Kummitustaloja suomessa?

Ei varmaan oo viisasta häiritä niitä levottomia sieluja! Sinuna jättäisin tuon, ehkäpä väliin.
Jos kohtaat siellä jotain, voi se riivata sinua koko elämän.

paikallishistoriaa. Ja ovet saanee auki rahalla jos ei muuten :)

Joo kyl tiijän mut se on vain kesälahella. Yksi on st1 lähellä ja sitten toinen on kirkosta 500m siel on särettyjä ikkunoita ja kuolleita ihmisiä joita ei ole haudattu sit ku mun kamu istu tuolille se meni heti rikki ja sit siel on oikeesti kummituksii meppä sinne vaik jossaki klo 23:00 sielt kuule kuuluu vähä outoja ääniä.

kolmannen kerran tämän linkin tänne. Lue tästä lehdestä käyttämällä yläpalkissa olevaa "suurennuslasia" niin saat sivut suurennettua. Siinä on tamperelaisia kummitustaloja.

Kaikissa paikoissa missä on elänyt ihminen joka on myös kuollut, on tavallisesti jotakin "toimintaa". Pitää olla vain tarpeeksi herkkä tai muuta sattuman oikkua että saa selville, minkä tyyppinen henkimaailma paikassa vallitsee. Itse olen aina tavalla tai toisella saanut tietooni mitä kussakin asuinpaikassani on. Normaalia on myös unohtaa koko juttu ja jättää sikseen. Mutta jos uteliaisuuden nälkäsi tyydyttyy jonkun vinkeistä, vaikka asiat ovat näin kun tässä lukee, niin siitä vaan ihmettelemään ja hankkimaan "elämyksiä". Voisin kertoa sinulle lukemattomasti oikeita kummitusjuttuja mutta en jaksa kirjoittaa.

Hei, asun sellaisessa ja valoilmiöt pyörivät koko ajan. Monta hommaa on tapahtunut mutta kaikista eniten järkytyin kun menin ulkomaille ja juttelin ranskalaisen naisen kanssa jota en ole koskaan ennen tavannut ja hän kertoi taloni kummittelemisesta noin vain ja kuvasi talon ympäristön jne. Sanoi että sen on mies...Saisit tulla meille mutta taloni on myynnissä niin ei kantsi oikein mainostaa.... lol

Martinin piru - ensimmäinen vertaistensa
joukossa

Tapahtumapaikka: Ylöjärvi, Keijärvi, Martinin talo

Tapahtuma-aika: 12.1. - 27.1.1885

Kesto: 16 vrk

Keskushenkilö: palvelustyttö

Ilmiöt: heitteli esineitä; ääni-ilmiöitä; teleportaatiota

Kommunikaatio: ei mainintaa

Arkistokertomuksia: 36 kpl
Silminnäkijäkertomuksia: 15 kpl
Muut lähteet:(18)

