No niin, jatkuu jälleen..:
Yöllä Umbreon heräsi palmunlehtien painaessa pahasti ihoa. Korjattuaan lehtien sijoittleua hän yritti käydä uudelleen nukkumaan, mutta enää ei tullut uni silmään ja hetken aikaa valveilla pyörittyään hän tajusi, ettei ollut mitään hyötyä pyöriä valveilla. Hän päätti lähteä pienelle kävelylle.
Umbreon puikkelehti varovasti muiden pokémonien seassa ja varoi herättämästä heitä. Päästyään ulos luolasta hän istahti rantahietikolle ja katseli merelle.
Ilma oli tyyni, ja kuu valaisi kauniisti meren pintaa. Ilma oli keskellä yötäkin melko lämmintä.
Umbreon katseli taivaalla hopeisena möllöttävää kuuta. "Kuukivi.. Onkohan se tullut tänne jostain tuolta kaukaa avaruudesta? Mistä sen voi löytää?" Umbreon mietti. "Ja mitä hyötyä voi olla joistakin kivistä? No, maailma on täynnä mysteerejä." Umbreon puheli itsekseen, ja siirsi katseensa kuusta veteen.
Umbreon tuijotti peilikuvaansa veden tyynestä pinnasta, ja nyt vasta tajusi, ettei ollut nähnyt kasvojaan Celebin tapaamisen jälkeen. Hänen silmien välissä hehkui todella himmeän vihreästi tammen lehden ääriviivat. Umbreon käänteli päätään nähdäkseen korviensa taakse. molempien korvien takana oli tumman violetit koukeroiset kuviot, jotka ainakaan Umbreonin mielestä ei esittäneet mitään. "Ja mitähän hyötyä näistäkin on. Celebi antoi nämä lahjana, mutta tähän mennessä ne eivät ole tuttaneet muuta kuin riitaa Espeonin kanssa." Umbreon huokaisi ja kävi makaamaan. Hän tunsi väsymyksen hiipivän takaisin.
"Ne näyttävät vielä todellisen voimansa tosipaikan tullen!" Kuului yhtäkkiä ääni Umbreonin takaa. Umbreon säpsähti ja kääntyi katsomaan puhujaan päin. "Mitä sinä täällä teet?" Umbreon huudahti nähdessään Celebin leijailevan aivan edessään. "En oikeasti ole täällä. Näet unta. Mutta tulin uneesi erään tuttavani, Hypnon avulla." Celebi selitti. "Siis...Mitäh?" Umbreon ihmetteli. "Hereillä minä omasta mielestäni olen!" Hän jatkoi. "Et ole, vaikka se saattaakin siltä tuntua. Ethän sinä koskaan unessasikaan tiedä näkeväsi unta ennen kuin vasta aamulla." Celebi huomautti. "Noo... Se on kyllä totta.." Umbreon myöntyi. "No, löpinät sikseen! Tulin kertomaan sinulle pari asiaa, koska olen huomannut, että luottamuksesi minuun on alkanut pettää." Celebi kertoi. "Eipäs ole! mitä sinä oikein puhut!?" Umbreon huudahti vastaväitteeksi. "Älä valehtele minulle. Näen, ettet luota minuun, tai varsinkaan siihen, mitä annoin sinulle!" Celebi sanoi ja katsoi kuvioita Umbreonin ruumiissa. Umbreon joutui myöntämään, että Celebi oli oikeassa. "No, voin sanoa sinulle, että nuo kyllä näyttävät voimansa silloin, kun niitä todella tarvitaan!" Celebi kertoi. "Niinkuin tässä ei olisi tosipaikkoja ollut! Groudonit! Rayquaza!" Umbreon huudahti ärtyneenä. "Ette silloin olleet todellisessa hengen vaarassa!" Celebi sanoi. "Ei oltu todellisessa hengen vaarassa, kun kolme pahan puolelle siirtynyttä Groudonia juoksee perässä!? No siinä tapauksessa tahtoisin todella tietää, mikä se todellinen hengen vaara on!" Umbreon huusi nyt jo tosissaan suuttuneena. "olisitte voineet taistella niitä vastaan, mutta hajaanuitte eri suuntiin!" Celebi torjui Umbreonin syytökset. "Kolmea Groudonia vastaan!? Enpä usko!" Umbreon naurahti, vaikka hänen ajatuksistaan oli ilo kaukana. "Teitä oli neljä! Olisitte voittaneet ne, jos olisitte yrittäneet!" Celebi vakuutti.
