Utuinen aamu
Utuisen aamun harmahtava hetki,
kietoen maan kosteaan otteeseen.
Vapauttaen värit hiljalleen näkyviin.
Auringon hajottaessa utua edestään kauas pois.
Herää luonto uuteen aamuun hohtavan vihreään,
vielä kun kerkeää ennen pakkasia.
Hehku täyttää solut voimaa täyteen.
Vereni muuttuu ruskeaksi kuin puiden rungot.
Elän luonnonsykkeen mukana tahdissa kuun kierron.
Huudan aamulle, elän.
Utuisen aamun harmahtava hetki,
kietoen maan kosteaan otteeseen.
Vapauttaen värit hiljalleen näkyviin.
Auringon hajottaessa utua edestään kauas pois.
Herää luonto uuteen aamuun hohtavan vihreään,
vielä kun kerkeää ennen pakkasia.
Hehku täyttää solut voimaa täyteen.
Vereni muuttuu ruskeaksi kuin puiden rungot.
Elän luonnonsykkeen mukana tahdissa kuun kierron.
Huudan aamulle, elän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kertakaikkisen upeaa jälleen Sinulta,
kiitos lukuelämyksestä jonka sillä loit.
Moi Linda..
Näin jälkikäteen luen kommenttisi..
Kiitos kehuista..
PS. Parantamista vielä on.
Ter kobo
Luontorunot ovat siitä hyviä, että ne voi melkein aistia, kuin katselisi kaunista maalausta. Tuntea suurta elämisen riemua!
Kiitos kobo, lukuelämyksestä!
Tervehdys pitkästä aikaa..
Lueskelen vanhoja runojani..huomasin kommenttisi.
Kiitos kaunis.
Tarkoitus olisi että lukija menisi sisälle runoon ja näkisi silmieni kuvajaisen, kauniina ja lumoavana, niinkuin minä sen näen..
Hyvää syksyä.
Ter kobo