Martinin torpan poltergeist ei tapauksen laadun suhteen ole
poikkeuksellinen - samanlaisia ilmiöitä on sattunut useimmissa muissakin
suomalaissa mellastustapauksissa. Martinin poltergeistin tekee erityisen
huomion arvoiseksi siihen liittynyt oikeusjuttu, jonka yhteydessä
merkittiin muistiin 15 valaehtoista todistajanlausuntoa. Todistusten
painoarvo on kansainvälisestikin ottaen merkittävä.
Oikeudenkäynnin todistajanlausunnot on esitetty lukuisissa kirjoituksissa,
viimeksi Jarl Fahlerin "Parapsykologia"-kirjassa. Siksi en tässä enää kertaa
niitä täydellisesti. Tapausta kuvatessani turvaudun paljolti Matti Sepän
perusteelliseen selvitykseen, jossa käydään läpi lähes kaikki tapauksesta
tiedetty.
Mitä Martinin torpassa tapahtui
Tammikuun 12. vuonna 1885 alkoi Ylöjärven kuntakokouksen puheenjohtajan,
entisen opettajan Efraim Martinin torpassa kummitella. Torpan
kolme asukasta, Efraim, hänen vaimonsa Eva ja 13-vuotias piikatyttö
Emma Lindroos, huomasivat, että esineet liikkuivat selittämättömästi. Ovi
ei tahtonut pysyä kiinni, suljetusta kirjoituspöydän laatikosta lennähtivät
paperit lattialle, lattialle karisi seinästä rappausta kymmeniä litroja. Ilmiöt
tuntuivat keskittyvän kuolemansairaan Emman ympärille. Kummittelu
jatkui reilut kaksi viikkoa 27. tammikuuta saakka ja loppui sitten yhtä
odottamatta kuin oli alkanutkin. Tamperelaisten sanomalehtien kirjoittelu
51
houkutteli paikalle niin paljon väkeä, että Efraim-isäntä katsoi parhaaksi
muuttaa pariksi päiväksi Tampereelle uteliaita pakoon. Monet paikalle
tulijat olivat melkoisissa huviretkitunnelmissa ja rankasti juovuksissa,
mikä osaltaan lienee aiheuttanut Martineille haasteen käräjille.
Huhujen hälyttämänä nimismies Kasimir Liljestrand kävi paikalla ja
lähetti 24.1. Hämeen läänin kuveröörille kirjeen, jossa selvitteli
tapahtunutta. Vastauksessaan kuvernööri käski nostaa syytteen Martineja
vastaan noituudesta ja laittomasta väkijuomien myynnistä.
Martinin juttu käsiteltiin Ylöjärven talvikäräjillä 24. maalis- kuuta.
Syytteet todettiin perusteettomiksi, mutta mielenkiintoisinta oikeusjutussa
olivat tietysti kummittelun silminnäkijöiden lausunnot. Viidestätoista
todistajaksi haastetusta vain yksi ilmoitti, ettei ollut havainnut mitään
yliluonnollista. Muut kuvasivat kaikkiaan 87 selittämätöntä ilmiötä. Monet
vaikuttavimmista löytyvät Efraim Eerolan todistuksesta:
"Aina tammikuun 14 p:stä alkaen koko kysymyksessä olevana aikana
oli todistaja joka päivä käynyt Martinin torpassa. Ensimmäisen kerran
käydessään - - huomasi hän asuntohuoneen akkunaruudut savella
sohratuiksi, samoin huoneen permannon ja huonekalut. Hän ei
kuitenkaan huomannut mitään nähtävää vahinkoa seinärappauksessa.
Akkunaruutuja tarkastettuaan näyttivät ne saippualla tahratuiksi, ei
kuitenkaan ihmiskäden siveltämänä. Todistajan läsnäollessa
murskautunut savi kokoontui näkymättömällä tavalla permannolle,
kenenkään koskematta ja huomaamatta mistä ja miten se tuli. Saven
murskaa keräytyi kokonaista kolme korillista. - - Savea ilmestyi kaksi
kertaa lattialle ja kumpaisellakin kerralla laastiin se tarkoin pois.
Erityisesti kysyttynä selitti todistaja, että huoneen välikatto oli
joksikin hatara ja suurirakoinen, mutta valansa nojalla voi hän
vakuuttaa, ettei savi tullut katon kautta permannolle, koskapa sellaisen
savipaljouden kulkeminen ilman kautta pudotessaan olisi kyllä
näkynyt. Edelleen havaitsi todistaja eräänä päivänä suuren puukon
kuusi kertaa perätysten suhahtaneen ilmassa hänen kasvojensa editse,
kuitenkaan sattumatta. Hän otaksui veitsen singahtaneen ensikerran
lähimmäisestä huoneesta ja sittemmin selittämättömän voiman
vaikutuksesta liikkuneen edestakaisin.
52
Tauottuaan tupakoimasta ja pantuaan piippunsa pöydälle singahti se
ilmaan, miten myöskin kivet ja kovasimet liikkuivat ilmassa
näkymättömän voiman vaikutuksesta. Eräänä päivänä näki todistaja
lukitusta ja ennen samanlaisten tapahtumain johdosta lujalla nuoralla
