijämies, jonka t-paidan rinnus oli hiestä märkä ja ne nuoret tytöt, jotka tyhjensivät omenaviinipulloaan bussin takapenkillä. Jopa likaisen viemärin rotta, joka kantoi hänen onnenriipustaan likaiseen koloonsa tiesi sen.
Tatjana muisti sen päivän kuin eilisen. Ei, paremmin kuin eilisen. Hän istui äitinsä samettisella sohvalla, johon hänen litteä takapuolensa aina upposi. Sohvan yläpuolella, puisella oksalla istui täytetty metso. Tatjanaa se ei ollut koskaan hirvittänyt, enemmänkin huvittanut, mutta hänen kyläilemässä käyneet ystävät inhosivat sitä. Vaikka eihän hänellä ollut montaa ystävää, hän oli aina ollut musta lammas muiden joukossa. Telkkarista tuli niitä tusinasaippuasarjoja, joissa samat kohtaukset kestivät viikkotolkulla, ihmiset ajattelivat ääneen ja naiset juonittelivat toisiaan vastaan. Tiedäthän, niitä joita vanhat naiset rakastivat katsoa. Vanhat naiset, kuten Tatjanan äitikin.
Sinä iltana hänen äitinsä istui laiskanlinnassaan, polttaen pitkiä ja ohuita savukkeita, joita Tatjanan venäläiset työkaveritkin polttivat. Se sai heidän olonsa mahdottoman naiselliseksi. Minihameissa tupakalla seisoessaan he arvostelivat ohikulkijoita kovaksikeitetyllä venäjän kielellään. He arvostelivat ihmisiä kuten Tatjana tai hänen äitinsä, tavallisia pulliaisia. Mutta jos he olisivat tienneet, mitä sinä iltana tulisi tapahtumaan, he eivät olisi puhuneet sanaakaan.
Lauri oli parasta mitä hänelle oli tapahtunut ja kupissa höyrysi liian laihaa kahvia. Kaupungin valot liimautuivat kiinni toisiinsa, muodostaen geometrisiä kuvioita. Samanlaisia, mitä Tatjana oli joutunut piirtämään taululle matematiikan tunnilla, samalla kun herra opettaja oli kourinut hänen farkkujen nuolemaa takapuoltaan.
- Lauri on sinun kohtalosi, kaikui hänen korviinsa. Korviin, jotka olivat olleet aina liian höröllään. Tatjana tiesi myös sen, että Lauri todella oli hänen kohtalonsa. Hän tiesi sen jo ennen kuin oli koskaan Lauria tavannut. Siitä päivästä lähtien, kun hän oli varastanut nuortenlehden siitä rumasta haalistuneesta postilaatikosta. Tatjana piilotteli sitä tyynynsä alla ja iltaisin hän luki artikkeleita, jotka olivat hänen porttinsa aikuisten maailmaan. Palstoja, joissa kyseltiin, tuleeko suuseksistä raskaaksi tai voiko saunakauhasta saada sukupuolitaudin. Ja sinä iltana, hän myös luki jutun, missä tulisi laittaa kengät T-kirjaimen muotoiseksi sängyn alle ja lausua "tule uniin, tule uniin, tule uniin", jotta näkisi unta tulevasta miehestään. Tatjana teki työtä käskettyä ja näki kuin näkikin unta siitä nukkaiseen pukuun pukeutuneesta miehestä. Miehestä, joka lausui mitä kummallisimpia faktoja. Lauri oli kuin kävelevä tietosanakirja. Hänen vasemmassa silmäkulmassaan oli ikuinen arpi peruskouluajoilta. Rinnakkaisluokan kaksoset lukitsivat hänet pimeään vessaan ja Lauri löi pallon muotoisen päänsä lavuaarin laitaan.
Kun Tatjana sitten tapasi Laurin, hän työskenteli striptease-baarissa nimeltä Work-it-over. Baari oli tunnettu topless-baariminnoistaan, niistä suuririntaisista venäläisnaisista. Tatjanan rinnat eivät olleet isot, ne täyttivät hädin tuskin B-kupin rintaliivit, joten hän sai pitää yllään pieniä napapaitoja. Kasvoiltaankin hän oli melko persoonaton, tavallinen naapurintyttö. Miten hän sitten päätyi töihin siihen rivoon paikkaan? Katsos, hän oli ensin ihan tavallinen siivooja. Hän siivosi hotellihuoneita, joiden asukkaat jättivät käytettyjä kondomeja matoille ja ovienripaan. Hän täytti pienet baarikaapit täyteen pienistä viinapulloista aina uudestaan ja uudestaan, kunnes eräs herrasmies löi hänen käteensä käyntikortin, jonka toisella puolella luki haparoivin kirjaimin "Gunnarinkulmalla klo 7". Tottakai Tatjana epäröi, mutta hänen uteliaisuutensa sai vallan. Niinpä hän päätyi Work-it-overiin. Ensin siivoojaksi, sittemmin baariminnaksi. Mutta koska hänen tanssitaitonsa oli mitä oli, hän ei koskaan päässyt tangolle, kuten muut tytöt. Edes sulkemisajan jälkeen, hän ei koskaan sitä kokeillut.
