Olen ollut neljä vuotta parisuhteessa miehen kanssa jolla 12-vuotias tytär. Lapsen vanhemmat erosivat lapsen ollessa 3-vuotias, eli lapsi ei muista tuosta "ydinperhe" ajasta mitään.
En ole koskaan mieltänyt tätä lasta ja lapsen vanhempia perheeksi/entiseksi perheeksi. Tietenkin he ovat sitä joskus olleet mutta se on niin kaukainen asia ettei miehenikään ainakaan minun aikanani ole mieltänyt heitä perheeksi tai yhdeksi yksiköksi. Mieheni ei päätä mitään lapseen liittyvää ilman että keskustelee myös kanssani. En ole sitä pyytänyt vaan mieheni on ottanut minut täysivaltaiseksi päätöksen tekijäksi alusta saakka, vaikka asia koskisi puhtaasti vain lasta ja lapsen asioita.
Lapsen äidillä on omat kasvatusperiaatteet ja meillä omat jotka pohjautuvat meidän ajatuksiin ja arvoihin.
Jos joku nyt yrittää rivien välistä kaivaa jotain kummllista niin turha vaiva, tämä on vain yleistä pohdintaa aiheesta.
Olenkin miettinyt että onko tilanne eri jos vanhemmat ovat olleet vuosia avioliitossa, lapsia on siunaantunut enemmän kuin yksi ja sitten tulee AVIOERO. Onko nyksän jotenkin vaikeampi sopeutua kuvioon kuin esim. minun tilanteessani vaikka tämä nyksä ei eroa olisi "aiheuttanutkaan".
Toivon tästä asiallista mielipiteiden vaihtoa!
Jos avoliitto kariutuu lapsen ollessa pari vuotias
En ole koskaan mieltänyt tätä lasta ja lapsen vanhempia perheeksi/entiseksi perheeksi. Tietenkin he ovat sitä joskus olleet mutta se on niin kaukainen asia ettei miehenikään ainakaan minun aikanani ole mieltänyt heitä perheeksi tai yhdeksi yksiköksi. Mieheni ei päätä mitään lapseen liittyvää ilman että keskustelee myös kanssani. En ole sitä pyytänyt vaan mieheni on ottanut minut täysivaltaiseksi päätöksen tekijäksi alusta saakka, vaikka asia koskisi puhtaasti vain lasta ja lapsen asioita.
Lapsen äidillä on omat kasvatusperiaatteet ja meillä omat jotka pohjautuvat meidän ajatuksiin ja arvoihin.
Jos joku nyt yrittää rivien välistä kaivaa jotain kummllista niin turha vaiva, tämä on vain yleistä pohdintaa aiheesta.
Olenkin miettinyt että onko tilanne eri jos vanhemmat ovat olleet vuosia avioliitossa, lapsia on siunaantunut enemmän kuin yksi ja sitten tulee AVIOERO. Onko nyksän jotenkin vaikeampi sopeutua kuvioon kuin esim. minun tilanteessani vaikka tämä nyksä ei eroa olisi "aiheuttanutkaan".
Toivon tästä asiallista mielipiteiden vaihtoa!
Jos avoliitto kariutuu lapsen ollessa pari vuotias
Vastaukset 13
Vanhimmat
eri vuosien avioliiton ja monen lapsen jälkeen kuin teidän tilanteessanne. Tunteet on liian syvällä...ja ero hankalampi ja repivämpi. Itse ainakin koen, että vaikka olenkin ollut se jättäjä ja mies uudessa liitossa nykyään niin minuun ero on jättänyt sellaiset arvet, että uusi suhde lähes mahdoton ajatus, näin kahden vuoden jälkeenkin. Mies ajattelee asioista ei niin tunteella,on vain jonkun kanssa kun on "pakko", lainatakseni hänen sanojaan. Itselle ei moista pakkoa ole. Lasten asioiden hoito on ollut hankalaa, johtuen varmaan tästä "pakko" suhteesta jonka vuoksi lapset ovat jääneet mieheltä unhoon lähes täysin. Elää varmaan sitä elämänsä "kevättä" nyt. Tai parantelee arpeaan tällätavoin...en tiedä, mutta ero oli kuitenkin minun päätös ja siihen olen tyytyväinen vaikka hankalaa on ollut.
jos molemmissa asunnoissa, on erilaiset asetelmat. Jos toisessa sallitaan sama asia ja toisessa ei, niin kumpi lapsen mielestä on oikein? Ei hän osaa päättää tai oikeesti ei tiedä. Toisessa kodissa hän tekee saman asian oikein ja toiseesa se onkin väärin.
