ikäänkuin monologi

Puoli yhdeksän aikaan aamulla tänään 08. 09. 2008.



kaikki runot muodostuvat sanoista
ihmisten kädet tanssivat valssia
jokainen lause ja
ajatukset
letkanjenkkaa tai jotain
partaveitsenterävät ja nykyaikaisemmat
tahallaan väsyneet
turhautuneet
eksistentiaalisesti
rappiolla

annatko minun
tuntea
edes hetken verran

ajan kiihkeässä pyörässä ja huminassa

ruumiisi kirkkautta
kuinka hieroglyfit sulavat valoon
ajatukset lakkaavat olemasta

virtaan paperille
sanoja sanojen perään
epämääräistä tulvaa
annathan minun tuntea edes hetken verran
sylisi kirkkaudessa

kuinka sanat lakkaavat

ja ihmisen kädet tanssivat valssia

kirjoittaakseni siitä

taas

väsyneitä
mutta joskus partaveitsenteräviä
älykkäitä ja kompleksisia
tai sitten vain toisiinsa sotkeutuvia
sortuvia merkitystasoja

jotain jota lukiessasi

hetkeksi voit unohtaa ruumiisi painolastin
sanojeni kirkkaudessa

ota kädestä kiinni
tanssitaan
kunnes tulee syksyinen
aamu

se paperinmaku
suussa lehdet pitkin lattioita
ikkunat ja
ovi

räntäsateen helinää

askelten kaikotessa pihakäytävää pitkin

jonnekin missä et huutoani kuule

ovi sulkeutui!

sinä kirjoitat omaasi
minä omaani

välillämme mittaamaton matka avaruutta
ja jos jossain joskus
ajatukset ja muistot hetkeksi kohtaavat
kuulemme rivien lomassa kuin
satuttavan musiikin

kaikki runot muodostuvat sanoista
ihmisten kädet tanssivat valssia

jokainen lause ja ajatukset
letkanjenkkaa tai
jotain

partaveitsenterävät ja nykyaikaisemmat
tahallaan väsyneet turhautuneet
eksistentiaalisesti

mutta ei sentään rappiolla
kiitos siitä

sammuu kauniisti pimeään
tietokoneen
sirittävä näyttöpääte

joinain aamuina vieläkin on vain niin ikävä
4267
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

tässä runossa.

Äänestä
  • kurkistelee nähtäville
    käytetyssä rekvisiitassa ja rakenteessa.
    Nimimerkissäkin.

    :-)

    Kiitos kommentista.

    Äänestä

- - -


Miten ihmeessä minun rakkauteni sinuun
tai sinun rakkautesi minuun
on enemmän kuin jonkun toisen

Enemmän kuin jonkun toisen rakkaus johonkin

Esimerkiksi sinuun tai minuun



Jos nyt siis sattuisi olemaan niin
että rakastan sinua,
ja että rakkaudessani kuvittelen sinun olevan
enemmän ainutlaatuinen kuin joku toinen ainutlaatuinen

Eikö sinun pitäisi närkästyä
sokean itsekeskeisyyteni tähden

Eikö sinun pitäisi
kuulla varoituskellojen sointi
herkässä mielessäsi
ja vetäytyä kauemmas
ahnaiden käsieni ulottuvilta

Niin, rakkaani



Eikö sinun pitäisi
ainakin empatian tähden
olla mustasukkainen hänen puolestaan
joka myös haluaisi olla
rakkauteni kohde?

Niin kuin minäkin yritän olla
mustasukkainen kaikkien niiden puolesta
jotka haluaisivat olla
sinun rakkautesi kohteita,
ja rakkautesi kohteina

Ainutlaatuisempia kuin kukaan muu



Rakkaani, miten ihmeessä tämä on näin hiton vaikeaa?



Miltei revin hiukset päästäni kun ajattelen!

Haluaisin sinun olevan minulle ainutlaatuinen,
niin tavattoman rakas, rakkain

Mutta en voi

Koska

Nähdessäni sinut rakkaampana
ja ainutlaatuisempana
kuin toiset, niin, nostaessani sinut
sisimmässäni
ikäänkuin toisten yläpuolelle

Alan inhota itseäni itsekkyyteni tähden

Ja inhotessani itseäni
tulen katkeraksi myös sinua kohtaan

Ikäänkuin itsekäs rakkauteni olisi sinun syysi

Ikäänkuin olisi sinun syysi että olet sydämessäni
ainutlaatuisempi kuin kukaan toinen



Purtuani hammasta ja poljettuani vähän aikaa jalkaa
rauhoitun

Ehkä kyse on vain siitä että
pelkään rakastaa - asettua aloilleni,
sitoutua?

