Haluaisin kysellä ikäeroista.
Miten ne muissa perheissä haittaavat sisarusten välisiä suhteita?
Meillä on nyt 18-v. tyttö ja 10v. tyttö. Ollaan vähän ajateltu, että nyt kun taas on toinen lapsi kasvanut, niin aikaa ja vireyttä olisi kolmannelle lapselle ja poika olisi hyvin tervetullut. Mutta entäs nämä ikäerot. Jääkö tämä kuopus ihan ilman sisarrakkautta sun muita, kun isommat ovat jo kuitenkin näin paljon isompia? Kun jos realistisesti ajattelisi, niin kun tämä kolmas olisi neljän, viiden, toinenkin tytöistä olisi mahd. muuttamassa jo pois kotoa.
Olen itse 37v. ja mieheni 39v. että emme silti ikäloppuja.
Mitä mieltä ja kokemuksia pitkistä ikäeroista?
Miten ne muissa perheissä haittaavat sisarusten välisiä suhteita?
Meillä on nyt 18-v. tyttö ja 10v. tyttö. Ollaan vähän ajateltu, että nyt kun taas on toinen lapsi kasvanut, niin aikaa ja vireyttä olisi kolmannelle lapselle ja poika olisi hyvin tervetullut. Mutta entäs nämä ikäerot. Jääkö tämä kuopus ihan ilman sisarrakkautta sun muita, kun isommat ovat jo kuitenkin näin paljon isompia? Kun jos realistisesti ajattelisi, niin kun tämä kolmas olisi neljän, viiden, toinenkin tytöistä olisi mahd. muuttamassa jo pois kotoa.
Olen itse 37v. ja mieheni 39v. että emme silti ikäloppuja.
Mitä mieltä ja kokemuksia pitkistä ikäeroista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mul on 8vuotta vanhempi isosisko ja 13 vuotta vanhempi veli. Ja sitten vii vuotta nuorempi veli, mutta siin nyt ei ole kuin toi viis vuotta.
Mul on kuitenki ihan hyvät välit mun veljen ja siskon kanssa ikäeroista huolimatta, koska kyl ne on huomannu, et mä olen kasvanut myös isoksi. Tietenkin pienenä siinä oli vähän yksinäinen, kun isompia ei saanut häiritä ja pikkuveikasta ei ollut leikkikaveriks. Mut en mä usko, et se on ongelma. Mä olen nyt onnellisesti 18v. ja mun isosisko on mun parhaita kavereit.
Eihän kaikilla lapsilla ole sisaruksia ollenkaan, ei pitkällä eikä lyhyellä ikäerolla, ja silti heistäkin useimmiten kasvaa ihan täysipäisiä, yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. (Ja lisähuomautuksena, että ei kaikista tule täysipäisiä eikä yhteiskuntakelpoisia, mutta se ei johdu sisaruksista tai niiden puuttumisesta, vaan ihan jostain muusta.)
Minulla on poika ikää 18v, tyttö ikää 10v. ja poika ikää 5v, ja neljäs lapsi poika ikää kohta 2v,
Lapset ovat kaikki kasvaneet aika erikseen,mutta vaikka onkin ikäeroa huomaa että lapset pitävät siitä että heillä on sisaruksia.
18v, huolehtii kaikista pienemmistä sisaruksista,ja pitää erityisesti tästä nuorimmaisesta.Myöskin tyttö 10v, hoitaa tosi paljon pienintä.
Ainoat jotka tappelee ovat 5v. ja 10v.lapset.
Mutta kaikki kuiten kokevat tyytyväisyyttä siitä että heillä on sisaruksia
Meillä on iltatähti, vanhin lapsistani on 18 v eikä asu enää kotona. Teini-ikäinen, yläasteikäinen asuu vielä kotona ja nyt on myös pieni vauva.
Ikäerot ovat siis suuria suhteessa tähän vauvaan, silti nuoret ovat innoissaan pienestä sisarestaan. Ei heille sellaista sisarussuhdetta tietenkään muodostu mutta toisenlainen... Ja itse olen 38 v.
En ajatellut että sisarusten väinen ikäero tai edes minun oma ikäni olisi jokin este lapsen hankkimiselle! Joidenkin mielestä kun olen liian vanha lasta tekemään etenkin kun esikoinen on jo täysi-ikäinen!
Mutta tämä on minun elämäni ja minä teen ratkaisuni siinä..
Joten jos siltä tuntuu, niin ei muuta kuin vauvan tekoon.. tyttöä tai poikaa, pääasia että on toivottu, odotettu ja ennenkaikkea kasvaa rakastettuna.
olen ollut helisemässä itse,koska minulla on nyt 10 vuotias lapsi,ja toista tekisi mieli...luultavasti joudun turvautumaan hedelmöitys hoitoihin,joten aikaa voi kulua, ja len miettinyt pääni puhki,onko 11-13-? vuotta liian iso ikäero, itse ole nyt 32 ja sitä mieltä,että ainakin kunnes täytän 36,yritän tätä toista lasta...mutta kun näitä juttuja luki,niin eipä tosiaan taida olla huolta isosta ikäerosta; itse olen ruvennut ajattelemaan niin,että turvaa tästä isosta siskosta on aina pikkusisarukselleen,itse olen ainoa lapsi ja aika hukassa joskus,kun ei ole sellaista läheistä sukulaista johon turvata ja pitää yhteyttä,vaikka ikäero olisi mikä...Luulen,että teen oikein lapselleni,että teen hänelle siskon tai veljen,vaikka sitten olisi yli 10 vuotta ikäeroa...
Meillä on tytär 15 v ja nyt poika 1,5 v. Siis vajaat 14 vuotta ikäeroa. Ensiksi asia tuntui aika hurjalta, mutta alusta saakka oli nähtävissä, että siitä ikäerosta ei ole mitään haittaa. Isosisko on ollut ihan lääpällään. Ei kannata ajatella esim. sitä, että kun poika on vaikka kymmenen, on tytär jo maailmalla (ehkä jopa naimisissa). Itse olen nyt 42 ja vaimo on 40. Toisinaan tietysti tunnemme itsemme hiukan vanhoiksi, mutta ei tässä sentään mitään ikäloppuja olla (?). Jos olisi hiukka nuorempi, olisi kolmaskin lapsi tervetullut...
Sellainen ongelma tietysti on, että samanikäisiä serkkuja ei ole, ainoastaan ehkä pikkuserkkuja. Isovanhemmatkin saattavat jo olla kovin iäkkäitä....mutta tärkeintä on rakkaus ja huolenpito...eihän mikään ole sen tärkeämpää.:)
Ja vielä...olin 27 kun saimme ekan lapsen..nyt siis olin 41,kun poika syntyi...sitä osaa suhtautua paljon rauhallisemmin ja jotenkin kypsemmin tähän toiseen lapseen..hitsi että ihanaa on tämä ihmisen elo!!!
Onnellinen isä