Kun Lauri ensimmäisen kerran astui Work-it-overin kapeasta ovesta sisään, oli vilkas ilta. Lauri jäi seisomaan tiskin lähistölle ja katseli vaaleatukkainen naisen kiemurointia tangolla. Hän tilasi tiskiltä viskin jäillä ja kävi ehkä privaattitanssissakin. Häntä Tatjana ei huomannut, ennen kuin käveli tarjottimen kanssa ihmispaljoudessa. Ja niinpä hän kompastui pornonpunaisissa korkokengissään ja kymmenen salmiakkisnapsia kaatuivat Laurin lempipuvulle, sille nukkaiselle. Koska Lauri oli rauhallinen mies, hän pyyhki tyynesti pukuaan taskusta kaivamallaan paperilla. Lauri oli myös erittäin hygieeninen, minkä Tatjana oli huomannut jo ensimmäisillä treffeillä. Hän kantoi mukanaan desinfiointipulloa, koska maailma hänen mielestään kuhisi ihmisiä, jotka kantoivat pahoja bakteereja. Mutta olisipa Lauri tiennyt, minkälainen merkitys pullolla oli kaikessa mitä tuli tapahtumaan.
Tatjana vei Laurin takahuoneeseen, tarkemmin sanottuna varastoon, missä säilytettiin käyttämättömiä rättejä sun muita moppeja. Tatjana kaivoi pienen pullon tahranpoistoainetta ja suihkutti sitä haisevien viinatahrojen päälle. Lauri katsoi Tatjanaa suurilla yönsinisillä silmillään, ja hänen housuissaan alkoi väistämätä pullottaa. Hän ei tiennyt johtuiko se verkkosukkahousuista, jotka kahlitsivat Tatjanan pitkät sääret, vai punaisesta skottiruutuhameesta. Oli miten tahansa, häntä alkoi himottaa. Kun ilta oli ohi, Tatjanan taskussa oli viiden muun puhelinnumeron lisäksi myös Laurin numero.
jatkuu..
arvosteluja.
Tatjana muisti sen päivän kuin eilisen. Ei, paremmin kuin eilisen. Hän istui äitinsä samettisella sohvalla, johon hänen litteä takapuolensa aina upposi. Sohvan yläpuolella, puisella oksalla istui täytetty metso. Tatjanaa se ei ollut koskaan hirvittänyt, enemmänkin huvittanut, mutta hänen kyläilemässä käyneet ystävät inhosivat sitä. Vaikka eihän hänellä ollut montaa ystävää, hän oli aina ollut musta lammas muiden joukossa. Telkkarista tuli niitä tusinasaippuasarjoja, joissa samat kohtaukset kestivät viikkotolkulla, ihmiset ajattelivat ääneen ja naiset juonittelivat toisiaan vastaan. Tiedäthän, niitä joita vanhat naiset rakastivat katsoa. Vanhat naiset, kuten Tatjanan äitikin.
Sinä iltana hänen äitinsä istui laiskanlinnassaan, polttaen pitkiä ja ohuita savukkeita, joita Tatjanan venäläiset työkaveritkin polttivat. Se sai heidän olonsa mahdottoman naiselliseksi. Minihameissa tupakalla seisoessaan he arvostelivat ohikulkijoita kovaksikeitetyllä venäjän kielellään. He arvostelivat ihmisiä kuten Tatjana tai hänen äitinsä, tavallisia pulliaisia. Mutta jos he olisivat tienneet, mitä sinä iltana tulisi tapahtumaan, he eivät olisi puhuneet sanaakaan.
Lauri oli parasta mitä hänelle oli tapahtunut ja kupissa höyrysi liian laihaa kahvia. Kaupungin valot liimautuivat kiinni toisiinsa, muodostaen geometrisiä kuvioita. Samanlaisia, mitä Tatjana oli joutunut piirtämään taululle matematiikan tunnilla, samalla kun herra opettaja oli kourinut hänen farkkujen nuolemaa takapuoltaan.
