Sehän on ihan kummallinen tilanne, jos vain jo nimekkäiden kirjailijoiden kirjat julkaistaan ja hyvät kirjat jäävät nimen puutteessa julkaisematta, vaikka ne lähetetään kustantamoon.
Voiko olla niin, että hyvät kirjat ja niiden ideat varastetaan ja ne kirjoitetaan tunnetulla nimellä uudestaan.
Luulen, että minulta on varastettu ideoita kaksi kertaa hyvään graduun. Aiheesta on julkaissut joku nimekkäämpi ja pitkälle ehtinyt "opiskelija" noin vuosi sen jälkeen kun itse olisin halunnut ryhtyä tekelettäni tekemään.
Miten on - voiko olla totta joku tämäntapainen?
Saahan titteleitä ja arvonimiäkin, jotka ennen menivät vain perintönä, ostaa ulkomailla. Kaikki on kaupan!Ja rosvota saa!
Voiko olla niin, että hyvät kirjat ja niiden ideat varastetaan ja ne kirjoitetaan tunnetulla nimellä uudestaan.
Luulen, että minulta on varastettu ideoita kaksi kertaa hyvään graduun. Aiheesta on julkaissut joku nimekkäämpi ja pitkälle ehtinyt "opiskelija" noin vuosi sen jälkeen kun itse olisin halunnut ryhtyä tekelettäni tekemään.
Miten on - voiko olla totta joku tämäntapainen?
Saahan titteleitä ja arvonimiäkin, jotka ennen menivät vain perintönä, ostaa ulkomailla. Kaikki on kaupan!Ja rosvota saa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
...varastetut ideat.
Tää juttu sopii tähän, kun jäi mieltäni viime viikolta vähän vaivaamaan.
Viime viikolla oli aamutelkkarissa kriitikko Timo Peltonen, joka on ”voittanut merkittävän yhdysvaltalaisen BlueCat-käsikirjoituskilpailun elokuvakäsikirjoituksellaan The Piano Tuner.”
(Kirjoitin nyt siis tuon lainausjutun suoraan hesarista, jossa hänestä oli
3.9.2008 Kulttuuri C1 kirjoitus. Kannattaa lukea, jotta tiedätte missä mennään.)
Siis osallistujia ollut kilpailuun yli 2700 ! Jenkkilässä kaikki on niin paljon suurempaa.
Hieno saavutus Peltoselle tottatosiaan.
Onnitteluni uranuurtajalle!
No, nyt sitten tämä, joka liittyy aloittajan kyselyyn:
Siinä sitten Peltosen ja toimittajan juttua mielenkiinnolla telkkarista kuunnellessani... siinä vaiheessa kun toimittaja kysyi häneltä tekstin juonesta – Peltonen oikein hätkähti ja alkoi ikäänkuin venkoilemaan - oikein minäkin siinä kotisoffalla vähän vaivauduin ja ajattelin, että: ”Mikäs tuohon kriitikkoon nyt tuli, kun alkoi käyttäytyä kuin klassikkokirjailija?”
Eikä sitten sanonut tekstin juonesta kuin lauseen verran, jotenkin sisältäen: ”....että siinä on pianonvirittäjä ja ..."
Olen aina vähätellyt mielessäni sitä, että esim. täällä netissä kun laittaa tekstiään, ihan siis vaikkapa täällä S24:ssä, niin kuka tekstistä tai juonista nyt olisi sitten kiinnostunut ihan oikeasti, että lähtisi plagioimaan, ja eipä ainakaan minun tekstejäni.
Pitäisikö meidän kirjoittajien todella alkaa huolestumaan vai huolehtimaan omista teksteistämme, ja millä tavalla ?
Plagiointi on kustantajalle niin vakava paikka, ettei kukaan lähde siihen.
Tuntemattomien juttuja vaan ei lueta eikä painta. Voit lähettää tekstejäsi kustannustoimittajille, mutta niitä ei kukaan lue.
Helpoin tapa saada teksti julkaistua, on kirjoittaa se tunnetun haamukirjoittajan kanssa.
kuulin, että eräs turkulainen proffa laitatti opiskelijat töihin ja keräsi itse kunnian, noin 40 eri proffanlakkia sai siten.
Sinun on kuitenkin syytä muistaa, mitä todennäköisemmin et ole ainut, joka samaa asiaa on suunnitellut.
ja ei kun ehdottamaan tunnetulle kirjailijalle!
"sofi, mä oon miettinyt et se olisi varmaan TOSI mielenkiintoista, jos sä seuraavaksi pureutuisit homomiesten anoreksiaan".
Ja selän takana käsi pitelee ninni nobodyn käsikirjoitusta HUUDAN PAKENEN, joka tietenkin kertoo nuoren miehen anoreksiasta.