Yhtäkkiä Celebi alkoi haalistua. "Mi-mitä sinulle tapahtuu?" Umbreon ihmetteli. "Sinä alat herätä, ja minä alan kadota unestasi." Celebi selvensi. "Toivottavasti luotat minuun, sillä en voi enempää sinua vakuutella, pallo on nyt sinulla!" Celebi lausui. "Odota! Älä mene vielä!" Umbreon yritti estellä, mutta tajusi nyt huutavansa edessään oleville palmuille.
Enää ei Umbreon saanut nukutuksi, hän vain mietti outoa untaan.
Hän oli niin syvissä mietteissä, lähes unimaisessa tilassa, ettei huomannut kahta hahmoa, jotka hiipivät luolaan, tainnutivat yhden nukkuvista pokémoneista ja juottivat sille jotakin juomaa ja hiipivät sitten ääneti pois.
"Mitä sinä täällä ulkona teet?" Espeon kysyi haukotellen samalla. Hän tuli ensimmäisenä luolasta ulos vielä hieman unisena. "En saanut nukutuksi enää sen jälkeen kun olin herännyt siihen, että palmunlehdet painoivat selkääni. Valvoin täällä rannalla lähes koko yön! Tai no, nukahdin hetkeksi ja Celebi ilmestyi uneeni." Umbroen selitti makeasti venyttelevälle Espeonille. "Mitä ihmettä sinä selität? Celebi? Ilmestyi uneesi?" Espeon kummasteli jo hieman piristyneenä. "Niin. Hän vähän selvensi asioita. Hän sanoi.. Tai no, haluan sanoa sen yhteisesti myös Steelixille ja Vulpixille." Umbreon kertoi. "No, älä kuitenkaan sano mitään siitä, että Celebi ilmestyi uneesi, tai kukaan ei ota sinua vakavasti." Espeon hymähti ja uskoi, että Umbreon oi vain nähnyt unta, johon oli liittynyt Celebi, siinä kaikki.
Pian alkoivat kaikki heräillä, ja Umbreon kutsui jokaisen kuuntelemaan, mitä hänellä on sanottavaa. "Minä tuota...keksin unessa erään idean." Umbreon aloitti, eikä ihme kyllä jännittänyt yhtään puhumista suurelle yleisölle. Hän oli päättänyt noudattaa Espeonin neuvoa ja pysyä hiljaa koo asiasta. "Niin, mikä asia sinulle selvisi unessa?" Pikkuruinen Azurill kysyi innostuneesti. "Tajusin, ettei miedän kannata juosta Mustia pokémoneja karkuun! Miedän täytyy taistella!" Umbreon jatkoi pieniä valkoisia valheitaan, vaikka omaatuntoa soimasi ottaa ideasta kunnia itselleen.
Alkoi vilkas puheensorina. Kaikki vilkuilivat toisiaan ja pohdiskelivat asiaa. "Mutta emme me pärjää Mustille pokémoneille! Pahuus on tehnyt nistä voimakkaampia, raakoja ja tunteettomia!" Suurikokoinen Totodile huudahti Umbreonille. "Ja luuletko että minä pärjäisin pahoille pokémoneille?" Eräs Pichu tokaisi. "Mutta jos pidämme yhtä ja taistelemme yhdessä, selviämme varmasti. "Mutta Mustat ihmiset ovat viisaita! Heidän käskynsä pahoiksi kääntyneille pokémoneille ovat viisaita ja tarkkaan harkittuja! Emme ikinä pärjäisi niiden taitaville taistelutaktiikoille!" Totodile vastusti ja astui aivan Umbroenin lähelle. "Kylläpä sinä tiedät paljon noista Mustista ihmisistä." Umbreon huomautti Totodilelle ja katseli sitä pitkään suoraan silmiin. "Mitä vihjailet!?" Totodile ärähti, ja näytti samaan aikaan pelästyneeltä ja vihaiselta. "Minä en vihjaile yhtään mitään!" Umbreon tokaisi. "Mutta tuo idea on järjetön! Karkuunjuokseminen on parempi keino kuin taisteleminen. Sanontakin sanoo, ettei väkivaltaa voiteta väkivallalla!" Meganium huudahti.