kiinnisidotusta pöytälaatikosta viskautuvan kaikenlaisia esineitä ja
kirjoja laatikon vähääkään aukeamatta. Eräänä aamuna sanottiin
hänelle, miten navetassa lammasten jalat olivat sidotut, ja hän meni
päästämään ne vapaaksi ja tuli ulos navetasta, jolloin oven linkku
pyöri ympäri selittämättömällä tavalla. Kun hän meni
asuntohuoneeseen, läydettiin pöydän alta kummallisia kiviä sekä
Efraim Martinin silmälasit, jotka pöytälaatikosta olivat sinne
viskautuneet tietämättä miten. Silmälasien sangat olivat osittain
katkenneet ja ikäänkuin palaneet. Kaikkia tällaisia ja paljon muitakin
tapahtumia näki todistaja joka päivä, vaikka ei nyt yksityiskohdissaan
voinut enää muistaa, vakuuttaen valansa nojalla, ettei ne tapahtuneet
ihmisten vaan henkien tahi muiden todistajalla tuntemattomain
voimain vaikutuksesta.
- - Todistaja Eerola lisäsi vielä, että hän eräänä päivänä ollessaan
torpan leipomatuvassa huomasi tuntemattomalla tavalla kerääntyvän
pöydälle suuren kasan rohtopulloja, joista muutamat sisälsivät
salpietarihappoa, muutamat suolahappoa sekä muita yksityisiä aineita.
Pullot rupesivat itsestään hyppimään, joten sisällys läikkyi pöydälle,
jossa se rupesi kiehumaan ja kuohumaan. Todistaja oli myöskin läsnä
kummitusajan loppupuolella, kun kauhoja, sankoja ynnä muita
talouskapineita ilmestyi uuniin ja syttyivät siellä tuleen. Todistaja
vakuutti myöskin, ettei Martinin asunnon alla löytynyt mitään kellaria,
joten ei mitään sellaisia kompeita sinne voinut kätkeä, koskapa huone
seisoi kovalla kalliolla, sekä ettei todistaja milloinkaan tarkastanut,
josko huoneen lakkaan joku vieras henkilö olisi kätkeytynyt."(19)
Yleisimmin todistaja näkivät esineiden liikkuvan ilman syytä. Muun
muassa avain, kattila, halkosaha, kengät, kynttilänjalka, tiiliskivi,
virsikirja, tulitikkulaatikko, jakkara hyppelivät tai suorastaan lensivät
ilmassa vaikkei kukaan niitä liikuttanut. Kynttilänjalka näytti olleen
suosituin kohde:
"Gustaf Hellen istuutui pöydän päähän. Silloin pöydällä seisovasta
kynttilänjalasta irtautui noin kananmunan kokoinen kappale, joka
53
käsittämättömällä tavalla singahti Emma Lindroosin pään päälle,
kääntyi kulmikkaasti ja putosi todistajan jalkoihin, teki vielä lattialla
käännöksen ja vieri monin kynttilöin valaistun huoneen
nurkkaan."(20)
"Karl Lindholm näki kynttilänjalan kahdesti singahtavan kohti ovea ja
kolmannella kerralla huoneen perälle. Todistaja ei päässyt selville,
mistä jalka lennähti, mutta uskoi, ettei sitä millään ihmiskeinoilla ollut
singottu, sillä jalka liikkui pyörien kuin näkymättömän voiman
kannattamana. Kynttilänjalka oli liikkunut hiljaa mutkitellen, aina
yläsalaisin kääntyneenä. Samanaikaisesti pöydän alta kuului jotain
kalinaa. - Helena Punala oli yksinään istunut pöydän ääressä
kynttilänjalan singahtaessa siltä, joten kukaan ihminen ei ollut voinut
jalkaa heittää."(21)
Leipävartaat olivat toinen mellastuksen suosikkikohde, niihin liittyi kolme
tapausta. Erään kerran neljä henkilöä oli todistamassa niiden liikkumista:
"Gerhard Grönfors oli 18.1. käynyt keskellä päivää Martineilla.
Tällöin huoneessa, jossa ei ollut sen paremmin Martinin pariskuntaa
kuin Emma Lindroosia, alkoivat päreet uuninurkassa hyppiä ja pyöriä
toistensa ympäri. Myös kaksi leipävarrasta nurkassa tanssi ja löi
yhteen. Eva Martin tuli tässä vaiheessa sisään, otti toisen vartaista
käteensä ja paiskasi sen kolmesti lattiaan virkkaen: "Etkös ole
koreesti." Todistaja tutki tarkoin nurkan, missä vartaat olivat seisoneet
löytämättä mitään epäillyttävää. Alku Eerola vahvisti Grönforsin
kuvauksen ja selitti myös tutkineensa nurkan. Edellisten lausuntoon
yhtyivät lisäksi Gustaf Hellen ja Henrik Asuntila."(22)
Kuuluisin yksittäinen ilmiö Martinin mellastelussa oli puukon
suhahtaminen kuusi kertaa peräkkäin Efraim Eerolan kasvojen editse; siitä
kerrotaan paitsi Eerolan todistajanlausunnossa, myös tapauksesta
