Voisiko joku neuvoa minulle että miten voisin aloittaa helpoimmiten sukutukimuksen? Olen ihan aloittelija tällä saralla, ja haluaisin saada tietoa miten olisi helpoin aloittaa tämä homma.
Kiitos jo etukäteen
Kiitos jo etukäteen
Tietoa aloittelijalle
Tero Jermoranta
63622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Käy kirjastosta lainaamassa sukututkimusopas tai selaile kirjakaupassa ja osta omaksi. Niitä on erilaisia, yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta.
Kansalais- ja työväenopistot järjestävät sukututkimuskursseja. Rohkeasti vain mukaan, niin perusteet selviävät ja sitten ei muuta kuin tutkimaan.
Hyviä sivustoja löytyy netistä, aloita vaikkapa tuolta
http://www.genealogia.fi/
Käytä Internettiä. Aloita osoitteesta http://koti.welho.com/spalande/suku.html.
Katso Internetistä Suomen Sukututkimusseuran sukututkijaluetteloa (http://www.genealogia.fi/sukututk/), josko joku tutkii jo samaa sukua.
Etsi hakukoneilla (http://www.google.fi). Internetistä voit löytää muiden tutkijoiden tietoa suvustasi.
Etsi sukulaisia Internetistä (http://www.genealogia.fi/historia/) historiakirjojen hakuohjelmalla (tietoja pääasiassa 1800-luvun puolivälistä taaksepäin).
Tutki Suomen Sukututkimusseuran kirjastotietokannasta (http://www.genealogia.fi/kirjasto/) onko suvustasi jo julkaistu jotain tietoja (tai Suomen Sukututkimusseuran Sukuhakemisto-kirjasta).
Kysy sukutietoja vanhemmiltasi ja sukulaisilta.
Tutki sukulaistesi hautakivet.
Lue kirjaston sukututkimuksen oppaat.
Ilmoittaudu jollekin sukututkimuskurssille.
Liity johonkin sukututkimusyhdistykseen.
Perehdy Kansallisarkiston tutkijasalietikettiin ja palveluihin (http://www.narc.fi/Arkistolaitos/kansallisarkisto/tietopalvelu/tutkijasali/).
Tutustu Arkistolaitoksen Minitiedonjyväsiin (http://www.narc.fi/Arkistolaitos/
Kerää vanhemmiltasi tietoa heidän vanhemmistaan, sukututkinta kun muodostuu äkkiä myös historiantutkimiseksi joiltakin osin, mikä tekee siitä mielenkiintoista. Muista että tallennat tavallaan samalla itsekin henkilöhistoriaa jos saat jotakin ylös itse esivanhemmista ja laitat sen muistiin. Kirkkoherranvirastosta saat puuttuvia tietoja niistä joita ei muutoin löytyisi että jäljille pääsisit.
Kun lähempien sukulaisten tietojen hakuvaihe on ohi, Genealogia-sivuilla on kätevä Hiski kirkonkirjahakusivu aiemmille sukupolville, josta voi suoraan etsiä tietoa henkilöistä yli sata vuotta sitten syntyneistä henkilöistä. Googleta internetistä tietoja erilaisilla ytimekkäillä hakusanoilla, kuten sukunimi syntymävuosi paikkakunta. Nykyisin on monet suvut jo hyvin tutkittu ja niistä löytyy internetissä valmista tietoa joka päivittyy jatkuvasti. Kerätty tieto on kuitenkin hiukan vielä hajallaan ja päällekkkäistä tietoakin joskus löytyy, mutta mielestäni on hyvä muistaa tässäkin että tietty "globaali" yhtenäistäminen sukututkimustaktiikassa tuottaa parhainta satoa. On syytä kuitenkin pitää valmiiksi tehtyä tutkimusta aina vain yhtenä tutkimuksena, voit myös itse tutkia että pitääkö asia paikkansa saatavilla olevissa mahdollisimman alkuperäisissä dokumenteissa.
Suosittelen tämmöisiä juttuja kymmenien vuosien kokemuksella, vanhat ja uudet tutkimuskeinot nähneenä. Elämme suurta sukututkimuksen murrosaikaa, dna on tulevaisuuden sana todellisessa sukututkimuksessa, jossa biologinen perimä on tosi eikä se minkä pappi kirkonkirjaan on merkinnyt vapisevin käsin sulkakynällä.
Ja jos ja kun kokemusta karttuu ja aikaa löytyy myös opiskella sukutukimusta, kurssejakin joskus järjestetään esim kansanopistoissa. Sukututkimusseurat ovat myös hyviä kohtaamispaikkoja tutkijoille, niin alkaville kuin jatkajille. Näiden avulla pääsee tutustumaan esimerkiksi mikrofilmien tutkimiseen itse. Tosin mikrofilmejä taltioidaan esimerkiksi SSHY:n kautta internettiin, metodit tutkia nykyaikaistuvat kiitos ahkerien tutkijoiden jotka jakavat oman tietonsa muillekin.
Mielestäni paras työkalu löytyneiden sukulaisten tallentamiseen on tämä:
MyHeritage Family Tree Builder-softa, joka on netissä ladattavissa ilmaiseksi ja suomen kieli valittavissa. Mikä parasta, siinä on paljon sellaisia hyviä ilmaisia ominaisuuksia mitä tuskin on muissa maksullisissakaan ohjelmissa ja se kehittyy koko ajan. Se näyttää esimerkiksi vastaavuudet internetistä, vihreänä pallona henkilön tietokortissa joten ohjelma saattaa löytää itse internetistä lisää tietoa esivanhemmistasi. Kyseessä siis saman softan käyttäjät eri puolilta maailmaa, eli oikea globaali ohjelma tutkimusten vertailuun. Itse törmään tässä ohjelmassa usein näihin ulkolaisiin jotka tutkivat sukujuuriaan Suomessa ja vertailen omia tietojani heidän antamiinsa tietoihin.
Mikä taho on tämän www.myheritage.com sivuston takana? Voiko sille antaa omia ja sukulaistensa tietoja? Selaillessani tätä sivustoa, sieltä putkahti esiin jotakin Israeliin viittaavaa!
Olen käsittänyt että mormoneilla on maailman laajin sukututkimusverkosto tutkittuna, mutta mikrofilmit on käsittääkseni pyydetty esimerkiksi Suomen sukututkimusseuran pyynnöstä internettiin ja ne on kuvattu Yhdysvalloissa. Eli ei ainakaan nykyisillä tiedoilla pitäisi olla mitään sen kummempaa etnistä taustaa, heidän sivuiltaan vaan löytyy eniten tallennettuja mikrofilmejä.
Heiltä löytyy myös erillisiä hakusivuja, kuten tämä:
http://www.familysearch.org/eng/default.asp
Omia tietoja ei tarvitse tietenkään julkaista nettiin vaikka tällä ohjelmalla se on hyvinkin helppoa ja yksinkertaista, voi myös vertailla muiden jo tietonsa nettiin julkaisseiden kanssa tietoja yhdellä napin painalluksella.
Korjatkoon jos jollakulla on parempaa tietoa tästä..
Onneksi olen tutkinut sukuani jo ennen internetin aikoja, joten vanhanaikaisella arkistossa istumisella olen päässyt pitkälle.
Sellaista se oli ennen: Mentiin arkistoon ja alettiin etsiä isovanhempia tai heidän vanhempiaan, kirkonkirjojen mikrofilmejä. Ensin haettiin syntyneet ja kastetut, sitten siitä poimittiin vanhempien nimet, etsittiin heidän tietonsa rippikirjoista jne. Vähitellen sitten alkoi löytyä sisaruksia ja heidän perheitään, kokonaisia sukuja, joiden jäsenet olivat samoilla paikkakunnilla polvesta toiseen, koska olivat sidotut maatilaansa tai torppaansa.
Muuttokirjoista saattoi huomata, että joku oli lähtenyt leveämmän leivän perään kaupunkiin, kouluun tai työhön, opiskelemaan ammattiin jne. Sitten ovat henkikirjat, tuomiokirjat, matrikkelit, koulujen historiikit, paikallishistoriat, maakunta-arkistojen kirjastopalvelut, julkaistut sukututkimukset jne. joista kaikista saattoi löytää omaan sukuun kuuluvaa tietoa.
Pitkällistä puurtamista. Sivutuotteena sai lisää näkemystä entisaikojen elämään, toimeentuloon, asenteisiin jne. Sanonta kuuluu: "Lihaa luitten päälle". Se on tietysti tehokkaassa sukututkimuksessa tarpeetonta painolastia.
Nyt on vain kaiveltava internetin tietoja. Tosin pelkän His-Kin avulla ei pitkälle pötkitä, mutta onhan netissä jo kuvattuna paljon aitoja rippikirjojakin digi-arkistossa. Niitä tutkimalla toi tarkistaa His-kin antamat vihjeet.
Mutta onhan se kamalan puuduttavaa hommaa.
Pitäisi kyllä päästä perille paljon vähemmällä vaivalla.
Ytimekkäillä hakusanoilla voi löytää jo valmiiksi tutkitut suvut, ja niistä sitten sopivasti kopioimalla saa omatkin sukutaulunsa tehdyksi.
Viisas sukututkija käyttäjä pääsee siis vähemmällä opittuaan netin käytön.:)