"Ettekö enää uskokaan pelastajiinne?" Espeon tuli yhtäkkiä väliin. umbreon hätkähti siitä, että Espeon puolusteli häntä, eiväthän he tähän asti olleet tehneet muuta kuin nahistelleet. "Ettekö usko, että me, maailmanpelastajat, emme tiedä, mikä on parasta!?" Espeon jatkoi. "No, ilmeisesti ette ainakaan tässä asiassa!" Totodile urahti. "No, tehdään äänestys! Ketkä kannattavat taistelua Mustia pokémoneja vastaan?" Hetken sanattomana Espeonin puolustelusta ollut Umbreon sai sanotuksi.
Syntyi hekten hiljaisuus. Pian avasi eräs Wobbuffet suunsa, ja sanoi: "Minä kannatan Umbreonin ideaa." Muut katselivat hetken aikaa Wobbuffetia, ja lähes kaikki olivat kuitenkin loppujen lopuksi Umbreonin kanssa samaa mieltä. itseasiassa Totodile ja Meganium olivat ainoita, joka vastustivat ajatusta. "No, asia on sitten sillä selvä. Ne, jotka haluavat taistella, taistelkoon. Ja ne, jotka eivät halua, niin..No, juoskoon karkuun!" Espeon naurahti.
Kokouksesta oli kulunut tunnin verran. Vulpix, Steelix, Espeon ja Umbreon istuivat rannalla. Vaikka kokouksesta oli jo kulunut vähän aikaa, oli ilmapiiri kireä, sillä Totodile vastusti kaikkein jyrkimmin ideaa taistella Mustia pokémoneja vastaan. "Minusta meidän pitäisi alkaa lähteä kohti länttä." Steelix huomautti, ja muut nyökyttelivät. "No, sanommeko vielä kaikille yhteisesti hyvästit, ja lähdemme sitten?" Vulpix ehdotti, ja muut nyökyttelivät.
"No, meidän täytyykin tästä lähteä maailmaa pelastamaan!" Vulpix naurahti pokémoneille, jotka olivat kokoontuneet hyvästelemään nelikkoa. "Muistakaa, mitä tänään puhuttiin! Pysykää ryhminä!" Umbreon painotti. "Ja muistakaa, että pokémonien korkea taso ei ole kaikki kaikessa! Muistakaa, että kymmenenkin tasoa huonompi vesipokémon voi voittaa tulipokémonin!" Espeon antoi viimehetken neuvoja. No, se on sitten lähtö itkua vailla!" Steelix hymähti, ja nelikko vilkutti vielä muille pokémoneille. "Odottakaa! Ottakaa vielä tämä!" Wobbuffet huikkasi ja ojensi rullalle käärityn paperin. "Tämä on kartta saaren niistä osista, jotka me tunnemme. Mutta saari on suuri, joten paljon alueita on tutkimatta!" Wobbuffet selosti, ja kiinnitti kartan Espeonin kaulaan. "Kiitos! Kaikki neljä sanoivat, ja lähtivät kohti länttä.
"Miksi minä saan aina kaiken kannettavaksi!" Espeon nurisi. "No kai sinä nyt sentään karttaa jaksat kantaa! Paperiahan se vain on! Tai jos et jaksa, niin anna tänne, minä kyllä kannan sen!" Vulpix tarjoutui, ja Espeon tyrkkäsi kartan Vulpixin kaulaan. Steelix nauroi kahakalle, mutta Umbreon oli aivan hiljaa. Hän ei saanut mielestän Totodilea ja sen katsetta. Se oli ollut jotenkin outo katse. Niin... "Voi ei! Meidän on äkkiä mentävä takaisin!" umbreon huudahti. "Minne? Mitä? Miksi?" Vulpix ihmetteli. "Totodile on Musta!" Umbreon huusi hysteerisesti. "Musta? siis niinkuin... MUSTA!?" Espeon kysyi, ja Umbreon nyökkäsi. "Mistä tiedät?" Steelix kysyi. "Sen katse..Se oli tyhjä, vailla lämpöä ja myötätuntoa. Ja muutenkin se tuntui tietävän ihmeen paljon Mustista ihmisistä!" Umbreon perusteli. "Entä Meganium? Hänkin oli taistelua vastaan?" Vulpix mietti. "En usko. hän varmaan vai halusi johtajana suojella muita. Eikä hänen katseensa ollut samanlainen kuin Totodilen." Espeon keksi. "Lähdetään heti sinne!" Umbreon sanoi. "Ei meidän kaikkien kannata mennä! Steelix, sinä pääset nopeiten!" Vulpix katsoi anovasti Steelixiin. "Joo, ymmärretään. Tosin olisin kyllä mennyt ilman imarteluakin!" Steelix naurahti. "Meen sinne, kerron totuuden ja autan muita vangitsemaan Totodilen! Tulen sitten heti tänne takaisin!" Hän jatkoi ja muut nyökkäsivät.