sepitetyssä arkkiveisussa. Poltergeistille tyypillinen esineiden lentäminen
luonnottoman hitaasti tai mutkitellen näkyy näissä todistuksissa selvästi.
Tosin yleisimmin esineiden liike oli yksinkertaista lennähtelyä.
Teleportaatiosta eli esineiden selittämättömästä ilmestymisestä on joitakin
todistuksia. Rappauksen kertymistä lattialle lienee pidettävä
teleportaationa, sillä Efraim Eerolan todistuksen mukaan kukaan ei
54
pystynyt selittämään, mistä se ilmestyi. Teleportaatioksi on luettava myös
Efraim Martinin papereiden tuiskahtaminen lattialle narulla sidotusta
pöytälaatikosta sidoksen avautumatta, mistä myös Alku Eerola kertoo
todistajanlausunnossaan.
Ääni-ilmiöitä Martinin poltergeistiin ei juuri liittynyt. Muutaman kerran
todistajat mainitsevat selittämättömästä kalinasta tai rytinästä. Selvin
tapaus liittyy lukkari Lindellin käyntiin. Lukkari oli tullut torppaan
väsäämään lehtijuttua, mutta tuvan rauhattomuuden vuoksi siirtynyt
piharakennukseen.
"Melun hälyttämä lukkari Lindell kiiruhti takaisin tupaan. Siellä hän
näki kaksilevyisen ruokapöydän levyjen hakkaavan pöydän jalkoja
vasten. Kun todistaja polvellaan painoi toista levyä, toinen löi sitäkin
kovemmin. Siksi pöydän sivut sidottiin ja varmuuden vuoksi vielä
kiilattiin köysillä. Nyt levyt pysyivät liikkumattomina, mutta niiden
välistä kuului puhkuvaa ääntä. Pöytä hypähti itsestään pari kolme
kertaa noin tuuman korkeuteen lattiasta. Mitään luukkuja, irrallisia
lankkuja tai salaisia naruja lukkari ei huomannut eikä sen vuoksi ollut
katsonut aiheelliseksi tutkia huoneen muita osia."(23)
Esineiden liikkuminen ja teleportaatio ovat Martinin torpan ilmiöistä
vahvimmin todistettuja. Oma mielenkiintonsa on lukkari Lindellin
todistuksella, että kummitus kietoi Emma Lindroosin käysiin tämän
maatessa vuoteessaan. Sen sijaan Jarl Fahlerin kirjassa mainitun Eva
Martinin käsien syttymisen tuleen Matti Seppä osoittaa käännösvirheeksi:
todistaja on tarkoittanut, etteivät kynttilät pysyneet Eva Martinin käsissä.
Martinin torpan tapausten tutkimus perustuu lähes yksinomaan
oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Kansankertomuksista ei löydy ainuttakaan
silminnäkijää. Mielenkiintoisen lisän tapaukseen tuo kuitenkin paroni
Schrenck-Notzigin selonteko kummittelusta. Hän oli saanut
tamperelaiselta lääkärikollegaltaan Yrjö Kulovedeltä
oikeudenkäyntipöytäkirjojen saksannoksen sekä joitakin lisätietoja.
Kulovesi oli 1921 Tampereella haastatellut Efraim Martinin silloin 79-
vuotiasta poikaa Berndt Erland Martinia. Berndt Martin ei ollut kotosalla
kummittelun tapahtuessa. Ainut silminnäkijä, jonka Kulovesi tapasi, oli
aitolahtelainen isäntä Emil Keso. Hän oli käynyt Martineilla yhdessä
55
aitolahtelaisen Simo Laalahden ja oikeuden pöytäkirjoissa mainitun
Efraim Eerolan kanssa.
"Kolmen ja neljän välillä iltapäivällä vieraat saapuivat. Tuvassa oli
vielä valoisaa. Kun he istuutuivat, heitettiin Laalahden kinnas Keson
puolelle penkkiä. Silloin Keso sanoi:"Mitäs temppuilet, mehän juuri
päätimme välttää tuollaista kujeilua." Silloin lensivät tiehensä
hänenkin kintaansa. Laalahti väitti, ettei hän ollut kintaita heittänyt.
Tarkatakseen tilannetta mahdollisimman hyvin miehet istahtivat
tuoleille keskelle tupaa. Äkkiä alkoivat päreet orsilta tippua Keson
jalkojen eteen. Ne lensivät yksitellen tiukasti vieretysten, kuin
näkymättömän voiman yhteen sitomina, ja kun ne tippuivat hänen
jalkoihinsa, ne eivät ollenkaan liukuneet lattialla siihen suuntaan,
mihin olisi odottanut, vaan jäivät liikkumatta paikalleen kuin
salaperäisen voiman vangitsemina. Kaikkiaan tippui noin kymmenen
pärettä. Silloin huoneessa olivat Eva Martin, Efraim Eerola ja
molemmat isännät. Keso ei muistanut, oliko Emma Lindroos myös
paikalla. Samalla kertaa heitettiin nurkasta suutarintyökaluja
Laalahden jalkoihin."(24)
Petos vai poltergeist?
Martinin kummittelulle on tarjottu kahdenlaisia selityksiä: joko tapaus oli
taitavaa petosta tai sitten aito paranormaali poltergeist. Kummassakin
