Kävelen, hengitän siis olen, vai olenko?
Tunnustelen itseäni, minulla on luut, nahka, aistit ovat tallella siis olen varmaan ihminen?
Miksi minua oksettaa? miksi pelko velloo sisälläni.
Puhuessani avaan suuni ja hymyien mutta tuntuu että poskeni ja naama lihakseni ovat kuitenkin turtana kuin roikkusivat alas päin.
Siltikin olen, ajattelen. Osallistun keskusteluun ,keskustelen mutta ruumiini on ontto kuin se kuitenkin olisi tyhjä.
Sanon, ei minua pelota, otetaan vastaan mitä tulee. Mutta miksi olen kuitenkin en väsynyt vaan tyhjä, tyhjä, tyhjä.
Itkettää mutta ei itketäkkään, kone käy, kuitenkin pitäsi tehdä, suoriutua suihkuun ,tiskata, istahtaa sohvalle, mutta tässä olen kirjoitan tätä.
Sydän ja verisuonitauteihin kuolee paljon ihmisiä, eikä kaikki syöpäpotilaat kuole vaikka syöpä uusisi monia kertoja. Miksi minä tähän menisin? En muuten mene taistelen läpi harmaan kiven, MINÄ EN KUOLE, EN KUOLE. minun aikani ei ole vielä, en ole valmis luomistyö on kesken, haluan avautua löytää itseni , ammattini, oppia rakastamaan..ENhän ole vielä valmis Jumalani enhän? Sinä muokkaat minua? Joskus tunnen kuinka enkelit levittävät siipensä ja halaavat minua, silloin nauran. Hetken on hyvä olla, minä selviän.
Antakaa vaikka 100x annos sytoja, minä kestän ne minun sisullani, tehän ette minua tapa vaan tapatte syövän.Grillatkaa minua sädehoidossa kuin atrian lenkkimakkaraa, minähän en pala vaan kärvennyn ja kuorin vanhan ihon pois jotta uusi entistä ehompi voi kasvaa tilalle. Niin kasvan minäkin ja kuoriudun kuin ihoni- luon uuden nahan uuden minän.
Naurakaa minulle, naurakaa tulevalle kaljulleni , mutta minä en murru minä taivun kuin koivun oksa saan uuden upeat hiukset ja olen varmsati puhdas sisältä päin.
Katsokaa minua, säälikää minua, sanokaa voi tuo kuolee varmasi, sillä on varmaan syöpä, KATSOKAA MINUA. Mutta minä selviän ,SELVIÄN.vaikka ilman sisäelimiä! Ja sitten kun on teidän terveiden aika, minä en katso ja sano sää varmaan kulet vaan tartun käteesi ja sanon sinä selviät, minäkin selvisin- vaikka minun oli paha olla.
Tunnustelen itseäni, minulla on luut, nahka, aistit ovat tallella siis olen varmaan ihminen?
Miksi minua oksettaa? miksi pelko velloo sisälläni.
Puhuessani avaan suuni ja hymyien mutta tuntuu että poskeni ja naama lihakseni ovat kuitenkin turtana kuin roikkusivat alas päin.
Siltikin olen, ajattelen. Osallistun keskusteluun ,keskustelen mutta ruumiini on ontto kuin se kuitenkin olisi tyhjä.
Sanon, ei minua pelota, otetaan vastaan mitä tulee. Mutta miksi olen kuitenkin en väsynyt vaan tyhjä, tyhjä, tyhjä.
Itkettää mutta ei itketäkkään, kone käy, kuitenkin pitäsi tehdä, suoriutua suihkuun ,tiskata, istahtaa sohvalle, mutta tässä olen kirjoitan tätä.
Sydän ja verisuonitauteihin kuolee paljon ihmisiä, eikä kaikki syöpäpotilaat kuole vaikka syöpä uusisi monia kertoja. Miksi minä tähän menisin? En muuten mene taistelen läpi harmaan kiven, MINÄ EN KUOLE, EN KUOLE. minun aikani ei ole vielä, en ole valmis luomistyö on kesken, haluan avautua löytää itseni , ammattini, oppia rakastamaan..ENhän ole vielä valmis Jumalani enhän? Sinä muokkaat minua? Joskus tunnen kuinka enkelit levittävät siipensä ja halaavat minua, silloin nauran. Hetken on hyvä olla, minä selviän.
Antakaa vaikka 100x annos sytoja, minä kestän ne minun sisullani, tehän ette minua tapa vaan tapatte syövän.Grillatkaa minua sädehoidossa kuin atrian lenkkimakkaraa, minähän en pala vaan kärvennyn ja kuorin vanhan ihon pois jotta uusi entistä ehompi voi kasvaa tilalle. Niin kasvan minäkin ja kuoriudun kuin ihoni- luon uuden nahan uuden minän.
Naurakaa minulle, naurakaa tulevalle kaljulleni , mutta minä en murru minä taivun kuin koivun oksa saan uuden upeat hiukset ja olen varmsati puhdas sisältä päin.
Katsokaa minua, säälikää minua, sanokaa voi tuo kuolee varmasi, sillä on varmaan syöpä, KATSOKAA MINUA. Mutta minä selviän ,SELVIÄN.vaikka ilman sisäelimiä! Ja sitten kun on teidän terveiden aika, minä en katso ja sano sää varmaan kulet vaan tartun käteesi ja sanon sinä selviät, minäkin selvisin- vaikka minun oli paha olla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tekee mieli lopettaa oma tyhjänpäiväinen kirjoittelunsa. Tämä oli hieno tilitys jota ei oikein ilman kyyneliä pystynyt lukemaan.