"Kuinkakohan kauan Totdile on ollut Mustien vallassa..?" Espeon mietti. "Ei varmaankaan kovin kauaa, sillä kukaan ei ollut huomannut." Vulpix mietti. "Mutta missä välissä Mustat ihmiset kävivät myrkyttämässä Totodilen mielen?" Espeon ihmetteli. "Ehkä viime yönä." Umbreon ehdotti. "Mutta sinähän valvoit rannalla koko yön!" Espeon muistutti. "Mutta olin unessa hetken! Silloin kun Celebi ilmesty minulle." Umbreon perusteli. "Heetkinen? Mistäs te nyt puhutte? Celebi ilmestyi sinulle? Oletteko jättäneet jotakin kertomatta?" Vulpix kummasteli. "No joo, minä olen. Selitänkin jutun kokonaan, kun odottelemme Steelixin paluuta." Umbreon punasteli. Hän alkoi selittää juttua alusta asti, ja Espeon sai välillä naurukohtauksia, sillä umbreonin Celebi-jutut olivat Espeonin mielestä erittäin hullunkurisia.
Olikohan toi loppu jotenkin töks..no, ihan sama, tollanen siitä tuli..Ja nyt... Steelix, I choose you! :D
Yöllä Umbreon heräsi palmunlehtien painaessa pahasti ihoa. Korjattuaan lehtien sijoittleua hän yritti käydä uudelleen nukkumaan, mutta enää ei tullut uni silmään ja hetken aikaa valveilla pyörittyään hän tajusi, ettei ollut mitään hyötyä pyöriä valveilla. Hän päätti lähteä pienelle kävelylle.
Umbreon puikkelehti varovasti muiden pokémonien seassa ja varoi herättämästä heitä. Päästyään ulos luolasta hän istahti rantahietikolle ja katseli merelle.
Ilma oli tyyni, ja kuu valaisi kauniisti meren pintaa. Ilma oli keskellä yötäkin melko lämmintä.
Umbreon katseli taivaalla hopeisena möllöttävää kuuta. "Kuukivi.. Onkohan se tullut tänne jostain tuolta kaukaa avaruudesta? Mistä sen voi löytää?" Umbreon mietti. "Ja mitä hyötyä voi olla joistakin kivistä? No, maailma on täynnä mysteerejä." Umbreon puheli itsekseen, ja siirsi katseensa kuusta veteen.
Umbreon tuijotti peilikuvaansa veden tyynestä pinnasta, ja nyt vasta tajusi, ettei ollut nähnyt kasvojaan Celebin tapaamisen jälkeen. Hänen silmien välissä hehkui todella himmeän vihreästi tammen lehden ääriviivat. Umbreon käänteli päätään nähdäkseen korviensa taakse. molempien korvien takana oli tumman violetit koukeroiset kuviot, jotka ainakaan Umbreonin mielestä ei esittäneet mitään. "Ja mitähän hyötyä näistäkin on. Celebi antoi nämä lahjana, mutta tähän mennessä ne eivät ole tuttaneet muuta kuin riitaa Espeonin kanssa." Umbreon huokaisi ja kävi makaamaan. Hän tunsi väsymyksen hiipivän takaisin.