Ehkä siksi pakenen ajatuksiin tällaisiin



Sen ainakin tiedän
että jokainen on itsessään
ainutlaatuinen ja rakas
minun tai sinun tunteisiin katsomatta
Ja että jokainen
luultavasti
on jollekin rakkaampi
kuin joku toinen



Se on luonnollista



Kunpa kaikessa siinä
aina ymmärtäisimme ja muistaisimme
että silloinkin
jokainen on ainutlaatuinen

Yhtä ainutlaatuinen!

Silloin
voisin kävellä
kanssasi käsikkäin
ja hyväksyä sisälläni kuplivan tunteen
että juuri sinä olet ainutlaatuisin
ja rakkain

Kun ymmärtäisin
ja hyväksyisin pohjiaan myöten
että se on vain minussa oleva tunne

Ja että
asioiden niin vaatiessa

Olen mielihyvin valmis luovuttamaan sinut toiselle
jolle olet ainutlaatuisin ja rakkain,
ja hän sinulle

Tarkoitan että jos niin tapahtuisi

Tietysti se tekisi kipeää,
mutta kipuhan kuuluu elämään:
kasvukipu, luopumisen kipu
Rakastamisen kipu

Se on häikäisevää iloa
ja loputtomasti pulppuavaa
lahjaa

Ainutlaatuisten ihmisten maailmassa



Äläkä keskeytä ja sano
että pelkään sitoutumista koska
pelkään joutuvani hylätyksi



Niin rakkaani

Jos yrität hallita minua



Jos nyt yrität omistaa minut
ja kahlita minut
olemaan vain sinun kanssasi -
niin kuin itsekin haluaisin mutta en voi
koska sisälläni rakkaus vaatii minua
lähtemään yöhön

Jos nyt odotat, että sinä
joka olet sydämessäni rakkain ja ainutlaatuisin
olisit elämäni koko sisältö ja
keskus

Käännyn meistä pois

Suljen oven takanani enkä enää palaa



Säilyttääkseni vapauteni
tässä ainutlaatuisten ihmisten maailmassa
jossa ihminen itsessään
on rakkauden ainoa keskus ja kohde

Äänestä
  • olemaan eri mieltä, tällä tyylillä ei
    yksinkertaisesti voi kirjoittaa kukaan muu kuin
    Äitiparta, vaikka kuinka väitetään vastaan.

    Upeaa ja pitkää, määrätyt sanat ja lauseparit
    ovat paljastaneet Sinut, eläkkä venkoile
    vastaan.

    Kiitoksia vain lukunautinnoista.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


se lumikko kirjoitti:

Puoli yhdeksän aikaan aamulla tänään 08. 09. 2008.



kaikki runot muodostuvat sanoista
ihmisten kädet tanssivat valssia
jokainen lause ja
ajatukset
letkanjenkkaa tai jotain
partaveitsenterävät ja nykyaikaisemmat
tahallaan väsyneet
turhautuneet
eksistentiaalisesti
rappiolla

annatko minun
tuntea
edes hetken verran

ajan kiihkeässä pyörässä ja huminassa

ruumiisi kirkkautta
kuinka hieroglyfit sulavat valoon
ajatukset lakkaavat olemasta

virtaan paperille
sanoja sanojen perään
epämääräistä tulvaa
annathan minun tuntea edes hetken verran
sylisi kirkkaudessa

kuinka sanat lakkaavat

ja ihmisen kädet tanssivat valssia

kirjoittaakseni siitä

taas

väsyneitä
mutta joskus partaveitsenteräviä
älykkäitä ja kompleksisia
tai sitten vain toisiinsa sotkeutuvia
sortuvia merkitystasoja

jotain jota lukiessasi

hetkeksi voit unohtaa ruumiisi painolastin
sanojeni kirkkaudessa

ota kädestä kiinni
tanssitaan
kunnes tulee syksyinen
aamu

se paperinmaku
suussa lehdet pitkin lattioita
ikkunat ja
ovi

räntäsateen helinää

askelten kaikotessa pihakäytävää pitkin

jonnekin missä et huutoani kuule

ovi sulkeutui!

sinä kirjoitat omaasi
minä omaani

välillämme mittaamaton matka avaruutta
ja jos jossain joskus
ajatukset ja muistot hetkeksi kohtaavat
kuulemme rivien lomassa kuin
satuttavan musiikin

kaikki runot muodostuvat sanoista
ihmisten kädet tanssivat valssia

jokainen lause ja ajatukset
letkanjenkkaa tai
jotain

partaveitsenterävät ja nykyaikaisemmat
tahallaan väsyneet turhautuneet
eksistentiaalisesti

mutta ei sentään rappiolla
kiitos siitä

sammuu kauniisti pimeään
tietokoneen
sirittävä näyttöpääte

joinain aamuina vieläkin on vain niin ikävä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu