Olen kohta saamassa nykyiselle kissalleni
kaveria. Olemme myös juuri muuttaneet uuteen
asuntoon. Onko siis parempi, että vien pennun
kotiin kun vanha kissa on jo siellä vai vienkö
vanhan kissan muutamaksi päiväksi hoitoon, jotta
pentu saa rauhassa tutustua uuteen kotiin?
"Vanha" kissa ei juurikaan ole ollut aiemmin
tekemisissä muiden kissojen kanssa, mutta uskon
sen hyväksyvän pennun jo senkin takia, että saa
seuraa (joutuu olemaan paljon yksin).
kaveria. Olemme myös juuri muuttaneet uuteen
asuntoon. Onko siis parempi, että vien pennun
kotiin kun vanha kissa on jo siellä vai vienkö
vanhan kissan muutamaksi päiväksi hoitoon, jotta
pentu saa rauhassa tutustua uuteen kotiin?
"Vanha" kissa ei juurikaan ole ollut aiemmin
tekemisissä muiden kissojen kanssa, mutta uskon
sen hyväksyvän pennun jo senkin takia, että saa
seuraa (joutuu olemaan paljon yksin).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jospa pitäisit pennun kopassa (tai valjaissa
tiukasti kiinni) sen aikaa, että tämä vanhus saa
tutustua uuteen tulokkaaseen. Läsnäolosi on
välttämätön.
Voi olla aikamoinen loukkaus vanhusta kohtaan,
jos hänet siirretään pois muutamaksi päiväksi ja
kun tulee takaisin, on joku "rääpäle" tullut ja
vallannut reviirin emännän ja isännän
suostumuksella!
Meille tuotiin luovutettu pentu vuoden vanhan
kollin seuraksi. Kolli oli lähinnä huvittunut,
kun tuo pikkukisu hyppi edes-taas, karvat
pörrössä ja "muristen". Murina oli lähinnä
matalahko mööö! Me olimme hengessä mukana
pikkukisun pelossa ja kauhussa, mutta kolli ei
ruvennut mitenkään aggressiiviseksi, makasi ensin
leuka maassa, katsellen, sitten kääntyi selälleen
ja luottamuksenosoituksena näytti mahansa. Mutta
ei: pikkukisu vain hyppi ja hyppi. Mööö!
Viikon perästä he olivat jo välttävästi
ystävystyneet.
Kärsivällisyyttä! Muistakaa, ettette
millääntavoin syrji vanhustanne pennun tähden -
syrjintä tai kokemus hylkäämisestä voi lisätä
vanhuksen aggressiota pentua kohtaan.
Tasapuolisuutta ja paljon, paljon, paljon aikaa
ja malttia, läsnäoloa!
emäntä :)
Niin tosiaan, tasapuolisuutta, molemmille yhtä
paljon hellyyttä ja hoivaa. Ei kannata viedä
vanhusta mihinkään hoitoon, se voi ihan hyvin
olla kotona, mutta ne saavat olla alussa yhdessä
vain valvonnan alaisena.
Kissat ovat yksilöllisiä, joskus totuttaminen
uuteen kissaan voi kestää montakin viikkoa, jopa
kuukauden, mutta lopulta ne tottuvat yleensä
todella hyvin toisiinsa. Alussa tosin on varmasti
sähinää ja murinaa puolin ja toisin, mutta
kärsivällisyyttä, niin kaikki kääntyy varmasti
parhain päin ja kisuista tulee todennäköisesti
parhaimmat ystävykset.
Vanhalle kissallesi voi aiheuttaa stressiä, kun
samalla kertaa pitää tottua vieraaseen kissaan ja
ympäristön totaaliseen muutokseen ja uuteen
reviiriin. Ole siis mahdollisimman paljon vanhan
kissasi kaverina ja tukena nyt, kun sillä on
paljon uutta ja vierasta elämässään.
Ja onnea uuden kissan hankintaan! =)
aikuinen kissa käy hyvin hyvin harvoin pennun
kimppuun, vaikka se tuotaisiinkin sen omalle
reviirille, sillä aikuinen kissa ei tunne pentua
sille uhkana. siispä anna pennun tutustua uuteen
ympäristöön rauhassa, kyllä se siihen vanhaan
kisuun joskus törmää, ei niitä ihmisen tarvitse
"tutustuttaa". Nii ja jos haluat ite tutustuttaa
ne niin EI SAA PITÄÄ NIITÄ SYLISSÄ!!!!! sä et
kumminkaan mitään ehdi tehdä jos toinen huitaisee
toista, ne pystyy reagoimaan toistensa
liikkeisiin paremmin kun ovat vapaana maassa ja
tutustuminen käy helpommin kun omistaja on vähän
sivussa.
mä otin vuosi sitten meidän silloin 15v. rouvalle
kaveriksi pennun, ja hyvin ne pärjää
(alkukankeutta oli kun se pentu pelkäs hirveesti,
ja mä ajattelemattomuutta otin vanhan kissan
syliin ja sisko pennun ja annettiin niiden
haistella ja sota siitä tuli.) niitten pitää
saada selvitää ite omat välinsä.
ja muista molemmille oma ruokakuppi, ettei toinen
syö molempien annoksia. ja se vanha kissa saattaa
tuntea itsensä syrjäytetyx jos pentu tulee sen
kupille.