"Ne näyttävät vielä todellisen voimansa tosipaikan tullen!" Kuului yhtäkkiä ääni Umbreonin takaa. Umbreon säpsähti ja kääntyi katsomaan puhujaan päin. "Mitä sinä täällä teet?" Umbreon huudahti nähdessään Celebin leijailevan aivan edessään. "En oikeasti ole täällä. Näet unta. Mutta tulin uneesi erään tuttavani, Hypnon avulla." Celebi selitti. "Siis...Mitäh?" Umbreon ihmetteli. "Hereillä minä omasta mielestäni olen!" Hän jatkoi. "Et ole, vaikka se saattaakin siltä tuntua. Ethän sinä koskaan unessasikaan tiedä näkeväsi unta ennen kuin vasta aamulla." Celebi huomautti. "Noo... Se on kyllä totta.." Umbreon myöntyi. "No, löpinät sikseen! Tulin kertomaan sinulle pari asiaa, koska olen huomannut, että luottamuksesi minuun on alkanut pettää." Celebi kertoi. "Eipäs ole! mitä sinä oikein puhut!?" Umbreon huudahti vastaväitteeksi. "Älä valehtele minulle. Näen, ettet luota minuun, tai varsinkaan siihen, mitä annoin sinulle!" Celebi sanoi ja katsoi kuvioita Umbreonin ruumiissa. Umbreon joutui myöntämään, että Celebi oli oikeassa. "No, voin sanoa sinulle, että nuo kyllä näyttävät voimansa silloin, kun niitä todella tarvitaan!" Celebi kertoi. "Niinkuin tässä ei olisi tosipaikkoja ollut! Groudonit! Rayquaza!" Umbreon huudahti ärtyneenä. "Ette silloin olleet todellisessa hengen vaarassa!" Celebi sanoi. "Ei oltu todellisessa hengen vaarassa, kun kolme pahan puolelle siirtynyttä Groudonia juoksee perässä!? No siinä tapauksessa tahtoisin todella tietää, mikä se todellinen hengen vaara on!" Umbreon huusi nyt jo tosissaan suuttuneena. "olisitte voineet taistella niitä vastaan, mutta hajaanuitte eri suuntiin!" Celebi torjui Umbreonin syytökset. "Kolmea Groudonia vastaan!? Enpä usko!" Umbreon naurahti, vaikka hänen ajatuksistaan oli ilo kaukana. "Teitä oli neljä! Olisitte voittaneet ne, jos olisitte yrittäneet!" Celebi vakuutti.
Yhtäkkiä Celebi alkoi haalistua. "Mi-mitä sinulle tapahtuu?" Umbreon ihmetteli. "Sinä alat herätä, ja minä alan kadota unestasi." Celebi selvensi. "Toivottavasti luotat minuun, sillä en voi enempää sinua vakuutella, pallo on nyt sinulla!" Celebi lausui. "Odota! Älä mene vielä!" Umbreon yritti estellä, mutta tajusi nyt huutavansa edessään oleville palmuille.
Enää ei Umbreon saanut nukutuksi, hän vain mietti outoa untaan.
Hän oli niin syvissä mietteissä, lähes unimaisessa tilassa, ettei huomannut kahta hahmoa, jotka hiipivät luolaan, tainnutivat yhden nukkuvista pokémoneista ja juottivat sille jotakin juomaa ja hiipivät sitten ääneti pois.
"Mitä sinä täällä ulkona teet?" Espeon kysyi haukotellen samalla. Hän tuli ensimmäisenä luolasta ulos vielä hieman unisena. "En saanut nukutuksi enää sen jälkeen kun olin herännyt siihen, että palmunlehdet painoivat selkääni. Valvoin täällä rannalla lähes koko yön! Tai no, nukahdin hetkeksi ja Celebi ilmestyi uneeni." Umbroen selitti makeasti venyttelevälle Espeonille. "Mitä ihmettä sinä selität? Celebi? Ilmestyi uneesi?" Espeon kummasteli jo hieman piristyneenä. "Niin. Hän vähän selvensi asioita. Hän sanoi.. Tai no, haluan sanoa sen yhteisesti myös Steelixille ja Vulpixille." Umbreon kertoi. "No, älä kuitenkaan sano mitään siitä, että Celebi ilmestyi uneesi, tai kukaan ei ota sinua vakavasti." Espeon hymähti ja uskoi, että Umbreon oi vain nähnyt unta, johon oli liittynyt Celebi, siinä kaikki.
