Puoli yhdeksän aikaan aamulla tänään 08. 09. 2008.
kaikki runot muodostuvat sanoista
ihmisten kädet tanssivat valssia
jokainen lause ja
ajatukset
letkanjenkkaa tai jotain
partaveitsenterävät ja nykyaikaisemmat
tahallaan väsyneet
turhautuneet
eksistentiaalisesti
rappiolla
annatko minun
tuntea
edes hetken verran
ajan kiihkeässä pyörässä ja huminassa
ruumiisi kirkkautta
kuinka hieroglyfit sulavat valoon
ajatukset lakkaavat olemasta
virtaan paperille
sanoja sanojen perään
epämääräistä tulvaa
annathan minun tuntea edes hetken verran
sylisi kirkkaudessa
kuinka sanat lakkaavat
ja ihmisen kädet tanssivat valssia
kirjoittaakseni siitä
taas
väsyneitä
mutta joskus partaveitsenteräviä
älykkäitä ja kompleksisia
tai sitten vain toisiinsa sotkeutuvia
sortuvia merkitystasoja
jotain jota lukiessasi
hetkeksi voit unohtaa ruumiisi painolastin
sanojeni kirkkaudessa
ota kädestä kiinni
tanssitaan
kunnes tulee syksyinen
aamu
se paperinmaku
suussa lehdet pitkin lattioita
ikkunat ja
ovi
räntäsateen helinää
askelten kaikotessa pihakäytävää pitkin
jonnekin missä et huutoani kuule
ovi sulkeutui!
sinä kirjoitat omaasi
minä omaani
välillämme mittaamaton matka avaruutta
ja jos jossain joskus
ajatukset ja muistot hetkeksi kohtaavat
kuulemme rivien lomassa kuin
satuttavan musiikin
kaikki runot muodostuvat sanoista
ihmisten kädet tanssivat valssia
jokainen lause ja ajatukset
letkanjenkkaa tai
jotain
partaveitsenterävät ja nykyaikaisemmat
tahallaan väsyneet turhautuneet
eksistentiaalisesti
mutta ei sentään rappiolla
kiitos siitä
sammuu kauniisti pimeään
tietokoneen
sirittävä näyttöpääte
joinain aamuina vieläkin on vain niin ikävä
kaikki runot muodostuvat sanoista
ihmisten kädet tanssivat valssia
jokainen lause ja
ajatukset
letkanjenkkaa tai jotain
partaveitsenterävät ja nykyaikaisemmat
tahallaan väsyneet
turhautuneet
eksistentiaalisesti
rappiolla
annatko minun
tuntea
edes hetken verran
ajan kiihkeässä pyörässä ja huminassa
ruumiisi kirkkautta
kuinka hieroglyfit sulavat valoon
ajatukset lakkaavat olemasta
virtaan paperille
sanoja sanojen perään
epämääräistä tulvaa
annathan minun tuntea edes hetken verran
sylisi kirkkaudessa
kuinka sanat lakkaavat
ja ihmisen kädet tanssivat valssia
kirjoittaakseni siitä
taas
väsyneitä
mutta joskus partaveitsenteräviä
älykkäitä ja kompleksisia
tai sitten vain toisiinsa sotkeutuvia
sortuvia merkitystasoja
jotain jota lukiessasi
hetkeksi voit unohtaa ruumiisi painolastin
sanojeni kirkkaudessa
ota kädestä kiinni
tanssitaan
kunnes tulee syksyinen
aamu
se paperinmaku
suussa lehdet pitkin lattioita
ikkunat ja
ovi
räntäsateen helinää
askelten kaikotessa pihakäytävää pitkin
jonnekin missä et huutoani kuule
ovi sulkeutui!
sinä kirjoitat omaasi
minä omaani
välillämme mittaamaton matka avaruutta
ja jos jossain joskus
ajatukset ja muistot hetkeksi kohtaavat
kuulemme rivien lomassa kuin
satuttavan musiikin
kaikki runot muodostuvat sanoista
ihmisten kädet tanssivat valssia
jokainen lause ja ajatukset
letkanjenkkaa tai
jotain
partaveitsenterävät ja nykyaikaisemmat
tahallaan väsyneet turhautuneet
eksistentiaalisesti
mutta ei sentään rappiolla
kiitos siitä
sammuu kauniisti pimeään
tietokoneen
sirittävä näyttöpääte
joinain aamuina vieläkin on vain niin ikävä
Vastaukset 4
Vanhimmat
tässä runossa.
kurkistelee nähtäville
käytetyssä rekvisiitassa ja rakenteessa.
Nimimerkissäkin.
:-)
Kiitos kommentista.