- Lauri on sinun kohtalosi, kaikui hänen korviinsa. Korviin, jotka olivat olleet aina liian höröllään. Tatjana tiesi myös sen, että Lauri todella oli hänen kohtalonsa. Hän tiesi sen jo ennen kuin oli koskaan Lauria tavannut. Siitä päivästä lähtien, kun hän oli varastanut nuortenlehden siitä rumasta haalistuneesta postilaatikosta. Tatjana piilotteli sitä tyynynsä alla ja iltaisin hän luki artikkeleita, jotka olivat hänen porttinsa aikuisten maailmaan. Palstoja, joissa kyseltiin, tuleeko suuseksistä raskaaksi tai voiko saunakauhasta saada sukupuolitaudin. Ja sinä iltana, hän myös luki jutun, missä tulisi laittaa kengät T-kirjaimen muotoiseksi sängyn alle ja lausua "tule uniin, tule uniin, tule uniin", jotta näkisi unta tulevasta miehestään. Tatjana teki työtä käskettyä ja näki kuin näkikin unta siitä nukkaiseen pukuun pukeutuneesta miehestä. Miehestä, joka lausui mitä kummallisimpia faktoja. Lauri oli kuin kävelevä tietosanakirja. Hänen vasemmassa silmäkulmassaan oli ikuinen arpi peruskouluajoilta. Rinnakkaisluokan kaksoset lukitsivat hänet pimeään vessaan ja Lauri löi pallon muotoisen päänsä lavuaarin laitaan.
Kun Tatjana sitten tapasi Laurin, hän työskenteli striptease-baarissa nimeltä Work-it-over. Baari oli tunnettu topless-baariminnoistaan, niistä suuririntaisista venäläisnaisista. Tatjanan rinnat eivät olleet isot, ne täyttivät hädin tuskin B-kupin rintaliivit, joten hän sai pitää yllään pieniä napapaitoja. Kasvoiltaankin hän oli melko persoonaton, tavallinen naapurintyttö. Miten hän sitten päätyi töihin siihen rivoon paikkaan? Katsos, hän oli ensin ihan tavallinen siivooja. Hän siivosi hotellihuoneita, joiden asukkaat jättivät käytettyjä kondomeja matoille ja ovienripaan. Hän täytti pienet baarikaapit täyteen pienistä viinapulloista aina uudestaan ja uudestaan, kunnes eräs herrasmies löi hänen käteensä käyntikortin, jonka toisella puolella luki haparoivin kirjaimin "Gunnarinkulmalla klo 7". Tottakai Tatjana epäröi, mutta hänen uteliaisuutensa sai vallan. Niinpä hän päätyi Work-it-overiin. Ensin siivoojaksi, sittemmin baariminnaksi. Mutta koska hänen tanssitaitonsa oli mitä oli, hän ei koskaan päässyt tangolle, kuten muut tytöt. Edes sulkemisajan jälkeen, hän ei koskaan sitä kokeillut.
Kun Lauri ensimmäisen kerran astui Work-it-overin kapeasta ovesta sisään, oli vilkas ilta. Lauri jäi seisomaan tiskin lähistölle ja katseli vaaleatukkainen naisen kiemurointia tangolla. Hän tilasi tiskiltä viskin jäillä ja kävi ehkä privaattitanssissakin. Häntä Tatjana ei huomannut, ennen kuin käveli tarjottimen kanssa ihmispaljoudessa. Ja niinpä hän kompastui pornonpunaisissa korkokengissään ja kymmenen salmiakkisnapsia kaatuivat Laurin lempipuvulle, sille nukkaiselle. Koska Lauri oli rauhallinen mies, hän pyyhki tyynesti pukuaan taskusta kaivamallaan paperilla. Lauri oli myös erittäin hygieeninen, minkä Tatjana oli huomannut jo ensimmäisillä treffeillä. Hän kantoi mukanaan desinfiointipulloa, koska maailma hänen mielestään kuhisi ihmisiä, jotka kantoivat pahoja bakteereja. Mutta olisipa Lauri tiennyt, minkälainen merkitys pullolla oli kaikessa mitä tuli tapahtumaan.
Tatjana vei Laurin takahuoneeseen, tarkemmin sanottuna varastoon, missä säilytettiin käyttämättömiä rättejä sun muita moppeja. Tatjana kaivoi pienen pullon tahranpoistoainetta ja suihkutti sitä haisevien viinatahrojen päälle. Lauri katsoi Tatjanaa suurilla yönsinisillä silmillään, ja hänen housuissaan alkoi väistämätä pullottaa. Hän ei tiennyt johtuiko se verkkosukkahousuista, jotka kahlitsivat Tatjanan pitkät sääret, vai punaisesta skottiruutuhameesta. Oli miten tahansa, häntä alkoi himottaa. Kun ilta oli ohi, Tatjanan taskussa oli viiden muun puhelinnumeron lisäksi myös Laurin numero.
jatkuu..
arvosteluja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.