Pian alkoivat kaikki heräillä, ja Umbreon kutsui jokaisen kuuntelemaan, mitä hänellä on sanottavaa. "Minä tuota...keksin unessa erään idean." Umbreon aloitti, eikä ihme kyllä jännittänyt yhtään puhumista suurelle yleisölle. Hän oli päättänyt noudattaa Espeonin neuvoa ja pysyä hiljaa koo asiasta. "Niin, mikä asia sinulle selvisi unessa?" Pikkuruinen Azurill kysyi innostuneesti. "Tajusin, ettei miedän kannata juosta Mustia pokémoneja karkuun! Miedän täytyy taistella!" Umbreon jatkoi pieniä valkoisia valheitaan, vaikka omaatuntoa soimasi ottaa ideasta kunnia itselleen.
Alkoi vilkas puheensorina. Kaikki vilkuilivat toisiaan ja pohdiskelivat asiaa. "Mutta emme me pärjää Mustille pokémoneille! Pahuus on tehnyt nistä voimakkaampia, raakoja ja tunteettomia!" Suurikokoinen Totodile huudahti Umbreonille. "Ja luuletko että minä pärjäisin pahoille pokémoneille?" Eräs Pichu tokaisi. "Mutta jos pidämme yhtä ja taistelemme yhdessä, selviämme varmasti. "Mutta Mustat ihmiset ovat viisaita! Heidän käskynsä pahoiksi kääntyneille pokémoneille ovat viisaita ja tarkkaan harkittuja! Emme ikinä pärjäisi niiden taitaville taistelutaktiikoille!" Totodile vastusti ja astui aivan Umbroenin lähelle. "Kylläpä sinä tiedät paljon noista Mustista ihmisistä." Umbreon huomautti Totodilelle ja katseli sitä pitkään suoraan silmiin. "Mitä vihjailet!?" Totodile ärähti, ja näytti samaan aikaan pelästyneeltä ja vihaiselta. "Minä en vihjaile yhtään mitään!" Umbreon tokaisi. "Mutta tuo idea on järjetön! Karkuunjuokseminen on parempi keino kuin taisteleminen. Sanontakin sanoo, ettei väkivaltaa voiteta väkivallalla!" Meganium huudahti.
"Ettekö enää uskokaan pelastajiinne?" Espeon tuli yhtäkkiä väliin. umbreon hätkähti siitä, että Espeon puolusteli häntä, eiväthän he tähän asti olleet tehneet muuta kuin nahistelleet. "Ettekö usko, että me, maailmanpelastajat, emme tiedä, mikä on parasta!?" Espeon jatkoi. "No, ilmeisesti ette ainakaan tässä asiassa!" Totodile urahti. "No, tehdään äänestys! Ketkä kannattavat taistelua Mustia pokémoneja vastaan?" Hetken sanattomana Espeonin puolustelusta ollut Umbreon sai sanotuksi.
Syntyi hekten hiljaisuus. Pian avasi eräs Wobbuffet suunsa, ja sanoi: "Minä kannatan Umbreonin ideaa." Muut katselivat hetken aikaa Wobbuffetia, ja lähes kaikki olivat kuitenkin loppujen lopuksi Umbreonin kanssa samaa mieltä. itseasiassa Totodile ja Meganium olivat ainoita, joka vastustivat ajatusta. "No, asia on sitten sillä selvä. Ne, jotka haluavat taistella, taistelkoon. Ja ne, jotka eivät halua, niin..No, juoskoon karkuun!" Espeon naurahti.
Kokouksesta oli kulunut tunnin verran. Vulpix, Steelix, Espeon ja Umbreon istuivat rannalla. Vaikka kokouksesta oli jo kulunut vähän aikaa, oli ilmapiiri kireä, sillä Totodile vastusti kaikkein jyrkimmin ideaa taistella Mustia pokémoneja vastaan. "Minusta meidän pitäisi alkaa lähteä kohti länttä." Steelix huomautti, ja muut nyökyttelivät. "No, sanommeko vielä kaikille yhteisesti hyvästit, ja lähdemme sitten?" Vulpix ehdotti, ja muut nyökyttelivät.