- - -
Miten ihmeessä minun rakkauteni sinuun
tai sinun rakkautesi minuun
on enemmän kuin jonkun toisen
Enemmän kuin jonkun toisen rakkaus johonkin
Esimerkiksi sinuun tai minuun
Jos nyt siis sattuisi olemaan niin
että rakastan sinua,
ja että rakkaudessani kuvittelen sinun olevan
enemmän ainutlaatuinen kuin joku toinen ainutlaatuinen
Eikö sinun pitäisi närkästyä
sokean itsekeskeisyyteni tähden
Eikö sinun pitäisi
kuulla varoituskellojen sointi
herkässä mielessäsi
ja vetäytyä kauemmas
ahnaiden käsieni ulottuvilta
Niin, rakkaani
Eikö sinun pitäisi
ainakin empatian tähden
olla mustasukkainen hänen puolestaan
joka myös haluaisi olla
rakkauteni kohde?
Niin kuin minäkin yritän olla
mustasukkainen kaikkien niiden puolesta
jotka haluaisivat olla
sinun rakkautesi kohteita,
ja rakkautesi kohteina
Ainutlaatuisempia kuin kukaan muu
Rakkaani, miten ihmeessä tämä on näin hiton vaikeaa?
Miltei revin hiukset päästäni kun ajattelen!
Haluaisin sinun olevan minulle ainutlaatuinen,
niin tavattoman rakas, rakkain
Mutta en voi
Koska
Nähdessäni sinut rakkaampana
ja ainutlaatuisempana
kuin toiset, niin, nostaessani sinut
sisimmässäni
ikäänkuin toisten yläpuolelle
Alan inhota itseäni itsekkyyteni tähden
Ja inhotessani itseäni
tulen katkeraksi myös sinua kohtaan
Ikäänkuin itsekäs rakkauteni olisi sinun syysi
Ikäänkuin olisi sinun syysi että olet sydämessäni
ainutlaatuisempi kuin kukaan toinen
Purtuani hammasta ja poljettuani vähän aikaa jalkaa
rauhoitun
Ehkä kyse on vain siitä että
pelkään rakastaa - asettua aloilleni,
sitoutua?
Ehkä siksi pakenen ajatuksiin tällaisiin
Sen ainakin tiedän
että jokainen on itsessään
ainutlaatuinen ja rakas
minun tai sinun tunteisiin katsomatta
Ja että jokainen
luultavasti
on jollekin rakkaampi
kuin joku toinen
Se on luonnollista
Kunpa kaikessa siinä
aina ymmärtäisimme ja muistaisimme
että silloinkin
jokainen on ainutlaatuinen
Yhtä ainutlaatuinen!
Silloin
voisin kävellä
kanssasi käsikkäin
ja hyväksyä sisälläni kuplivan tunteen
että juuri sinä olet ainutlaatuisin
ja rakkain
Kun ymmärtäisin
ja hyväksyisin pohjiaan myöten
että se on vain minussa oleva tunne
Ja että
asioiden niin vaatiessa
Olen mielihyvin valmis luovuttamaan sinut toiselle
jolle olet ainutlaatuisin ja rakkain,
ja hän sinulle
Tarkoitan että jos niin tapahtuisi
Tietysti se tekisi kipeää,
mutta kipuhan kuuluu elämään:
kasvukipu, luopumisen kipu
Rakastamisen kipu
Se on häikäisevää iloa
ja loputtomasti pulppuavaa
lahjaa
Ainutlaatuisten ihmisten maailmassa
Äläkä keskeytä ja sano
että pelkään sitoutumista koska
pelkään joutuvani hylätyksi
Niin rakkaani
Jos yrität hallita minua
Jos nyt yrität omistaa minut
ja kahlita minut
olemaan vain sinun kanssasi -
niin kuin itsekin haluaisin mutta en voi
koska sisälläni rakkaus vaatii minua
lähtemään yöhön
Jos nyt odotat, että sinä
joka olet sydämessäni rakkain ja ainutlaatuisin
olisit elämäni koko sisältö ja
keskus
Käännyn meistä pois
Suljen oven takanani enkä enää palaa
Säilyttääkseni vapauteni
tässä ainutlaatuisten ihmisten maailmassa
jossa ihminen itsessään
on rakkauden ainoa keskus ja kohde
olemaan eri mieltä, tällä tyylillä ei
yksinkertaisesti voi kirjoittaa kukaan muu kuin
Äitiparta, vaikka kuinka väitetään vastaan.
Upeaa ja pitkää, määrätyt sanat ja lauseparit
ovat paljastaneet Sinut, eläkkä venkoile
vastaan.
Kiitoksia vain lukunautinnoista.