tapauksessa keskeinen henkilö on Emma Lindroos. Matti Sepän laskujen
mukaan hän oli paikalla 23:ssa todistajien kuvailemassa tapauksessa;
näistä kahdeksassa hän olisi hyvin voinut tahallaan aiheuttaa ilmiöt.
Martinit olivat läsnä ainakin 18:ssa tilanteessa. Eva Martinia voisi epäillä
seitsemän tapauksen aiheuttamisesta, Efraimia yhden.
Selvää kuitenkin on, että paikalla kävijät myös ensiksi epäilivät talonväkeä
ja kiinnittivät huomionsa siihen, olisivatko nämä voineet petoksella
aiheuttaa ilmiöt. Oikeudessa todistajat menivät valalle, ettei Martinin väki
ollut voinut ainakaan kaikkia ilmiöitä aiheuttaa. Tosin myönnettiin Emma
Lindroosin yhdessä vieraiden kanssa pilailleen heittelemällä hämärissä
esineitä lattialle ja huutelemalla: "Kas tuossa taas piru on." Mutta tätä
leikkiä ei kukaan todistajista yhdistänyt varsinaiseen kummitteluun.
Oikeus tuntuu tieten paneutuneen kysymykseen, olisiko ilmiöt voitu
56
aiheuttaa luonnollisin keinoin. Niinpä todistajanlausuntoja lukiessa tuntuu
mahdottomalta, että kukaan olisi voinut huomaamatta järjestää
kummittelun. Esineiden lennättäminen mutkitellen, pöydän tärisyttäminen,
suuren rappauskeon karisuttaminen lattialle jne. olisi vaatinut melkoisia
teknisiä apuneuvoja ja talonväen yhteisen salaliiton. Mikä olisi tällaisen
salaliiton motiivi, kun kummittelusta Martineille oli pelkkää haittaa?
Isäntä Martin oli yleisesti arvostettu henkilö Ylöjärvellä. Hän oli vuosina
1847-1876 toiminut kirkkoväärtinä ja kummittelun aikoihin hän hoiti
kiertokoulun opettajan ja kuntakokouksen puheenjohtajan toimia.
Kirkonkokouksessa 1860 jopa päätettiin anoa hänelle kuvernööriltä jotain
sopivaa kunniamerkkiä. Kummittelu tahrasi hänen aiemmin hyvän
maineensa ja tuotti hänelle suorastaan taloudellisia menetyksiä, hän kun
oli rahvaalle laatinut kaikenlaisia asiakirjoja ja kummittelu tykkänään
katkaisi tämän toimen. Vaikea on myös epäillä Martinia viinanmyynnistä
kummittelun yleisölle, kun tietää hänen jo vuosikymmenen taistelleen
tamperelaisten maaseudulle kohdistamia juopotteluretkiä vastaan.
Todistajien muisti- tai havaintovirheet ovat myös epätodennäköinen
selitys: kuvattuja yliluonnollisia ilmiöitä on paljon ja monesta on kahden,
jopa kolmenkin todistajan keskenään ristiriidaton kertomus.
Tutkimuksessaan Ylöjärven pirusta Matti Seppä pohtii sitäkin
mahdollisuutta, että todistajat olisivat liittoutuneet puhumaan tapauksen
yliluonnollisuuden puolesta Martinin mainetta suojellakseen -- olisihan
petoksesta kiinni joutuneen Martinin häpeä ollut kaikkien ylöjärveläisten
häpeä. Salaliittoteoriaa tukevaksi seikaksi voisi katsoa sen, että todistajina
oli kolme Eerolaa, joiden maalla Martinin torppa sijaitsi. Tapauksen
uskottavuus on paljolti Efraim Eerolan, Gerhard Grönforsin, Alku Eerolan,
Gustav Hellenin, Henrik Asuntilan ja Karl Davidinpojan todistusten
varassa. Nämä miehet olivat usein samaan aikaan kummittelua
seuraamassa, joten heitä voisi epäillä kummittelun tietoisesta
järjestämisestä. Kuitenkin myös lukkari K.F. Lindell vaimoineen kuului
avaintodistajiin ja heillä ei näytä olleen yhteyttä tähän miesryhmään.
Jos suomalaisista tapauksista etsitään ehdotonta todistusta poltergeistilmiöiden
aitoudesta, Martinin kummittelu on ainut kysymykseen tuleva.
Martinin kummittelun silminnäkijäkertomukset ovat niin
todistusvoimaisia, että ne voi ohittaa vain, jos kerta kaikkiaan kieltää
poltergeist-ilmiöiden mahdollisuuden. Juuri tästä syystä ne on
57
meikäläisessä kulttuurikeskustelussa ohitettukin. Helpoiten tämän tekee
Pekka Laaksonen toteamalla: "Martinin pirujen aiheuttajaksi tai
paremminkin Pirkkalan seudun pirutarinoiden aktuaalistajaksi todettiin
sairaalloinen, huomionkipeä tyttö."(25) Myönteisemmin paranormaaliin
suhtautuvassa kulttuurissa Martinin poltergeist löytyisi pölyyntyneiden
perinnevihkosten sijasta peruskoulun oppikirjoista esimerkkinä aidosta
paranormaalista tapauksesta.