"No, meidän täytyykin tästä lähteä maailmaa pelastamaan!" Vulpix naurahti pokémoneille, jotka olivat kokoontuneet hyvästelemään nelikkoa. "Muistakaa, mitä tänään puhuttiin! Pysykää ryhminä!" Umbreon painotti. "Ja muistakaa, että pokémonien korkea taso ei ole kaikki kaikessa! Muistakaa, että kymmenenkin tasoa huonompi vesipokémon voi voittaa tulipokémonin!" Espeon antoi viimehetken neuvoja. No, se on sitten lähtö itkua vailla!" Steelix hymähti, ja nelikko vilkutti vielä muille pokémoneille. "Odottakaa! Ottakaa vielä tämä!" Wobbuffet huikkasi ja ojensi rullalle käärityn paperin. "Tämä on kartta saaren niistä osista, jotka me tunnemme. Mutta saari on suuri, joten paljon alueita on tutkimatta!" Wobbuffet selosti, ja kiinnitti kartan Espeonin kaulaan. "Kiitos! Kaikki neljä sanoivat, ja lähtivät kohti länttä.
"Miksi minä saan aina kaiken kannettavaksi!" Espeon nurisi. "No kai sinä nyt sentään karttaa jaksat kantaa! Paperiahan se vain on! Tai jos et jaksa, niin anna tänne, minä kyllä kannan sen!" Vulpix tarjoutui, ja Espeon tyrkkäsi kartan Vulpixin kaulaan. Steelix nauroi kahakalle, mutta Umbreon oli aivan hiljaa. Hän ei saanut mielestän Totodilea ja sen katsetta. Se oli ollut jotenkin outo katse. Niin... "Voi ei! Meidän on äkkiä mentävä takaisin!" umbreon huudahti. "Minne? Mitä? Miksi?" Vulpix ihmetteli. "Totodile on Musta!" Umbreon huusi hysteerisesti. "Musta? siis niinkuin... MUSTA!?" Espeon kysyi, ja Umbreon nyökkäsi. "Mistä tiedät?" Steelix kysyi. "Sen katse..Se oli tyhjä, vailla lämpöä ja myötätuntoa. Ja muutenkin se tuntui tietävän ihmeen paljon Mustista ihmisistä!" Umbreon perusteli. "Entä Meganium? Hänkin oli taistelua vastaan?" Vulpix mietti. "En usko. hän varmaan vai halusi johtajana suojella muita. Eikä hänen katseensa ollut samanlainen kuin Totodilen." Espeon keksi. "Lähdetään heti sinne!" Umbreon sanoi. "Ei meidän kaikkien kannata mennä! Steelix, sinä pääset nopeiten!" Vulpix katsoi anovasti Steelixiin. "Joo, ymmärretään. Tosin olisin kyllä mennyt ilman imarteluakin!" Steelix naurahti. "Meen sinne, kerron totuuden ja autan muita vangitsemaan Totodilen! Tulen sitten heti tänne takaisin!" Hän jatkoi ja muut nyökkäsivät.
"Kuinkakohan kauan Totdile on ollut Mustien vallassa..?" Espeon mietti. "Ei varmaankaan kovin kauaa, sillä kukaan ei ollut huomannut." Vulpix mietti. "Mutta missä välissä Mustat ihmiset kävivät myrkyttämässä Totodilen mielen?" Espeon ihmetteli. "Ehkä viime yönä." Umbreon ehdotti. "Mutta sinähän valvoit rannalla koko yön!" Espeon muistutti. "Mutta olin unessa hetken! Silloin kun Celebi ilmesty minulle." Umbreon perusteli. "Heetkinen? Mistäs te nyt puhutte? Celebi ilmestyi sinulle? Oletteko jättäneet jotakin kertomatta?" Vulpix kummasteli. "No joo, minä olen. Selitänkin jutun kokonaan, kun odottelemme Steelixin paluuta." Umbreon punasteli. Hän alkoi selittää juttua alusta asti, ja Espeon sai välillä naurukohtauksia, sillä umbreonin Celebi-jutut olivat Espeonin mielestä erittäin hullunkurisia.
Olikohan toi loppu jotenkin töks..no, ihan sama, tollanen siitä tuli..Ja nyt... Steelix, I choose you! :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Here i come. :D
Hieno jatkis umbba, ärsyttävä Espeon pääsi taas valloilleen..;)ja muuten koska Steelix saat tarinas valmiiks?=)
On tuolla ylhäällä nyt. xD