Minä toivoisin kovasti että osaisin sanoa jotain kaunista ja rohkaisevaa mutta minä en osaa.
kuin omia ajatuksia.
kuin Alzheimerin tautiin (koskettava dokumentti TV1:llä). Hyvää yötä kaikille.
Vakavia elämää invalidisoivia sairauksia on monenlaisia. Kun monenlaista näkee, ei loppujen lopuksi tiedä mikä niistä on se vaikein tai "helpoin". Kukin kuitenkin elää sitä omaa elämäänsä kaikkine mausteineen. Käpertyy itseensä ja siihen omaan elämäntilanteeseensa.
Itkin katsoessani Malcomin viimeisiä hetkiä. Omat muistot palasivat mieleen. Rakas puolisoni kuoli syöpään kaksi vuotta sitten ja näytti samalle kuin tuo englantilaismies.
Olen pyrkinyt unohtaa sen miltä mieheni näytti sairauden riuduttamana ja muistaa hänet terveinä aikoina, mutta tuo dokumentti palautti jälleen kaiken mieleen.
minuakin tämä ohjelma ja itku tuli silmään. Jäin vain miettimään sitä sallisinko läheistäni kuvattavan tuossa kunnossa, esim. vaipanvaihdot, agressiivuus ym.ym. Olisiko parempi että ihmiset muistaisivat hänet sellaisena kun hän oli voimissaan ja oma itsensä. En nyt puhu perheestä ja lähiomaisista mutta esim. ystävät, työkaverit jne. Olenkin ilmoittanut jo aiemmin lapsilleni ettei minua saa kuvata televisioon kun minua pestään ja vaihdetaan vaippoja kun minä höperrän omiani, en ole voimissani.
en minäkään haluaisi itseäni kuvattavan huonossa kunnossa.
hyvä,jotta on immeissii,jotka anttaat kuvata sairrautesa vaihheet ja etenemiset.Näin monellakkii(huastan nyt tuosta Alzheimerintauvvista)semmosella,joka ei oo tuohon sairrautteen tutustunu,niin on mahollissuus tutusttuu siihen arkkeen,mitä myö tuohon Alzheimerriin sairastunutta lähheistä hoitaneet ja hänen kans elänneet oomma kokena!
hyvä että joku antaa rakkaansa housut nilkoissa kuvattavaksi ja näytettäväksi noin opetusmielessä koko maailmalle. Minusta se on jopa julmaa koska kuvattavana on ihminen, joka ei itse voi päättää enää aisoistaan. Minä en sitä koskaan tekisi. Miten on kägö voisitko kuvitella että sinusta tehtäisiin filmi koko maailmalle kun sinä et enää tajua mitään tästä maailmasta, laskisit alles ja yrittäisit pahoinpidellä omaisiasi???
että tää pariskunta oli yhessä piättäny anttoo kuvvausluvan!?Ei nyt oo kysymys miusta,eikä miun lähheisestä;en olis antanu kuvata ommoo issääni tuossa tilantteessa,enkä myöskkää olis valamis siihen,jotta minnuu kuvattaan,mutta jokkaisella on oikkeus piättee näistä asioista niin,kun ne itestä tunttuu sopivalta!Miun mielestä dokumentti kerto siitä ommaisen raskkaasta taipalleesta ja rakkauvesta,jota riitti vielä sillonnii,kun RAKAS oli jo tuntematon immeinen!
näyttää niin intiimejä asioita puolisosta koko maailmalle mutta eihän mies onneksi tajunnut itse kuvauksista enää mitään. Niin ja rouva kääri isot rahat, kyllä kannatti myydä oma aviomies, lastensa isä.
dokumentit ihan toisella tavalla,kun sie.Ja kun hoijjin ommoo Alzheimintauttiin sairastunutta isseeni,niin jokkainen tapahtuma tuossa kertomuksessa satutti miun syväntä.En nähny siinä mittää sensaatiohakusuutta,vaan kertomuksen siitä,että näinkkii voi elämässä käyvvä.Verrattavissa parantumattommaan syöppään siinä mielessä,jotta joka päivä elettään hiljasen luovuttamisen aikkoo.
Omaishoitajat tekevät tärkeää ja raskasta työtä hoitaessaan rakkaitaan ja ymmärrän että sinä tiedät tästä asiasta paljon enemmän kuin minä koska olet hoitanut vanhempiasi. Mielestäni joitakin kuvauksia olisi pitänyt jättää tekemättä tai niitä ei olisi saanut näyttää televisiossa. Ihmisen yksityisyyttä tulisi mielestäni aina kunnioittaa ja omaisten tehtävä on huolehtia siitä jos potilas itse ei enää pysty päättämään asioistaan.
tuo dokumentti oli kuvattu erittäin hyvällä maulla-vain dementoitunutta lähheisttään hoitanut ymmärttää,jotta tuossa ohjelmassa raapasttiin vain pinttoo.Kyllä todellissuus on karumpi ja eritteitten tahrrooma.Eihän tuossa näytetty mittää muuta "semmosta",kun vessassa käynti!Se,mitä siellä vessassa voi tapahttuu,kun ovi on kiinni--no,enpä kerro enemppee,mut jokkainen voi kuvitella mielessään!