Lapselle annetaan liian suuria haasteita, että pitää toimia niinkuin aikuiset sanoo, oli se sitten oikein tai väärin. Molemmissa kodeissa pitää toimia samalla tavalla.
Avioeroissa lapsi kärsii aina, kun aikuisten onni ja asiat ovat tärkeimmät. Jos toimitte niinkuin äidin kodissa, hänhän on lapsen oikea äiti, niin kaikki menee hyvin. Lapsen pitää saada tehdä samalla tavalla joka paikassa.
Mielestäni säännöt saavat aivan hyvin poiketa paikasta riippuen. Ihan samalla tavalla kuin vaikka kaupassa ei olla kuten kotona, ja päivähoidossakin on kuitenkn aina vähän erilailla asiat kuin kotona. Miksei siis molemmissa kodissa voisi olla eri sääntöjä ja käytäntöjä.
Et osaa, etkä soveltaa mitä säätöä missäkin paikassa käytetään. Vois olla sulle itkun paikka.
Liikunhan minäkin muuallakin kuin omassa kotonani.
että pystyisit.
..ihminen tässä maailmassa joka osaa käyttäytyä eri tilanteissa ja paikoissa eri tavalla. On valitettavaa jollet sinä osaa, mutta usko vain että moni muu osaa.
Ei sitä voi mitenkään välttää, etteikö äidin ja isän luona olisi eri asiat sallittuja.
Mikäli isä, äiti ja heidän nykyiset olisivat veistetty samasta puusta ja heillä olisi yhteinen mieli, niin silloin ehkä tämä voisi olla todellisuutta. Joten todennäköisyys tähän on erittäin minimaalinen.
Luulisi että sellaiset elämän perusasiat, kuin esim. hampaitten pesu, vois olla sama rutiini molemmissa paikoissa.. Mutta eipä tämäkään onnistu kaikilta, koska jokaisella meistä on omat arvomaailmansa..
Katsotaan minkälaiset aikuiset näistä lapsista kasvaa, tulevaisuus sen yksin tietää.. Mutta tämä on nykypäivää..
kun isän hylätessä lapset, en antanut hänen naistensa sotkea meidän asioita. Kukaan ei säädellyt meidän arkea, joten olen saanut suuremmoiset lapset. Emme ole nähneet ainuttakaan emmekä ole heistä edes kiinnostuneita näkemäänkään. Tarpeeksi isä itse sekoitti lasten elämän, enempää emme sekasotkua tarvitse.
Mene oikeasti jo pois täältä palstalta. Sinä et saa ymmärrystä osaksesi vaikka kuinka yrität. Kukaan täysijärkinen ei anteeksi vain toimi tuolla lailla. Kannattaisi hakeutua ammattihoitoon puhumaan noista sinun ajatuksista jotka vielä vuosikymmenten jälkeen painavat mieltä. Kiitos.
että ko. kirjoittaja on lievästi kehitysvammainen. Perheenhän voi hyvin perustaa. Se, että hän ei osaa lukea muiden tekstiä ja toistaa useaan kertaan omia asioitaan, viittaisi tähän.
Parasta olisi jättää hänet huomiotta tai yrittää vastata jotenkin nätisti ja neutraalisti.
Koen että myös meillä asiat on sujuneet hyvin aja joustavasti. Uudet kumppanimme eivät liittyneet eroomme ja eromme oli muutoinkin hyvin sopuisa. Uskoen että meidän kohdalla se on taustana sille, että asiat on sujuneet mutkattomasti nyt jo isojen "lasten" kanssa.
Minulla ja miehelläni on yhteneväiset kasvatusperiaatteet, samoin lasten isällä puolisonsa kanssa. Ei näytä lapsilla olleen vaikeuksia sopeutua tähän "viidakkoon". Tosin myös pitkässä suhteessa minun ja lasten isän kasvatukselliset arvot ovat olleet toistensa kaltaisia.
Eli meillä "Nyxät" ovat sopeutuneet hyvin ja "Nyxiin" on sopeuduttu hyvin. Taustalla kai yhtenä osatekijänä draamaton ero. Ei ole syyllisiä etsitty vaan tietoisesti sopuisasti eletty eronkin jälkeen.
Siinä on varmaan asiaa, että jos pariskunta on suhteensa aikana pystynyt vetämään yhtä köyttä ja mikäli kasvatus periaatteet ovat silloin jo olleet samankaltaiset, ja jos eron pystyy suhteellisen sopuisasti käymään läpi.. niin varmaan uusi elämä nyksien kanssa on mutkattomampaa..
Onhan aina mahdollista, että entinen kumppani on heikompi luonteeltaan ja siten joutuu "nyksän pelinappulaksi".
Kai se terve maalaisjärki näissäkin asioissa on valttia..