En tiedä onko se tarpeeksi lähellä Tamperetta
Sielä on retkeilijän mökki jossa voi yöpyä.

Selviäisikö googlaamalla parempi tieto.
Alussa sielä asui mies ja nainen.
Nainen raskaaksi, mut kuoli...............
TAI
joutui (miehen käsisä) lammen pohjaan.
Uusi nainen taloon - ei kauaa viihtyny (miksköhän, kummitteluko?)

Kaikki tapahtui kauan kauan sitten.

Sielä kuulee kuin "joku" tulee veneellä rantaan, (vaikkei kellään ole J.lammella venettá nykyaikana,,kai) laittelee kolistelee puiset tarjoilukuppit kokoon, ja kävelee ylëmäs majaan.
Sielä yöpyessä tapahtuu.

Emuttaei sekÁän ole tamperetta tai láhellä.
Sielä nainen "vihaisena " tai huolissaan tuijotti työntekijää joka hypiseli vanhoja kartanovaatteita, kunnossapitoa ja huoltoa varten siis.

Ja opaskävely, tai jokin kävely siellä oli, niin pikkulapsi kysyi
- miks toi tati seuraa meitä kokoajan
Ja muut tietenkin ihmettyneitä


Haluaisin käydä joskus...joskus..

vanha "kesämökki". Meillä vielä. Itse en ole voinut enää käydä vuosiin. Tietyistä syistä.
Kerron lisää jos annat yhteystiedot.

Vanajanlinna Hämeenlinnassa.

Kalliiksi tosin voi tulla tutustuminen...

http://www.iltasanomat.fi/viihde/vailla-selitysta-mita-tallentui-vanajanlinnan-turvakameroille/art-1288435862315.html

Kysyin rakennusliikkeeltä tätä asiaa. Alkoi järkyttävä huorittelua ja uhkailu. Sanoivat, että jollei heidän tarjoamansa kahvinkeitin riitä korvaukseksi, tulee äijät ovelle. Päätin olla hiljaa todella pienessä homehtuvassa asunnossani.

Tampereella kummitukset vaeltelevat ainakin Hatanpään koulussa, Pyynikillä ent. Tekulla, Treen Teatterissa, Haiharan kartanon pihapiirissä jne. Kyllä niitä löytyy!
Joskus on Tampere-päivänä järjestetty bussiajelu, joka kiertää näissä paikoissa.

Isompi 2krs omakotitalo kallentiellä kummittelee ja siellä ei pitäis asua kukaan silti kuuluu aaah aaah orgi meteliä ehkä grammari pyörii 24h.

Juuri äskettäin oli Aamulehdessä juttu, jonka mukaan Milavidassa eli Näsilinnassa oikeasti kummittelee.

Talossa ollut kuolemia nyt se talo hengittää ittekseen.

Tuskin siellä kummittelee kun verhot heiluu ja zoomit päällä.