Laumamme sai eilen lisäystä, kun kauan odotettu
exotic vauva saapui :-))
Tilanne hoidettiin seuraavasti; kasvattaja toi
pennun itse kotiimme (tuttu jo vuosien takaa,
pentuja "vaihdettu" molemmin puolin) ja
kuljetusboxi laskettiin laumamme tutkittavaksi
lattialle. Pentu murisi ensin ja sähisi koskapa
selvästi outo tilanne/kissat pelottivat sitä. Kun
pentu rauhoittui (paneutui makuulle boxiin)
avattiin ovi ja hän sai tulla tutustumaan muihin
lähemmin.
Omat kissamme eivät juurikaan reagoineet tulijaan
muuta kuin uteliaasti, tuttavuutta tavoitellen ja
niinpä annoimme sen tutkia ympäristöään rauhassa.
Liian lähelle tulleet tutkijat saivat ensin
osakseen murinaa, ei muuta ja tänään pentu
näyttää olevan jo osa laumaa, toki ilman selvää
arvoasemaa.
Näin nopeassa sopeutumisessa tietysti on kysymys
paljolti siitä, etteivät omat jo isompaan
kissaporukkaan tottuneet aikuiset noteeranneet
tulijaa uhkaavaksi vaan olivat uteliaita "jaa
että tämän näköinen tällä kertaa" ja antoivat
pennulle tilaa tutustua uuteen ympäristöön sekä
se, että pentu on lähtöisin myös laumasta eli
tuttunut isompaan porukkaan. Tässä näkyy myös se
aiemmin keskustelun aiheena ollut pennun/kissan
sosiaalisuus, pentuhan oli elänyt 12 viikkoa
emon, sisarusten ja muiden kissojen kanssa ja
oppinut tietyt "systeemit" valmiiksi. Myös pennun
sosiaalinen käytös ihmistä kohtaan (käsitelty
paljon, kammattu, punnittu, pesty ja muutenkin
pidelty käsissä) oli selvästi näkyvissä, se
luotti heti vieraaseenkin ihmiseen (olin toki
käynyt pentua katsomassa ja käsitellyt sitä
useasti ennen sen tuloa).
Vaikka kissa viihtyy myös yksin ja tarvitsee omaa
rauhaa, näkee tällaisissa tilanteissa kuitenkin
sen laumakäyttäytymisenkin selvästi.
Ja lopuksi, mikä ihana herätys aamulla olikaan;-D
pikkuinen, pörröinen kehruukone tyynyllä, hellä
kosketus pikku tassulla "eikö se jo herää?" ja
pienen nenän tutkiva sipaisu silmäluomeen "ahaa
tämä tepsii!" KYLLÄ ELÄMÄ SENTÄÄN ON IHANAA.
Meidän kaksi kissaamme olivat niin hyviä
kavereita että jopa nuolivat toisensa puhtaaksi
(alussa kyllä isompi opetti pennulle paikan
laumassa). Kun tämä pienempi sitten kuoli
syöpään. Oli vanhempi vähän aikaa täysin maassa.
Tosin hänellä oli koirasta seuraa ja pian hän
alkoikin nukkua koiran kanssa. Meni sitten 5
vuotta ja päätimme hankkia toisen kissa. Pentu
tuli kotiin ja eipä siinä sen kummempaa. Kissat
söivät yhdessä (eri kupeista), mutta samanlaista
ystävää tästä uudesta ei tullut kuin aiempi oli
ollut. Näillä kissoilla oli omat huoneensa joihin
ne menivät eli reviiri oli jaettu. Nyt tämä
vanhus on jo kuollut ja tämä nuorempi vallannut
koko kodin (koirien suureksi harmiksi) jotenka.
Siitä vain uusi kissa, mutta lopputulosta ei osaa
arvioida. Niistä voi tulla hyviä ystäviä tai
sitten ne vain oppivat sopeutumaan toisiinsa.
Niin tai näin. Sopu kuitenkin kotona säilyy.